Potkulaudat

Tila

pot

Mikähän on tämä sähköpotkulautavillitys? Niitä näkee joka puolella kaupunkia. Tänään ne näyttivät hylätyiltä, vaikka kyllä potkuttelijoitakin (ajelijoita?) näkyy. Kaupunki oli muutenkin hiljainen, lieneekö kiekkotapahtumien syytä? On ainakin kaksi asiaa, joita minä en seuraa: urheilu ja musiikki.

Polkupyöräilykaupunki Oulu, sen huomasin pari päivää sitten kun kävelin jalkakäytävää pitkin. Pyöräilijät säikäyttelevät ajaessaan läheltä ohi. Niin, olin jo unohtanut, että täällä täytyy kävelijöiden varoa pyöräilijöitä.

Olen viettänyt ihania päiviä lapsenlapsen kanssa. Ja hän, hyvin sosiaalisena ja sanavalmiina ja vilkkaana esittelee minut muille ihmisille: – Tämä on mummo!

************

Huomenna on Día de Canarias, Kanariansaarten päivä. Juhlallisuudet ovat jo alkaneet. Teneriffalla, kuten muillakaan saarilla, ei tunneta vain yhden päivän juhlia.

Lugares

Tila

lug

Kylläpä Oulussa on kaikki muuttunut! Nyt on toripolliisikin kuvassa, mutta vaihteeksi toiselta puolelta, jotta kiistelty hotellirakennus näkyy myös. Torille piti tulla korkea tornitalo hotelliksi, sitten rakennuttajalle tuli vaikeuksia ja työmaa on pysäytetty. Hyvä niin, mielestäni koko hankkeen voisi perua.

Oulu 10 oli muuttanut siihen, missä muinoin oli Hovihalli. Ja välillä siinä kuulemma oli poliisilaitos – sitä en ole tiennytkään.

Kauppahallissa oli paljon tyhjiä myyntikojuja. Hallin remontin jälkeen jotain kiistaa on ollut tiloista ja ilmeisesti myös vuokrista. Muutama vakiomyyjä oli paikallaan.

Neljäs kuva on Antellin kahvilasta, jossa kävin teellä. Kahvila on nyt uudessa paikassa Kauppurienkadulla.

– Puhumattakaan siitä, kuinka paljon kaikki on muuttunut siitä, kun tulin Ouluun, minulle aivan vieraaseen paikkaan opiskelemaan vuonna 1975. Silloin Välkkylä oli melko uusi ylioppilaskylä. Se on vielä jäljellä. Raksilan marketteja rakennettiin ja yliopisto valmistui Linnanmaalle. Viime aikoina on kiistelty sekä yliopiston sijainnista että marketeista.

********

Gobierno de Canarias, Kanariansaarten hallitus, on ilmoittanut, että saarilla on todettu kaksi positiivista apinarokkotapausta, neljä todennäköistä sairastumista ja kolme epäilyä. Tästäkö tulee nyt uusi epidemia/pandemia? Olemmekohan me, joille on aikoinaan annettu isorokkorokotus, suojassa?

Saarten koronaluokitukset ovat pysyneet ennallaan: Gran Canaria tasolla 2, muut saaret tasolla 1.

Oulussa taas

Tila

o

Helsinki-Vantaan lentoasemalla oli nyt käytössä uudet laitteet turvatarkastuksessa. Mitään nesteitä tai elektroniikkaa ei tarvinnut ottaa pakaaseista pois. Masiinat olivat massiivisia puikuloita ja muistuttivat melkein magneettikuvausputkea. Matkustajat kulkivat tavallisesta metallinpaljastinportista, takit ym päällysvaatteet piti tavanomaiseen tapaan riisua.

Perämeri näytti olevan rannan tuntumasta vielä osittain jäässä.

Oulussa on jo kesäistä, tänään aurinkoista ja täkäläisittäin lämmintä: lähes parikymmentä astetta. Koivut ovat hiirenkorvalla.
Jos Puertossa perinteinen kuvauskohde on Muelle ja San Telmo, täällä se minulla näyttää olevan ”Letkun” puisto. Kyllä toripolliisikin pääsee kuvaan, kunhan sinne saakka ennätän.

Lapsenlapsi on jo halattu ja yhdessä on leikitty. Opeteltiin hieman espanjaakin: uno, dos, tres, cuatro, cinco. Ja abuela y nieta.❤️

Matka jatkuu

Tila

rui

Matka jatkuu:
Yövyin Malagan lentokenttähotellissa, sieltä ennakkoon netistä tilatulla taksilla pääsin helposti Malagan kentälle. Olen viime aikoina suosinut lentokenttäkuljetuksissa näitä takseja: ne maksetaan jo tilatessa, rahaa tai korttia ei tarvita enää itse kuljetustilanteessa. Autot ovat ajoissa ja hinnatkin yleensä halvempia kuin tavalliset taksit.

Malaga – Amsterdam välillä tuulet olivat suotuisat ja kone oli etuajassa. Amsterdamista lähtö kohti Helsinkiä viivästyi koneen myöhäisen saapumisen takia, mutta perillä oltiin aikataulun mukaisesti.
Mittasin koneessa melua kännykän desibelimittariapilla: yllättävän kovaa ääntä koneen sisällä on! Kuulonalenemakorvani (vain toinen) on meluherkkä ja yritän suojella sitä enemmiltä vaurioilta. Melkein pitäisi olla kuulosuojaimet koneessa.

Yllättävää kyllä maskeja ei tarvinnut käyttää missään. Ei taksissa, ei lentoasemilla, ei koneissa.

Nyt olen jo Helsingissä, tänään Ouluun.

En barco

Tila

barc

Olipa laivamatka! Lähdimme torstaina Santa Cruzista Armaksella kohti Huelvaa. Alkuun kaikki meni kuten aiemminkin, mutta jo ennen kuin pääsimme ohi Teneriffan kärjen, laiva alkoi oudosti kaartaa takaisin satamaa kohti. Ihmettelimme moista kovasti!
Laiva palasi takaisin ”lähtöruutuun” satamaan, odotteli aikansa ja sitten se lähti uudestaan matkaan. Olimme tunnin myöhässä aikataulusta. Mietimme, saattoiko laivassa olla joku vika, jonka vuoksi piti palata.
Pitihän asiaan saada selko, siispä kävin kysymässä syytä paluuseen informaatiotiskistä laivassa. Joku matkustaja oli tullut väärään laivaan! Hänen matkansa olisi kohdistunut toiselle saarelle eikä ollenkaan mantereelle. Hän on saamassa suuret sakot siitä, että laiva joutui palaamaan takaisin, kertoi laivahenkilökunta.

Sitten matka sujuikin mallikkaasti, yö nukuttiin hytissä ja ateriat, monipuoliset, kuuluivat taas lipun hintaan. Aamulla kuitenkin meri alkoi näyttää voimiaan ja laiva keinui aalloilla niin, että merisairaus iski erääseen matkakumppaniimme. Minäkin jouduin aika pitkään tuijottelemaan horisonttiin, koska se on hyväksi todettu keino meripahoinvointia vastaan. Tällä välillä (Santa Cruz – Huelva) on aiemmin minun matkustaessani ollut aina melko tyyni meri. No, säät vaihtelevat.

Malagan satamaan saavuttaessa sattui vielä yksi epäonninen juttu: autokannella yksi matkailuauto törmäsi kovasti rämähtäen nostosillan päähän. Auton katto halkesi ja tuulilasin meni rikki. – Periespanjalaiseen tapaan katsomaan riensivät melkein kaikki, jotka olivat lähistöllä.

Laivasta päästiin sitten ulos kaksi tuntia aikataulusta jäljessä.

Yöksi ajettiin Sevillan lähelle tuttuun hotelliin ja aamulla matka jatkui Malagaan, minne jäin ja majoituin taas tuttuun hotelliin. Huomenna lennän pomppulennolla Helsinkiin.

Maailmantapahtumat ovat jääneet seuraamatta. Laivassa netti ei toiminut.

P.S. Teneriffan kotia vartioi nyt paitsi Securitas, myös ystävä, kesäasukas.

Mañana

Tila

aa

Aamukuvat omalta pihalta. Täysikuu vielä näyttäytyy pilvien takaa.
Lomalle lähtö lähestyy, pakkaamista ja valmistelua. Käytän matkoilla vain lentolaukkua ja siihen onkin vaikea saada sopimaan kaikki tarvittava, mutta käytännössä on helppoa kun on vain käsipakaasi. Ei tarvi jonotella ja odotella matkalaukkulinjalla, check in on helpompaa.

Espanja kuuluu niihin muutamiin maihin, joissa julkisissa kulkuvälineissä on käytettävä maskia, siis myös lennolla.

Menen siis kumppanin kyydissä Malagaan saakka, sieltä lennän. Pidän merimatkasta Santa Cruz – Huelva.

Mutta vaarallinen merimatka on niillä pakolaisilla, joita jatkuvasti saapuu Kanariansaarille Afrikasta. Viime vuonna tulijoita oli yhteensä 200 000. Kuinka paljon hukkui matkalla? Lähes joka aamu uutisoidaan yöllä saapuneista, usein kerrotaan myös niistä, jotka eivät selviytyneet.

Espanjan ja Marokon neuvottelujen tuloksena Ceutan ja Melillan rajat on nyt avattu 26:n kuukauden sulun jälkeen. Rajat avautuivat keskiyöllä ja oikeus ylittää raja on EU-kansalaisilla ja niillä, joilla on Schengen-alueelle saapumiseen lupa.

Verano

Tila

ver

Kuva muellelta eilen, lämpimänä päivänä: tämä kuva on otettu varmaankin tuhansia kertoja turistikameroilla ja minäkin olen kuvannut sitä usein.
Alakuvat ovat Orotavasta: Ayuntamienton piha-aluee hiekkamaalaus kesän fiestoja varten on jo aloitettu.

Me valmistaudumme lomalle Suomeen. Joka vuosi ajatus kesälomasta Suomessa ahdistaa minua. – Tulisipa jo syksy ja pääsisi Teneriffalle, ajattelen. Suomeen menen omaisteni takia. Heitä kyllä rakastan, mutta Suomi, en kaipaa sinne! Nyt ilmiölle ja tunteilleni on nimi: kyyry. On ilmestynyt kirja ”Kyyry, kirja kotiseutuvieraudesta”.

Kotiseutuvieraus on nuoruudessa alkavaa, mutta pysyväksi jäävää ulkopuolisuuden tunnetta, yksinäisyyttä, vierauden tunnetta suhdessa kotiseutuun, vaikka siellä olisi vuosikymmeniä elämästään viettänyt. Useat kotiseutuvierautta tuntevat muuttavat pois, minäkin. Minulla kun ei ole varsinaista kotipaikkaa, tunnen ulkopuolisuutta ja vierautta, irrallisuutta: ”en kuulu tänne” -tunnetta koko Suomessa.

Mielestäni on hienoa, että ilmiöstä on nyt julkaistu kirja, vertaistukea, enkä ole yksin tunteeni kanssa.

Espanjan uutisissa on pääaiheena tänään Suomen ja Ruotsin pyrkimykset Natoon.

Lavaderos

Tila

lava

Tänään kävimme seuraamassa teatterisoitua pyykinpesuesitystä Orotavan vanhassa kaupungissa Los Lavaderos -pesupaikalla, joka on kunnostettu historiallisen mallin mukaan. Samalla kadulla ja ihan lähellä sijaitsee myös yksi kaupungin toimivista Gofio-myllyistä. Paikka on San Franciscon puiston yläpuolella lähellä monen turistin tuntemaa Casa de los Balconesia.

Aikoinaan kylän rouvat ovat kokoontuneet pesupaikalle pyykille ja sen ajan ”sosiaalinen media” toimi. Naiset lauloivat, rupattelivat, juorusivat ja kinastelivatkin, etenkin miehistä. Pyykit pestiin saippualla ja maissintähkän sisäosalla, sitä käytettiin pesusienen tavoin. Vesi, vuorilta tuleva, haettiin kadulla olevasta hanasta sinkkiämpäreillä.
Eväitäkin heillä oli ja palanpainikkeeksi pullo alkoholijuomaa, jota he piristeeksi hieman ottivat.

Tärkeä rooli esityksessä oli pikkupojalla, joka paitsi leikki perinnelelulla, myös auttoi rouvia vedenkannossa.

Viihdyttävä historiaesitys! Tapahtuman järjestäjä oli Taller de teatro del Collectivo Cultural la Escalera.

Nublado

Tila

nub

Meillä on ollut pilvet alhaalla (nubes bajos) pari päivää. Molemmissa kuvissa on Teide, toisessa kokonaan pilvien takana, toisessa hieman näkyvissä.

Yksi Kanarian aamutelevision pääuutisista, lehtiotsikkokatsauksessa, oli se, että Venäjä uhkailee Suomea, joka on liittymässä Natoon. Kolmessa lehdessä tämä oli etusivun uutinen. Eipä ole mieltäylentävää, että Suomi saa näkyvyyttä tämmöisellä asialla. Olen puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden kannattaja tässä asiassa.

Toinen, suurempi uutinen oli massiivisen mustan aukon löytyminen linnunradalta. Aukosta näytettiin hienoja avaruuskuvia. Se hieman lohduttaa: me ihmiset olemme pieniä ja tyhmiä ”muurahaisia” sotinemme tällä planeetalla.

Korona onneksi helpottaa. Ainoastaan Gran Canaria on nyt levelillä 2, muut saaret jo ykkösellä. Hoitajille pandemia-aika on ollut rankkaa. 8/10 hoitajasta oireilee post-Covid-syndroomaa, uupumusta ja traumaperäisiä oireita.

Permiso de circulación

Tila

kr

Kuvat: krassit kasvavat meillä näin keväällä luonnossa rikkaruohoina, kadunvarret keltaisena ja oranssina. Toinen kuva on Cafeteria Iriksen terassilta ja liittyy oheiseen autotarinaan.

Kävimme marraskuussa Sevillassa ostamassa auton. Saimme kolmen kuukauden tilapäisen rekisteriotteen, jolla matkustus on sallittua ’en territorio nacional’ eli Espanjan alueella. Varsinainen rekisteriote luvattiin lähettää meille Teneriffalle. Kolme kuukautta kului, paperia ei kuulunut. Soittelin Sevillan autoliikkeeseen useita puheluita kysellen dokumenttia. – Ensi viikolla se tulee ja ennen sitä minulle soitetaan, luvattiin. Jotakin ongelmia paperin kanssa oli. Saimme toisen väliaikaisen dokumentin.

Sitten alkoi stressi vaivata. Loma Suomeen lähestyy ja autolla ei ole paperit kunnossa. Kumppani aikoo ajaa Suomeen, minä olen kyydissä osan matkasta.

Kyselimme jo gestoriasta, jossa olemme hoitaneet muita asioita, saavatko selville, mikä on auton tilanne. Löysivät Traficon sivuilta tiedon, että auto on jo – vihdoin – kumppanin nimissä. Mutta osoite oli täysin väärin! Epätoivo: emme ehdi saada rekisteriotetta ennen matkaa.

Kunnes eilen, kun istuimme lähes toivottomina Iriksen terassilla puhelimeni soi: mopolähetti saapui kirjelähetyksen kanssa. Ihme ja kumma, oikea rekisteriote saapui!

Sanotaan, että byrokratia on mutkikasta Espanjassa. Tämä oli meille ensimmäisiä näyttöjä siitä, mutta asiat näköjään järjestyvät, kuitenkin.