Sade ja viileys tulivat vastaan jo eilen illalla Kööpenhaminassa ja jatkuivat Suomessa. Myös tämä aamu on ankea, märkä ja kylmä. Toppatakit ja hanskat ovat tarpeen täällä, niinkuin arvata saattoi. Nyt Ouluun, poikani tulee onneksi hakemaan kentältä!
Matkalla taas! Kahden pompun kautta Suomeen, joten koko päivä tässä menee. Ensimmäinen etappi on Madrid.
Lähdin Puertosta aamulla klo 7.15 Titsalla. Matka pohjoisen kentälle kesti tunnin, sillä nyt moottoritiellä oli se paljon puhuttu aamuruuhka ja kolari Tacoronten kohdalla. Onneksi lennon lähtöaika oli vasta kymmeneltä.
Tätä kirjoittaessani lennän juuri Tfe Nortelta kohti Madridia ja yllättäen Norskissa toimii netti. Niin monta kertaa se on ollut toimimatta.
Madridissa juoksujalkaa seuraavalle portille ja Kööpenhaminan koneeseen. Onneksi olen tottunut näihin pikavaihtoihin.
Tänään on jännittävä päivä Kataloniassa: kansanäänestys itsenäisyydestä. Katson Espanjan television 24h -kanavaa, joka välittää paitsi suoraa kuvaa äänestyspaikoilta, myös kiihkeää keskustelua itsenäisyysasiasta. Espanjan hallinto vastustaa vaaleja, pitää niitä laittomina, ja suuri määrä poliiseja on kaduilla mellakkavarusteissa. Myös kansa on kaduilla ja haluaa äänestää. Äänestyspaikkojen ei ole saatu kaikin paikoin avattua, meno näyttää enemmän mellakalta kuin vaaleilta, muutamia kahinassa loukkaantuneitakin on näytetty.
Vallanpitäjät vastustavat taas kansaa, niinkuin monesti muulloinkin: baskit taistelivat vuosia. – Tätä tapahtuu koko ajan myös muualla: kurdien itsenäistymispyrkimys on ajankohtainen ja vaikea sekin – ja sitten on nämä ikuisuusongelmat, esim palestiinalaiskysymys.
Voimia katalonialaisille tänään!
(Kuva on pari vuotta sitten ottamani, Barcelonan kaupungin profiili ja alla palanen Katalonian lippua.)
P.S. Noin 1000 kävijä blogissa viikossa. ¡Me alegro de verlo!
P.S.2 Mutta minä en rikastu blogilla kuten jotkut. Näinä vuosina minulle on tullut alle kymmenen sponsoriehdotusta, mutta en ole hyväksynyt yhtäkään. En halua myydä itseäni 🙂 enkä periaatteitani ja harva mainostaja on samoilla linjoilla kanssani. Ja nyt menetin loputkin, ehkä!
Olen etsiskellyt uutta maalausaihetta tai -teemaa täällä Puertossa kuljeskellessa ja omassa rauhassa ”työhuoneella” ollessa. Jotain ihan uutta pitäisi löytyä. Ajatuksen ituja on kasvamassa, mutta vielä ne eivät pilkistä esiin. Täytynee ensin käydä Suomen reissu alta pois, jospa sitten löytyy.
Eräs maalauksenopettajani sanoi kerran, että päästäkseen prosessin alkuun, hänen täytyy ensin oleskella kolme päivää työhuoneella tekemättä mitään. Minä olen oleskellut nyt nuo kolme päivää. 🙂
P.S. Tuo Puerton Mona Lisa ja toinen stensil-naishahmo miellyttävät minua. Ja puut tietysti myös, edelleen.
Olen viikon ”lomalla” Puertossa. – Orotavan taloa vartioi Securitas ja jardinero.
On pitkästä aikaa mukava kuljeskella tämän tutun pikkukaupungin katuja. Pysyttelin kuitenkin Ranillalla, enkä mennyt keskustan turistipaikkoihin. Uusia liikkeitä ja ravintoloita on tullut ja mennyt, mutta silmälle tuottaa iloa tämä vanhan kaupungin talojen värileikki.
Lämmintä on lähes kolmekymmentä astetta, Teide on calimausvan takana. Ihanan lämmintä. Nautin siitä, sillä ensi viikolla on vielä yksi matka tälle vuodelle: käynti Suomessa. Nuorellaparilla on siellä vielä hääjuhla, johon tietysti on mieluista mennä. Mutta miten tarkenee? Näinä vuosina lämpöön on jo tottunut ja alle 15 asteen lämmöt tuntuvat tosi kylmiltä.
Tänään tulee kahdeksan vuotta siitä, kun muutin Teneriffalle. Kuinka nopeasti aika on kulunut! Viihdyn hyvin. Sitä olen miettinyt, sillä en kaipaa ollenkaan Suomeen muuten kuin läheisiä tapaamaan.
Toiseus. Se on ehkä syy tai seuraus siitä, etten ikävöi. Kerronpa nyt hieman itsestäni:
Olen aina kokenut toiseutta, muukalaisuutta. Synnyin Kemissä, mutta mitään kotipaikkaa tai suvun perintötilaa ei ole koskaan ollut. Aluksi asuimme vuokra-asunnoissa tai mummoloissa ja kun tulin kouluikään (ja äiti valmistui opettajaksi) muutimme Lappiin ja asuimme reilun vuosikymmenen kouluilla. Kesät ja lomat olimme mummoloissa. Talvet maalla ja kesät kaupungissa siis.
Opiskelemaan päästyäni muutin Ouluun, ja vaikka siellä vierähtikin yli 30 v, ei se ollut kotipaikka. Sieltä sitten, kun nuorimmainen täytti 18, äiti lähti maailmalle, Teneriffalle.
Tämä on koti nyt. Ja se toiseus, että olen ”ulkomaalainen”, ei haittaa minua: toiseus on seurannut minua koko elämäni.
Nyt asensin uuden kävijälaskurin tuohon sivupalkkiin. Mutta se alkaa nyt alusta! Menetin paljon yli 200 000 kävijää! Harmittaa.
Mutta elämässä täytyy kestää menetyksiä, ja tämä oli vain virtuaalimenetys, onneksi. (Arvostelen käyntikohteitani Tripadvisoriin, siellä saa virtuaalikunniamerkkejä ja niitä minulla on jo paljon. 🙂 )
Sitten papayasta. Olemme kasvattaneet pihassa papaijantainta jo ainakin vuoden. Se on vahvistunut ja varttunut ja kukkii, mutta ei tee hedelmiä, vaan pudottaa kukat pois. Menimme puutarhakauppaan kysymään, tarviiko se toisen taimen lähelleen. Myyjä, sama, jolta olemme ostaneet banaanintaimet, sanoi, että hän on kuullut niin monesti kahta eri tarinaa: 1) papaija tekee hedelmää yksin ja 2) papaija tarvii toisen kasvin lähelleen. Hän ei tiennyt, kumpi on totta. No, nyt kokeilemme kahdella.
Jos joku teistä lukijoista tietää, miten saisin kadonneet kävijät laskuriini, olisin iloinen tiedosta.
Ja jos joku tietää tämän papaija-asian, sekin ilahduttaisi.
Jos inhoaa moottoriteitä (niinkuin minä) ja haluaa hienoja näköaloja, kannattaa Puertosta La Lagunaan ajaa ”vanhaa” tietä, carretera generalia, sitä, joka on ollut päätie ennen moottoritien rakentamista. Orotavasta tie menee pikkukylien kautta ja aluksi Titsa 101:n reittiä Santa Ursulan ja La Victorian kautta. Matanzassa sitten tuleekin ensimmäinen tenkkapoo, koska tie nousee ylös (-> Ravelo) ja siellä on paljon yksisuuntaisia osuuksia ja risteyksiä. Eikä maan tavan mukaan niin kovinkaan paljon suuntaviittoja. Mutta yrityksen ja erehdyksen metodilla osaa.
Loppureitti kulkee Ravelon (Sauzalin yläkyliä), Agua Garcian ja Ortigalin kautta pohjoisen kentän tienoille. Tällä reitillä pysytään koko ajan moottoritien yläpuolella.
No, me olemme ajaneet reitin ehkä parikymmentä kertaa, ja viimeksi eksyimme vain kerran Matanzan kaduilla. Reitillä on, paitsi hienoja maisemia, myös huikaisevan jyrkkiä katuja. Tämä seikkailu kannattaa kokea.
Olemme ajelleet pitkin kyliä etsimässä rautakauppoja, joista olemme saaneet paikallisilta vihjeitä. Hinnat vaihtelevat, samoin valikoimat, ja Orotavan iso kuuluisa rautakauppa on kallis. Viimeksi kävimme Baldioksen kylän ferreteríassa, joka on pohjoisen lentokentän takana, Genetossa päin. Maantiede tulee tutuksi – sauna on rakenteilla jo, siitä rautakauppatarve.
Matkani aikana toinen banaanikasvimme on alkanut kukkia. Uutta satoa siis taas saadaan odotella. Appelsiinit kypsyvät myös ja papaija kukkii. Säätiedotus lupasi +28. Toivottavasti nämä kesäiset säät jatkuvat ainakin vuoden loppuun. Tammikuu ja helmikuu ovat yleensä olleet viileämpiä ”talvikuukausia”.
P.S. NYC-matkastamme jäi vielä kertomatta se, että yllättävän moni osasi espanjaa, esim. tarjoilijat, taksikuskit ym. Kun kysyin tarjoilijalta ravintolassa ”¿Hablas español?”, niin vakiovastaus oli ”¡Claro que sí!”. Espanja on maailmankieli!
Vietin päivän Puerto de La Cruzissa. Silloin tällöin on mukava kuljeskella tämän tutun entisen asuinkaupungin kaduilla. Tänä viikonloppuna vietetään ”syyskarnevaaleja”, pienimuotoisempana kuin kevään oikeita karnevaaleja.
Yläkuva näyttää, miksi minulla tuli NYC:ssä epätodellinen olo: tämä Manhattanin profiili on näkynyt niin usein ja niin monessa paikassa, mm. tässä Puerton kadulla.
Telmon rannalta löytyi tanssinopetustuokio. Laurelin talon tanssikoulun opettajan antoivat näytteen opetuksestaan lattaritansseissa. Mielenkiintoista, tekisitpä melkein mieli mennä kursseille. Alkeiskurssi käynnistyy kuulemani mukaan lokakuussa.
Mikroalgat, leväkeräymät, ovat onneksi San Telmon rannalta poissa.