Nyt olen jo matkustanut junalla Hyvinkäälle ja päässyt linturetkelle Kytäjälle. Kovin ruskeaa on vielä talven jäljiltä, mikään ei viherrä – Teneriffalla jo jakarandat ja orkideapuut kukkivat ja krassit kaunistavat pientareita. Täällä Suomessa saa nähdä samaa ruskeaa peltomaisemaa koko junamatkan pohjoisesta etelään. No, kevään vihreys on tulossa pikkuhiljaa, vaikka minua se paljon puhuttu ihana Suomen kevät ja kesä ei juurikaan puhuttele. Sukulaiset, läheiset ja ystävät, heidän takiaan tänne aina päädyn.

Kytäjällä linturetkellä olen käynyt kolmena keväänä. Tulvavesiä oli nyt vähän, lunta ei ole ollut paljoa. Kosteikkoja linnuillekaan ei siis paljoa ollut. Pari joutsenta ja suuri parvi hanhia näkyi. Ja eväät syötiin: se on retkellä parasta!

Eilen oli jo aurinkoinen ja täkäläisittäin lämmin (lähes 10 astetta) päivä. Kevät on aikaisessa, sanovat.

Tänään on odotettavissa leikkiä lapsenlapsen kanssa: mummopäivä siis. Ja pääsiäistraditiona suklaamunia ja mämmiä.

Kävin Kemissä muutaman päivän ja tulin Ouluun. Lumiraja oli suunnilleen entisen Lapin läänin rajalla, siis Oulusta Kemiin noin Simon kohdalla.

Kylmää on, pari astetta lämmintä. Jäät olivat jo joista lähes kaikki lähteneet.
Oulun kauppahallista sai herkkuja: ohrarieskaa, graavilohta ja mikä parasta: etikkanahkiaisia!

Nyt odottelen lapsenlasta äitinsä luota pääsiäisen viettoon tänne toiseen kotiin isänsä luo. Suklaamunat ja -pupu ovat jo hankittuna.