Viileä aamu, aurinko on nousemassa. Viikko karanteeniani on kulunut nopeasti täällä luonnon helmassa. Vielä toinen viikko edessä, sitten voin turvallisin mielin – luultavasti ainakin ilman espanjalaisia viruksia – mennä tapaamaan läheisiäni. Vaikka kukapa tietää, missä virus Suomessa piileksii, sillä matkustan sitten junalla Ouluun.

Joitakin rajoja on taas suljettu koronan takia: Itävallasta, Sloveniasta ja Sveitsistä ei nyt pääse vapaasti Suomeen – eikä edelleenkään mm. Espanjasta. Mietin edelleen, onko tämä vain näennäinen rajoitus, sillä, kuten jo mainitsin aiemmin, mukanani tullutta kanarialaista ei kontrolloitu ollenkaan tullessamme maahan.

Maaseudun rauhaa. Yöllä satoi. Nyt on tyyntä ja viileää, +13 astetta. Mökki on kuitenkin lämmin ja tulen saa takkaan, joten viileys ei ole ongelma.

Teneriffalla, Diario de Avisioksen mukaan, on 14.7. pudonnut meteori Buenavistan seudulle. Teidellä ollut valvontakamera on saanut kuvatuksi tapahtuneen. Tiedemiehet (tiedehenkilöt? 🙂 ) etsivät, josko seudulta löytyisi 10-50 gramman tummia sirpaleita pudonneesta kappaleesta.

Samoilla seuduilla oli myös merenalainen järistys, 16. heinäkuuta, 4,1 Richterin asteikolla, siitä aiemmin kirjoitinkin. Saarella ja sen ympäristössä järisee usein, mutta harvemmin näin voimakkaasti.

Aikamoinen sattuma kuitenkin, että nämä kaksi tapahtuivat lähekkäin ja molemmat pienen Teneriffan saaren luoteisosassa.

Googlasin: Vuosittain maapallon pinnalle putoaa 30 000 – 80 000 yli 20g suuruista meteoriittia. Maan ilmakehässä nämä putoavat avaruuden kappaleet hajoavat pieniksi palasiksi tai tomuksi.

Nyt olen jo Suomessa ja aloittanut vapaaehtoisen karanteenini luonnon helmassa järven rannalla pienessä mökissä Keski-Suomessa.

On hiljaista (ellei tinnitukseni häiritsisi) ja rauhallista, levollista. Eilen, matkalla, satoi, mutta vähän. Ihanan viileää, mittari näyttää näin aamusta alle 20 astetta. Vaihtelua Teneriffan ja etenkin Malagan kuumuuteen.

Loppumatka Amsterdamista meni hyvin muuten, mutta jo lähtökentällä huomasi, että suomalaiset eivät ole tottuneet kasvomaskin käyttöön, eivätkä etäisyyksien pitämiseen. Konekin oli täynnä.

Oli outoa, että kanarioystäväni pääsi maahan ilman minkäänlaista kontrollia. Yhtään poliisia tai rajavartijaa ei näkynyt, kun astelimme matkalaukkujen kanssa vihreää linjaa terminaalista Helsinki-Vantaalla.

Karanteenini ensimmäinen päivä alkoi sillä, että totuttelen tähän luonnon rauhaan. Aikomuksena on kohta sytyttää tuli saunan pesään ja lämmittää vettä. Nämä mökkiolosuhteet miellyttävät minua ja tuovat muistoja lapsuudesta mieleen. Paitsi että nyt on lisäksi netti, onneksi!