Vietin muutaman päivän Berliinin kaupungin kaakkoisosissa käymättä ollenkaan keskustassa. Joitakin Berliinin nähtävyyksiä olen aiemmin jo kiertänyt ja nyt oli tärkeämpää tavata omiani. Tänään vietin syntymäpäivääni ja eilen kävimme muuten vain ulkona syömässä läheisteni kanssa. Kirsikkapuut kukkivat, mutta sää oli pilvistä ja hieman satelikin. – Tyypillinen Berliinin talvisää on plussan puolella, minulle kerrottiin…

Kävimme intialaisessa Amrsari-ravintolassa ja tutussa kiinalaisessa Kaiser Pavillonissa. Maukkaita ruokia, kannattaa poiketa jos näillä seuduin kulkee. Etenkin intialainen yllätti positiivisesti sekä ruoka että miljöö huomioiden. Kummassakin ravintolassa söin – kuinkas muutenkaan – katkarapuja (garnelen) eri muodoissaan, todella hyviä annoksia.

Viimeisen yön ennen Suomessa poikkeamista vietän InterCity-hotellissa Berliinin uuden lentoaseman ”Willy Brandt”:n kupeessa, ihan terminaali 1:n vieressä. Sieltä sitten lähtee lentoni Suomeen.

P.S. Myös EasyJet:n lento Barcelonasta Berliiniin oli positiivinen yllätys. Ei ongelmia laukkuasioissa, koneessa enemmän tilaa laukulle etupenkin alla kuin Vuelingissa.

Yläkuvissa näkyy kiville kapuavia pieniä rapuja San Telmon rannasta.

Suosituksi lounaspaikaksemme (almuerzo) on nyt talven aikana valikoitunut ”Häppäri” Calle El Pozolla. Siellä olemme todenneet parhaimman hinta-laatusuhteen ruuissa. Eilen söimme churros de pescado, gambas al ajillo ja salpicón de pulpo. Herkkuja kaikki! Ja niitä harvoin Suomessa saa. Kevätloma jo lähestyy ja matka.

Aamu-uutisissa kerrottiin, että saarille on jo annettu metsäpalovaroitus. Talvi on ollut aiempia kuumempi ja kuivempi. Teide on pysynyt lumettomana.
Uutisissa kerrottiin myös, että koiria ja kissoja (ja turisteja 🙂 ) on saarella liikaa. Refugios de animales, eläinhoitolat, ovat täynnä. Koirien suurta määrää saa ihmetellä myös kaduilla kulkiessaan, sillä niin moni kuljettaa talutushihnassa lemmikkiään. Koirista suuri osa on pieniä ja onneksi lauhkeita.

Eilinen iltapäivä kului mukavasti La Floridan romeríassa. Tämä tammikuun viimeisen viikonlopun perinteinen fiesta aloittaa romeriavuoden, muut kyläjuhlat seuraavat myöhemmin. Buenavistaan romería taisi olla samana päivänä kuin Floridan juhla.

Näimme taas värikkäitä pukuja, härkiä vankkureineen, kulkueeseen kuului myös musiikki- ja tanssiosuuksia. Yleisölle jaeltiin maistiaisia: leipää, kananmunia, gofiota, viiniä ym. Kulkue oli ehkä hieman pienempi kuin aiempina vuosina, mutta elämäniloa ei puuttunut tälläkään kertaa.

Kanarioille juhlat ovat tärkeitä. Seuraavana ovatkin vuorossa karnevaalit.

Meillä on taas calimaa ja lämmintä. Teidellä ei ole vieläkään lunta, mikä on poikkeuksellista. Vuoret näkyvät udun takaa, horisontti ei ole ”maalarinteipillä rajattu”.
Kanarian aamu-uutisissa kerrottiin Fitur-matkailumessuista, jotka ovat alkaneet Madridissa. Kanariansaaret ovat siellä näyttävästi esillä.

Karnevaaliaika on alkamassa. Santa Cruzissa käydään näinä päivinä murgafinaali, kilpailu pilkkalauluista. Murgat aloittavat yleensä karnevaalitapahtumat.

Veneellä saapuneet pakolaiset puhuttavat yhä. Alaikäisinä maahan saapuneiden sijoituksia eri kuntiin mietitään. Nämä maahanmuuttajauutiset ovat jokapäiväisiä: viime yönä ryhmä Afrikasta oli saapunut El Hierrolle, tällä kertaa onneksi hyväkuntoisina. Myös Puerton katukuvassa näkyy nykyään usein ryhmiä, joiden etninen alkuperä viittaa Afrikan suuntaan.

Myös eurooppalaisia turisteja on saarilla nyt ennätysmäärä.

Huomenna alkavat La Floridan kyläjuhlat. Lauantaina syödään ja tarjoillaan pucheroa, perinneruokaa, ja sunnuntaina vietetään romeríaa.

Eilen kävimme vieraiden kanssa Orotavan kaupunkikierroksella. Aloitimme tietysti churroilla, monelle tutulla aamiaisleivonnaisella, con chocolate o con café. Ajoimme taksilla ylämäkeen gofiomyllylle, mutta se oli valitettavasti kiinni.

Toinen kohde oli Los Lavaderos, yleinen pesula vuosisatojen takaa, 1500 -luvulta. Siellä perheiden pyykit pestiin vedellä, joka virtasi kanavissa. Samalla rupateltiin kuulumiset. Nykyään pesula on suojelukohde, mutta avoinna vierailijoille.

Kävimme myös Casa de Los Balconesissa, mutta siellä oli entiseen verrattuna hyvin vähän tuotteita esillä. Paikalla ollut työntekijä kertoi, että pandemian aikana talo oli suljettuna ja on vasta avattu. Kaikki hiekkamaalauskuvat ja suurin osa keramiikkaa olivat vielä poissa. Matkamuistomyymälästäkin oli vain pieni osa jäljellä, vaikka mitään ostettavaa emme etsineetkään.

Kapeita vanhoja katuja jatkoimme Hijuela del Botánicoon, Puerton kasvitieteellisen puiston ”pikkusiskoon”. Kierros puistossa, sitten ylitimme kadun Victorian puistoon. Harmi, että vanha perinnekahvila Café Egon oli suljettuna (lunes y martes cerrado).

Victorian puistosta tarina kertoo, että sen ja puistossa kohoavan mausoleumin rakennutti aikoinaan varakas vapaamuurari menehtyneelle tyttärelleen viimeiseksi leposijaksi. Tytär kuitenkin lopulta saatiin haudattua katoliselle hautausmaalle ja niin mausoleumi jäi tyhjäksi. Nykyään Victorian puisto on kaupungin omistuksessa ja vapaa vierailukohde.

Titsalla palasimme Puertoon.

Osallistuimme eilen Santa Cruzissa Palestiina-mielenosoitukseen solidaarisuuden osoituksena palestiinalaisille vaatien rauhaa ja kansanmurhaan lopettamista Gazassa. Osallistujia oli paljon. En ole aiemmin nähnyt Santa Cruzissa näin suurta mielenosoitusta (kuvissa vain pieni osa kulkueesta).

”Que viva la lucha del pueblo palestino!”

”Desde el río hasta el mar, Palestiina vencerá”

”¿Dónde están, no se ven, las sanciones a Israel?”

” Proyecto sionista, colonial imperialista”

Kävimme Suomi-vieraiden kanssa eilen ajelemassa saaren pohjoisrannikkoa Puertosta länteen. Yksi ”pakollisista” pysähtymiskohteista oli tietysti Icod ja sen kuulu traakkipuu, jonka ikä lienee edelleen epävarma. Carachicossa katsahdimme kaupungin edustan saarta, jonne kerrotaan joidenkin asukkaiden paenneen uimalla tulista laavaa, joka vyöryi rinnettä peittäen kaupungin vuonna 1706.

Los Silosista ajoimme vielä hieman eteenpäin, sieltä palasimme yläteitä takaisin Puertoon. Maisemat olivat hienoja ja sää suosi, mutta kaikissa kaupungeissa ongelmana oli parkkipaikkojen puute.