Talviset terveiset Oulusta ja ikiomasta mummokuplastani, johon ei maailman melskeet ulotu. Ja talvi on vain pukeutumiskysymys, sanovat. Oli pakko ostaa itselleni talvikengät, kinttaat ja pipo, ilman ei täällä kylmässä lumipyryssä pärjää.

Lapsenlapsen kanssa on paistettu pipareita, käyty seikkailemassa HopLopissa ja vietetty aikaa yhdessä.

Olen ollut lapsenlapsen nukkumakaverina muutaman illan, siis mummo omassa ja lapsi omassa sängyssään. Näin seremonia menee:
Isi käy sanomassa lapselle hyvää yötä, peittelee ja antaa iltasuukon. Valot sammutetaan.
Mummo menee sänkyyn peiton alle.
M: Hyvää yötä kulta, kauniita unia!
Lapsi: Täällä on pimeää!
M: Pimeässä on hyvä nukkua.
L: Voidaanko vielä vähän jutella?
M: No, jutellaan vähän.
Lapsi sitten kyselee, juttelee, mitä mielessä liikkuu. Mummo vastailee lyhyesti ja sanoo: Nyt nukutaan, hyvää yötä!
L: Mulla on jano!
M: Onko oikeasti?
L: Ihan oikeasti!
M: No, hyvä. Odota siinä peiton alla, mummo tuo vettä.
Mummo hakee vettä, lapsi juo yhden kulauksen.
M: Nyt nukutaan!
L: Voidaanko vielä vähän jutella?
M: No yksi pieni juttu vielä voidaan jutella.
Lapsi kehittelee taas jutun juurta, mitä sattuu mieleen tulemaan.
Mummo esittää jo melkein nukkuvaa, vastailee lyhyesti.
L: Mulla on pipi sormessa, en voi nukkua.
M: Huomenna se on jo terve, nyt nukutaan!
Lapsi jatkaa juttelua ja sanoo noin kymmenen kertaa
Ei tuu uni! Ei tuu uni! Ei tuu uni! Ei tuu uni!…

Lopulta uni voittaa pienen seikkailijan.
Ihania mummopäiviä olen saanut viettää ihastuttavan lapsenlapsen kanssa.

Huomenna mummon on lähdettävä paluumatkalle.