Olemme löytäneet seudun parhaan aamiaispaikan, se on Cafeteria La Reja Aracenan kaupungin kupeessa. Aamukymmenen maissa paikka on täynnä asiakkaita. Mietimme, käyvätkö paikalliset aina kahvilassa aamiaisella, sillä väkeä on todella paljon – ja puheensorina on äänekästä. Aamiainen on hyvä: siihen kuuluu kahvi/tee, mollete paahdettuna ja vapaavalintaiset päällykset leipiin (erilaisia kinkku- ja tonnikalapateita, öljyä, voita, marmeladiakin). Olemme tilanneet kaksi kupillista kahvia/teetä ja vielä vasta puristetut appelsiinimehut. Hinta kahdesta aamiaisesta on 9€. Ja palvelu on ystävällistä, vaikka tarjoilijat ovat kovin kiireisiä ja touhukkaita.

P.S. Mollete-sämpylöitä myydään myös paikallisessa Mercadonassa, onkohan se andalucialainen herkku?

Tutustuimme Aracenan pikkukaupunkiin, joka sijaitsee kymmenisen kilometriä majapaikastamme Fuenteheridoksesta. Täälläkin, kuten koko Andaluciassa, kaikki talot ovat valkoisia, ei ole sitä väri-iloa ollenkaan, mitä meillä Teneriffalla. Kadut ovat kapeita ja kaupunki sokkeloinen. Lämmintä on, etenkin, kun kiipesimme kapeaa polkua ylös linnoitukselle.
Kaupunkia ympäröivät korkki- ja kastanjapuumetsät.

Täällä vietetään tiukat siestat: suuri osa liikkeistä ja ravintoloista on kiinni klo 13.30 – 19. Jotkut paikat aukeavat vasta klo 20 jälkeen. Yöeläjiä ovat täälläkin; siihen on hankala tottua, vaikkakin kuumuuden takia siesta on ihan järkevä asia.

Opimme uunen sanan espanjan kielessä: mollete = pyöreä täytetty
aamiaissämpylä.

Olemme nyt Fuenteheridoksessa, pienessä kylässä Huelvasta pohjoiseen, 50 km Portugalin rajasta, keskellä korkkipuumetsiä ja luonnonpuiston laidalla. Vaikka kylä on pieni, väkeä oli paljon liikkeellä ilta-aikaan kylän keskustassa ja etenkin nuorisoa oli paljon. Kahvilakulttuuri toimii täälläkin: ihmiset kokoontuvat kylän ainoaan baariin. Kadut ovat kapeita, talot valkoisia, kuten kaikkialla täällä Andaluciassa.
Tänään tutustutaan kylään ja ympäristöön.

Matkamme jatkui ohittaen Gibraltarin ja Tarifan – ne nähtiin jo alkukesästä. Maisema Espanjan lounaisrannalla on kuivaa ja hiekkapölyistä. Lämpötila tosin oli enää +30 asteen tienoissa. Ohitimme myös Cadizin, koska päämääränämme oli nyt Jerez de la Frontera, tuo sherryn (espanjaksi jerez) kotikaupunki. Löysimme kapean kadun varrelta Hostal Sanvin, jossa nyt vietämme pari yötä ja tutustumme kaupunkiin.
Wifi on täälläkin hyvin toimiva, ja huoneessa ilmastointi, tarpeellista tällä helteellä. Varasimme majoituksen nyt ennalta booking.com:n kautta: mikä helpotus kun ei tarvi kysellä hotellista/hostalista/pensionista toiseen ja saada vastaukseksi, että täyttä on, kuten kävi edellisenä iltana.

Koska Valencian satamassa olevasta Acciona Mediterranean toimistosta meille olisi myyty liput vasta 8.10. laivaan, päätimme kokeilla toista mahdollisuutta. Motrilista, Granadasta etelään, löytyi Naviera Armaksen toimisto ja sieltä paikat laivaan 1.10. Tuli pitkä etelän loma, 25 yötä!
Ajelimme kuumaa etelärannikkoa (+30 – +34) ohi turistikohteiden, Torremolinoksen, Fuengirolan ja Marbellan. Majoitusta oli vaikea löytää, turistit taitavat olla edelleen liikkeellä. Esteponassa harhailimme tovin, eikä sieltäkään vapaata yöpaikkaa löytynyt. Lopulta onnistuimme: saimme huoneen hotellista vähän Esteponan jälkeen.
– Opimme, että laivaliput kannattaa varata ajoissa!

Ajoimme ensin Valencian satamaan kysymään laivalippuja Accionan kyydissä Teneriffalle, toivotonta! Vasta lokakuun alussa olisi vapaita paikkoja. Tulikohan meillä pitkä loma mantereella? – Nyt olemme lähellä Lorcaa, tukahduttavan kuumaa, enimmillään auton mittari näytti ulkolämpötilaksi +45,5.

Tänään olemme ajelleet Kataloniasta Valenciaan. Katalonian puolella oli meneillään kansallispäivän vietto, lippuja näkyi liehumassa monin paikoin. Yöpaikaksi löytyi viihtyisä ja edullinen majatalo Torreblancasta, La Torre nimeltään. Lämmintä on tarpeeksi, +37.?

Tässä vielä iltakuva yöpymispaikasta:

Yhden tähden paikka, minulle sopiva, en pidä hienostohotelleista!