Orotavassa vietettiin tänään tieteen päivää, Feria de la Cienciaa. Esillä oli mm. vulkanologiaa, geologiaa, meribiologiaa, uusiutuvan energian hyödyntämistä. Luonnonsuojelu oli yksi pääteemoista; koululaisilla oli esityksiä, joissa perehdyttiin muovijäteongelmaan.
Suomen isänpäivän kunniaksi kävimme Café Egonissa leivoskahveilla ja -teellä. Tämä vuonna 1916 perustettu kahvila on käymisen arvoinen paikka Orotavassa.
Eräs lukija kyseli kävelyreittiä Orotavasta Puertoon. Tässä yksi, mielestäni suorin: Orotavan Titsa-aseman alapuolella olevasta liikenneympyrästä jatketaan Santa Ursulaan päin Paseo Dominiguez Afonsoa (= Carretera TF-21) muutama sata metriä ja käännytään mäkeä alas suuntaan Risco Caido. Alhaalla liikenneympyrästä vasemmalle tietä Ruta de Las Dragos Tenerife, lyhyen matkaa, sitten alitetaan moottoritie ja jatketaan tietä TF-31 (Los Rechazos). Kävellään, kunnes päästään risteykseen, jossa erkanee TF-312 (Avenida Marqués de Villanueva de Prado). Sitä pitkin pääseekin jo Jardin Botanicon ohi ja perille Puertoon.
Toinen reitti kulkee Orotavasta Mayorazgon kaupunginosan kautta alas; autopistan (moottoritien) ylitys/alituspaikat ovat monesti vähän hakusessa. Sitten Puertoon pääsee joko Arenaksen kautta tai Duraznon läpi.
Nämä reitit kulkevat teitä pitkin, suurelta osin jalkakäytäviä on, ihan kaikin paikoin ei. Joitakin autotietä joutuu ylittämään ilman merkittyjä suojateitä. Niissä varovaisuutta! On myös polkuja viljelmien halki ja barrancojen pohjalla, mutta niihin en ole perehtynyt.
Sitten pääseekin jo vaikka rannalle aaltoja ihailemaan.
Rannalla puhalteli eilen kohtalainen tuuli ja kaupungin työmiehet siistivät palmuja Avenida Melchor Luzilla.
Tänään oli aurinkoinen ja lähes pilvetön päivä. Kävelimme serkkuni kanssa Orotavasta Puertoon näkymiä ihastellen. Kilometrejä kertyi kymmenkunta, sillä kiertelimme Mayorazgon ja Duraznon kautta. On mielenkiintoista katsella näitä kauniita maisemiamme vierailijan silmin: kauniita kukkia, paljon vihreää, meri ja vuoret; vastaan tepasteli myös valkoinen kukko.
Olen seurannut Facebookin puolella useaa Teneriffa-ryhmää. Niitä on jo (liian) monta, kaikenlaista tietoa, valetietoa, mielipidettä – ja erimielisyyksiäkin – löytyy, ainakin suomalaisten keskuudessa. Tulee tunne, että monet kirjoitukset näissä ryhmissä voi jatkossa jättää lukematta. Nostan hattua, peukutan tai muuten onnittelen sinua, jos et ole jäänyt fb:n ansaan. Nykyinen some, verkkoviestintämedia, on vallankäytön muoto ja sillä hallitaan koko maailmaa. Miten on mahdollista, että parissakymmenessä vuodessa olemme tulleet someaddikteiksi? Minä muiden mukana.
Miksi kirjoitan tämän? Siksi, että muutaman tunnin kävely kauniissa säässä ilman jatkuvaa nettiin vilkuilua teki hyvää. Oli aikaa ajatella, keskustella, katsella ympärilleen.
Ajelimme pari päivää sitten saaren länsipuolta (Orotava – El Tanque — Santiago del Teide) pilvien ollessa alhaalla, sateisessa säässä kohti etelän kenttää. Adejessa pistäydyimme ystävän luona. Etelässä ei taaskaan satanut, vaikka pohjoisosa sai lähes kokonaisuudessaan vettä.
– Länsipuolen reitti etelän kentälle on lyhyempi ja mielenkiintoisempi kuin moottoritietä La Lagunan kautta. Sitäpaitsi – edelleen – inhoan moottoriteitä: liikaa vauhtia ja autoja eikä ehdi katsella mitään.
Ensimmäinen suora lento Oulusta tälle syksylle saapui torstaina: siinä tulivat serkkuni ja miehensä sekä yllättäen myös muita tuttuja oululaisia.
Kyllä Puerto de la Cruzin kaduilla jo kuulee, että talviasukkaat ovat saapuneet: suomea puhuu moni.
Tänään, torstaina, täällä on pyhäinpäivä, vapaapäivä, Día de Los Santos.
Paikallisten traditio on viedä toinen toistaan hienompia kukkalaitteita haudoille.
Eilistä Halloweenia täällä myös vietettiin, mutta minä en ole vieläkään hyväksynyt enkä viettänyt tätä amerikkalaista juhlapäivää, jota on levitetty ympäri maailmaa. Suomalaiset noitatraditiot pääsiäisenä hyväksyn.
Joku, asioita pohtiva paikallinen, kritisoi somessa vasta sitä, että täkäläinen kastanjanpaahtamistraditio ja uuden viinin juhla tahtovat jäädä tämän Jenkki-Halloweenin jalkoihin. Ymmärrän huolen!
Meillä on edelleen sateista, mutta lämpötila on onneksi yli +20 astetta. Suomessa kuuluu olevan jo lunta ja pakkasta, ainakin pohjoisessa.
Omat appelsiinit alkavat olla syöntikypsiä, hieman kirpeä oli se, minkä maistoin. Pian pitäisi alkaa myös kastanja-aika.
Tällä viikolla saapuvat tämän talvikauden ensimmäiset Suomen vieraat, serkkuni miehensä kanssa. Niinpä ”joudun” luopumaan kaupunkiasunnosta – työhuoneesta – siksi aikaa, kun heidät sinne majoitan. Mielellään heidät tänne otamme! On siis tiedossa siivousta ja maalaustarvikkeiden muuttoa takaisin Orotavan kotiin.
Täysikuu, heräsin jo viideltä: kuun kalpea valo valaisi koko pihan. Myrsky ja sateet ovat loppuneet, ainakin toistaiseksi. Lagunan ja Santa Cruzin reissu menivät muuten hyvin, mutta sateenvarjot olivat tarpeen. Muilla saarilla on tulvinut, meillä oli vain sadekuuroja, jotka ajoittain olivat voimakkaita. Maanvyöryjä on siistitty joiltakin teiltä Teneriffallakin. Matanzassa on satanut runsaasti rakeita.
Teidellä näkyy, niinkuin saattaa odottaakin sateen jälkeen, lunta. Ensilumi tälle syksylle.
No nyt se myrsky alkoi! Herätessämme salamoi ja jyrisi. Vaikka vielä oli pimeää ennen kello seitsemää, salamat valaisivat tienoon hetkittäin aivan kirkkaaksi. Tätä kirjoittaessa salamointi jatkuu vielä. Vettä sataa.
Tänään olisi meno Lagunaan: estääkö sade kulkemisen? Täällä sateet ovat joskus todella rajuja ja joskus on ulkonaliikkumiskielto. Nyt katsomaan Kanarian uutisia, jotta saamme lisätietoja.
Teide on taas kuvissa. Aamurutiineihini kuuluu mennä pihalle katsomaan, miltä vuori näyttää. Tänään se keräsi pilvimyssyä ympärilleen. Nämä muutokset ovat minuuttipeliä, joten kamera (tai känny) täytyy olla valmiina.
Huomiselle luvataan sateita. Viime päivät ovat olleet aurinkoisia, sade-ennusteet eivät vielä ole toteutuneet. Aamut ovat jo viileämpiä, alle 20 astetta. Joko kohta saadaan Teidelle lumi?
Kävin magneettikuvassa (RMN, resonancia magnetica nuclear) Bellevuen sairaalassa. Kuvattiin pää, tai tarkemmin sanottuna peñasco de oido, kallon luu, jossa väli- ja sisäkorvan rakenteet sijaitsevat. Nyt odottelen tuloksia toivoen ettei kuitenkaan mitään löydy ja joudun tinnitukseni kanssa elelemään edelleen.
Kerron kokemuksen siltä varalta, että joku muukin voi joutua vastaavaan tutkimukseen: Pään magneettikuvausta ei tarvi jännittää, vaikka pää asetetaankin ”avaruuskypärään” ja sen kanssa tutkittava työnnetään kuvausputkeen. Liikkumatta on oltava. Kuulosuojaimet oli, melu oli silti kova. Silmät kannattaa pitää kiinni, siten on helpompaa.
Ruusut kukkivat taas pihassamme. Ihana ikuinen kesä! – Sateita on luvassa huomenna.