Kävimme punaisten muistomerkillä Karjalohjan hautausmaalla. Paikallinen punakaarti perustettiin helmikuussa 1918. Karjalohja oli punaisten alueella ja täällä toteutui vallankumous kunnallishallinnossa; valittiin uusi kunnallislautakunta, elintarvikelautakunta, nimettiin vallankumoustuomioistuin ja miliisit.

Sisällissodan melskeissä saksalaiset ja valkoiset ryhtyivät yhdessä toimiin punakaartilaisten karkoittamiseksi ja tuhoamiseksi. Punaisia vangittiin ja teloitettiin. Osa vangeista joutui työkomennukselle suojeluskunnan päällikön Wettenhovi-Aspan huvilalle Vilniemeen.

Karjalohjalla näyttää olevan jäljellä vielä vanhoja kauniita puurakennuksia, joista yksi on nykyinen kirjasto, entinen koulu.

Koulu päätettiin rakentaa paikkakunnalle kuntakokouksessa vuonna 1874. Kuntakokous päätti myös ottaa rakennuspuita pappilan metsästä. Tästä aiheutui valitus, joka kuitenkin kumoutui kuvernöörin hylättyä sen. Kuntakokous päätti myös, että joka talosta ”tilan suuruuden mukaan” viedään rakennuspaikalle kiviä ja sahatukkeja. Itse rakennustyö tehtiin siten, että ”joka talosta, olkoon se suurempi tai pienempi, tehdään yksi päivä, torpeista, syytningin nauttivilta, käsityöläisiltä ja muonamiehiltä sekä sellaisilta, jotka ovat itsellisen kirjoissa tekevät yhden päivätyön koulun rakentamiseen”. (Lähde: Karjalohja, itsenäisen väen pitäjä. Toim. Veikko Kallio)

Koulu valmistui 1875 ja se maalattiin punamullalla 1881.

Nykyään kirjaston lisäksi rakennuksessa on toisessa kerroksessa näyttely- ja kulttuuritila Kulttuurivintti.

Olen eilisestä saakka perehtynyt Sigurd Wettenhovi-Aspan elämään ja historiaan. Hänestä on julkaistu mm. kirja nimeltään Elämän ja kuoleman kello (Harri Halen -Tauno Tukkinen) ja YLE Areenasta löytyy dokumentti Aspasta nyt jo edesmenneen toimittajan Pettu Häkkisten kokoamana.

Aspa oli oudon monitahoinen persoona. Esimerkiksi näillä määreillä häntä luonnehditaan: taidemaalari, kuvanveistäjä, kielitieteilijä, näyttelijä, pilapiirtäjä, runoilija, säveltäjä, kirjailija, arkkitehti, rotuteoreetikko, suomalaisuusmies, suojeluskunta-aktiivi, suurmiesten ja kuninkaallisten tuttu… Ristriitainen persoona hän oli aikalaistensa mielestä ja esimerkiksi kuvataiteilijana hänen kuvataan olleen keskinkertainen.

Aspalla oli useita parisuhteita elämänsä aikana. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli ranskalainen Marie Sofie Paillard, jonka kutsumanimeksi tuli Divine, suomalaisittain Divina. Aspa ja häntä kahdeksan vuotta vanhempi Divina tutustuivat Pariisissa teatterissa, jossa Divina esiintyi eräässä sivuroolissa. Divina oli tuolloin jo yli kolmenkymmenen, Aspan sanojen mukaan ”ei enää varsinainen kaunotar, mutta sisäisen esteettisyyden kajon valaisema äidillinen hengetär”.

Divinan kohtalosta kerrotaan, että Aspan lähdettyä taas kerran ulkomaanmatkoilleen mm. Japaniin ja jätettyään vaimonsa yksin Karjalohjan Vilniemen ateljeehuvilaan, tämä ei kestänyt yksinäisyyttä ja talven kylmyyttä. Divina sairastui ilmeisesti masennukseen ja päätyi psykiatriseen hoitoon.

Miksi tämä kaikki tarina Divinasta? Siksi, että Skjl:n residenssin viereinen kesämökkitontti on aikoinaan lohkottu Aspan tontista. Mökki on nimeltään Divina ja se on yksityisomistuksessa.

Tänään ajelimme Hyvinkäältä Lohjan kautta Karjalohjan Vilniemeen. Lohjanjärven rannalla sijaitsee Suomen kuvataidejärjestöjen liiton mökki, residenssi, jota taiteilijat voivat vuokrata. Tontti ja nyt jo puretut rakennukset ovat tulleet liitolle aikoinaan testamentin kautta. Testamenttaajana oli Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870-1946), monialataiteija, jolla on ollut värikäs elämä monine kumppaneineen, avioliittoineen ja ulkomaanmatkoineen. Aspa oli lähtöisin ”paremminsta piireistä” ja sen takia hän tunsi monia aikalaistaiteilijoita ja pääsi piireihin.

Elokuu alkoi. Heinäkuu on ollut yllättävän helteinen koko maassa, mutta tänään ainakin täällä eteläisessä Suomessa oli jo hieman viileämpää, sopivaa, aamulla noin 20 lämpöastetta ja yöllä oli hieman satanutkin.

Vielä pari viikkoa vietän täällä Suomessa, sitten jo Teneriffan koti kutsuu. Ensi viikon vietämme Lohjanjärven rannalla, siitä myöhemmin lisää.

Suomessa saa nyt pelätä punkkeja! Punkkipihdit on hankittu, mutta toivottavasti niitä ei tarvi käyttää. Luulenpa, että varon heinikoita ja metsiköitä, joissa voisi arvella punkkien oleskelevan.
Lieneekö järvissä sinilevää nyt kuuman heinäkuun jälkeen?