Matka New Yorkiin sujui hyvin, vaikkakin Madridissa piti juosta (ja pari km ajaa junalla) lähtöportille toiseen terminaaliin. Täytyy kehua Iberiaa lentoyhtiönä, toimi hyvin, oli ajallaan ja palvelu ystävällistä.
JFK:n kentällä poikani oli vastassa ja sitten ajettiin keltaisella taksilla Manhattanille Hotel Janeen. Se on vanha historiallinen hotelli, johon Titanicista pelastuneet majoitettiin.
Väsymys ja jet lag olivat eilisen. Tänään lisää itse kaupungista.
Yllättäen toinen banaanikasvimme näyttää alkavan kukkia! Entistä satoakin on vielä syömättä, mutta saahan näitä uusia vielä tovin odotella.
Appelsiinit ovat vielä vihreitä ja hieman pölyisiä kaiken sen caliman jälkeen, mitä täällä on tänä kesänä leijaillut ilmassa.
– Huomenna on sitten se odotettu päivä, kun lähden kohti New Yorkia. Laukut on pakattu, kone lähtee aamulla. Morsiuspari, poikani ja miniä, sekä miniän äiti ja sisar tulevat Suomesta, tyttäreni Berliinistä. Jännittävää ja tunteikasta, kolme (pientä) pakettia nenäliinoja on varattu ilon kyyneliin.
P.S. Kävijälaskuri blogista on kadonnut. Harmi, lähes 300 000
kävijää. En tiedä, saako sitä palautettua, enkä nyt ehdi asiaan perehtyäkään. Luotan kuitenkin teihin vakiokävijöihin oli laskuria tai ei. Kiitos teille, että jaksatte kulkea mukanani!
Kotona taas! Eilinen meni vielä matkaväsymyksessä, mutta nyt jo on parempi päivä.
Saavuimme maanantaita vasten yöllä n. klo 3 Santa Cruzin satamaan, hieman aikataulusta myöhässä. Armaksella oli hyvä matkustaa, etenkin kun oli hytti. Ruoka oli laivassa hyvää. Vihje: Kannattaa ostaa 30€ maksava ruokabono, joka sisältää viisi ateriaa (yksi aamiainen, kaksi lounasta, kaksi illallista).
Täällä kotona Orotavassa sää on lämmin, mutta sumuinen, calimaa. Aurinko ei pääse paistamaan, mutta silti yölämpötila on noin 25 astetta ja päivällä enemmän. Sopiva sää minulle.
Viimeiset ”lomapäivät” vietämme Benacázonin pikkukylässä Sevillan ja Huelvan välillä Abades-hotellissa, hienossa, arabialaisvaikutteisessa paikassa, jossa espanjalaisia perheitä näyttää olevan lomalla, mutta myös saksalaisia täällä majailee.
Hotellinvalinta perustui siihen, mihin niin monesti muulloinkin, wifi ja parkkipaikka ovat tärkeitä. Ja hinta oli yllättävän edullinen, puolet ranskalaishotellien hinnasta.
Tänään meillä on tehtävänä käydä Huelvassa etsimässä tulli, josta saa leiman verottomana Kanarialle kuljetettaviin tuotteisiin. Parempi etsiä paikka ajoissa, sillä laivamme lähtee huomenna jo puoleltapäivin.
Teneriffalle ja kaikille Kanariansaarille, ne kun ovat autonomioita, saa siis viedä tuotteita tax freenä. Nyt vietävänä on puutavara saunan sisustamiseen ja yksi iPad.
Kaikki muuten hyvin, paitsi kuumaa: eilinen lämpötila oli 41 astetta. Ulkona oli lähes mahdotonta olla.
Nyt täytyy kiittää Espanjan hyvää palvelua:
Meillä oli Pamplonassa asiaa terveyskeskukseen, ei päivystyksellistä, mutta matkalla hoidettava asia kuitenkin. Pääsimme muutaman toimistohenkilön ja sairaanhoitajan ystävällisellä avustuksella paikalliseen terveyskeskukseen hoitamaan asian ilman varattua aikaa. Teneriffan sairausvakuutuskortti ja NIE sekä eurooppalainen kortti, kaikki katsottiin.
Sitten autossa alkoi kojetaulussa palaa merkkivalo, jotain oli vialla. Menimme Valladolidissa merkkikorjaamoon, auto katsottiin heti ilman ajanvarausta, saatiin kuntoon tai ainakin kojetaulun valo sammumaan. Yllätys: ei maksanut mitään!
Ajoimme sitten lähes läpi Espanjan. Estéparista, jossa olimme yöpyneet maaseutuhotellissa, hieman Sevillan ohi Aznalcazariin, jossa majoituimme tuttuun Lince-hotelliin.
Kuumaa ja kuivaa, paljon lehmiä, hevosia ja lampaita laitumilla, korkkipuumetsiä, oliivipuu- ja viiniviljelyksiä, niitä näimme tällä yli 700 km:n matkalla.
P.S. Espanja on hinnoiltaan paljon edullisempi kuin Ranska! Hotellit, polttoaine, ravintolahinnat, kaikki huomattavasti halvempaa. Onneksi olemme täällä ”kotimaassa”.
Eilinen meni ajomatkalla läpi Ranskan. Auringonkukka- ja maissipeltoja, viiniviljelyksiä, niitä riitti. Ikävä kyllä täällä päin ei näytä olevan violettina lainehtivia laventelipeltoja, joita olemme aiemmin nähneet Provencessa.
Yövyimme Bayennessa, lähellä Espanjan rajaa, sinne jatkamme. Aamiaisella oli, tietysti, croissanteja.
Eilinen oli pitkä ajopäivä. Lähdimme Saksan Bielefeldistä ja ajoimme pätkän Hollantia (siellä oli paljon hevosia!), läpi Belgian sivuten Antwerpenia, sitten Ranskaan: maaseutua ja laajoja peltoja ohitimme.
Yövyimme Rouenissa, pienessä hotellissa kaupungin vanhassa osassa. Kadut olivat tosi kapeita ja mutkaisia autollemme ja hotelli ja parkkipaikat etsinnän takana, kuten niin monesti.
Ja matka jatkuu…
Nyt olemme vihdoinkin matkalla pohjoiseen, kohti Oulua. Lähtömme viivästyi kumppanin silmäongelmien takia. Hän sai roskia silmäänsä sahaushommien seurauksena. Jouduimme käymään silmää näyttämässä Helsingissä ja pari päivää vaivan hoidossa on mennyt.
Sää on pilvistä ja viileää, välillä satelee, lämpöasteita vaivaiset 13 Jyväskylän seudulla, jossa nyt matkaamme.
Huomiselle meidät on kutsuttu juhliin: miniän tyttären häät.
Madridissa oli aamulla aikainen herätys ja koneeseen. Sekä Helsingissä että Madridissa Norwegianin check-in tapahtuu automaateilla, jotka sylkäisevät sekä boarding passin että matkalaukkutarran, joka on itse liimattava laukkuun ja jätettävä drop off -tiskille. Laukut tulivat perille ja konekin oli ajallaan. Ihanaa tulla kotiin!
Nyt on jo saavuttu viileään Suomeen ja matkaväsymyksiä levätty. Kävimme Turun kauppahallissa ja minulle oli uutta, että täällä etelässä ei tunneta aitoa ohrarieskaa – sitä oululaista ohutta tai kursulaista hieman paksumpaa, mutta ilman hiivaa tehtyä. Piti siis ostaa ohraska, ottaa ohraleipä. 🙂
Kävimme myös kesäteatterissa Merimaskussa. Suomalainen kesäperinne, kerran kesässä käytävä. Tämä oli ihan mukava esitys, eikä todellakaan ollut kuuma, toppatakissa juuri tarkeni.