Nyt alkaa olla hyvä aika poistua Berliinistä. Täällä alkavat jatkapallon EM-kisat ja kaupunki on täynnä äänekkäitä faneja ja kaipa myös pelaajia. Meteli oli alkanut jo viime yönä, mutta onneksi en kuule juuri mitään toisella korvallani ja se sattui olemaan ylöspäin juuri silloin kun joku voitti, ilmeisesti Saksa.

Kävimme syömässä lounasta vietnamilaisessa ravintolassa. Tein sen virheen, joka on sattunut aiemminkin: lisäsin pöytämausteita (mm. chili) kokeilematta vahvuutta – pidänhän voimakkaasti maustetusta ruuasta – ja kävi niin, että yskin, kurkkua poltteli ja hikoilutti, mutta eihän ruokaa saa jättää syömättä. Hyvää se oli, mausteita vain ”hieman” liikaa.

”Teessä” oli inkivääriä, minttua, sitruunaruohoa, limeä, hunajaa. Se ei siis ollut teetä, vaan yrttihauduketta, mutta hyvää sellaista.

Päivä kaupungilla. Ajelua metrolla ja suurkaupungin katselua. Lyhyen reitin lipun (kolme metropysäkkiä tai 6 bussi- tai raitiovaunupysäkkiä) voi ostaa edullisesti automaatista. Berliinin metrossa ei ole portteja sisääntuloissa tai ulosmenoissa, kuten jossakin muualla, vaan lippu täytyy olla vain kulkuvälineissä. Tarkastuksia on ja sakot saa ilman lippua matkustava, kuten yleensä kaikkialla.

Olimme liikkeellä arkipäivänä ja keskellä päivää, joten tungoksia ei ollut. Muutenkin kaupungilla oli rauhallista. Vitamiineja, hivenaineita ja luontaistuotteita myydään täällä paljon ja edullisia kauppoja löytyy, etenkin kun on paikallinen opas. ”Hienostokaupat” ja suuret ostoskeskukset kiersimme kaukaa.

Berliinissä, miljoonakaupungissa, on kaikkea. Jos aikaa ja voimia riittäisi, voisi löytää monenlaista mielenkiintoista. Eilisen päiväkävelyllä löysimme sattumalta venäläisen kaupan, berjozkan, jossa oli myytävänä elintarvikkeita, mm. kaviaaria, kala- ja vihannessäilykkeitä, hedelmiä, suklaata, juomia ja paljon muuta. Siellä oli myös pieni kahvila tai teehuone, siellä joimme teet ja puhuimme hieman venäjää kauppiaan kanssa. Kovasti on venäjänkielen taitoni ruosteessa. Joskus osasin sitä enemmän. Mutta kauppias ilahtui, saimme suklaamatrjoshkat kaupantekijäisiksi.

Vastustan tietysti sotaa enkä kannata mitenkään Venäjän nykyhallintoa, mutta venäjän kielestä pidän kovasti ja toivoisin, että matkailu ja muu kanssakäyminen maan ja sen kansan kanssa pian normalisoituisi.

Alarivissä on ruokakuvia: itämaisia maukkaita annoksia ja kuva hotellin kuohuviiniaamiasesta.

Eilinen oli matkapäivä. Lensin EasyJetin koneella Tenerife Surilta Berlin Brandenburgiin. Reilun viiden tunnin lentomatka on aika pitkä minulle, joka olen pomppulentojen ystävä. Miksi niin? Siksi, että pompulla saa käveleskellä välillä eikä ole vaaraa veritulpistakaan.

Berlin Brandenburgin kentälle olin tilannut taksin etukäteen, sekin systeemi on minulle mieleen. Ei tarvi odotella eikä jonotella, vaan kuljettaja on nimilapun kanssa vastassa. Harmi vain että eilinen kuljettaja puhui vain saksaa, jota minä en osaa sanaakaan. Matka on maksettu etukäteen, joten rahaa tai kortteja ei tarvi käsitellä.

Hyvin päästiin perille ja nyt ollaan tyttären kanssa pienellä hotellilomalla.

Aamu: Lunta sataa ja näkymä ikkunasta on talvinen. Aikamoinen muutos yhtäkkiä Teneriffan kesästä tultuani!

Ajelimme metrolla Potsdamer Platzille, josta kävelimme aiemmalta käynniltä tuttua reittiä Berliinin Legolandiin.

Korkeita tornitaloja on useita tuossa keskeisessä kaupunginosassa. Täälläkin on vallalla sähköpotkulautojen käyttö ja – kuten näköjään muuallakin – niitä on jätetty lojumaan joka puolelle.

Kävimme täällä Legolandissa viimeksi kun lapsenlapsi oli ehkä yksivuotias, nyt kolmevuotiaana hän piti paikkaa hieman liian meluisana ja osin pelottavanakin. No, lapsi kasvaa ja muuttuu.

Metrossa suurin osa matkustajista käytti maskia, myös me. Sää on suosinut, lämmintä, mutta ei kuumaa, aurinkoista.

Eilen kävimme katselemassa sitä Berliinin muurin palaa, joka on vielä pystyssä ja joka on eri taiteilijoiden toimesta maalattu, muraali.

Kävelimme taas yli kymmenen kilometriä, vaikka välillä ajeltiin julkisilla kulkuneuvoillakin: helppoa ja melko halpaa täällä. Muutenkin minulla on ollut vaivatonta kulkea, kun olen seurannut perässä ja nuoret ovat suunnistaneet. Niin se aika juoksee juoksuaan: kun lapset olivat pieniä, piti olla kartalla ja tietää, minne ollaan menossa.

Tänään lennämme Suomeen.

P.S. Yläkuvassa oleva vihreä ”ukko” liikennevaloissa on kaupungin itäpuolella tällainen.