Longuera

Tila

Eilen äänesti jaloillani ja vaihdoin kuulokojeliikettä. En saanut mieleistäni uutta kojetta Gaesista. Löysin uuden, kanarialaisen liikkeen Longuerasta, Realejosin puolelta. Sain ystävällistä palvelua, kuulontutkimuksen ja yllätyin, että kojeiden hinnat olivat halvemmat tässä minulle uudessa liikkeessä.

Pakolaistilanteesta puhuttiin taas uutisissa ja siitä, että Espanja aikoo ottaa asian esille EU:ssa. On väärin, että merireitillä Afrikasta Kanariansaarille hukkuu tai muista syistä menehtyy satoja ellei tuhansia ihmisiä vuosittain. Afrikan puolella kuivuus, ylikansoitus ja köyhyys ajaa ihmisiä etsimään parempaa elämää. Ja Euroopassa väestö vanhenee, uusia työntekijöitä, perheitä ja lapsia tarvitaan. Haastateltavana oli Asosiación Socio-Cultural Entre Mares -järjestön edustaja. Järjestö on vasta vedonnut Euroopan Unioniin, jotta vaaralliselle merireitille ja ihmishenkien menetyksille löytyisi vaihtoehto.

Mañana

Tila

aa

Aamukuvat omalta pihalta. Täysikuu vielä näyttäytyy pilvien takaa.
Lomalle lähtö lähestyy, pakkaamista ja valmistelua. Käytän matkoilla vain lentolaukkua ja siihen onkin vaikea saada sopimaan kaikki tarvittava, mutta käytännössä on helppoa kun on vain käsipakaasi. Ei tarvi jonotella ja odotella matkalaukkulinjalla, check in on helpompaa.

Espanja kuuluu niihin muutamiin maihin, joissa julkisissa kulkuvälineissä on käytettävä maskia, siis myös lennolla.

Menen siis kumppanin kyydissä Malagaan saakka, sieltä lennän. Pidän merimatkasta Santa Cruz – Huelva.

Mutta vaarallinen merimatka on niillä pakolaisilla, joita jatkuvasti saapuu Kanariansaarille Afrikasta. Viime vuonna tulijoita oli yhteensä 200 000. Kuinka paljon hukkui matkalla? Lähes joka aamu uutisoidaan yöllä saapuneista, usein kerrotaan myös niistä, jotka eivät selviytyneet.

Espanjan ja Marokon neuvottelujen tuloksena Ceutan ja Melillan rajat on nyt avattu 26:n kuukauden sulun jälkeen. Rajat avautuivat keskiyöllä ja oikeus ylittää raja on EU-kansalaisilla ja niillä, joilla on Schengen-alueelle saapumiseen lupa.

Joulukukat ja pakolaiset

Tila

pasc

Puutarhatyöntekijät olivat vaihtamassa istutuksiin kauden kukkia: joulutähdet pääsivät paikoilleen. Sää on edelleen kesäisen lämmintä.

Tilauslento Suomesta on eilen saapunut ja tuonut talviasukkaita Teneriffalle ja Gran Canarialle.

Pakolaisasia puhuttaa aamu-uutisissa:

Espanjan sisäministeri neuvottelee nyt Marokon kanssa sieltä tulleiden palautusmahdollisuudesta. Ministereitä vierailee myös Gran Canarian Arguineguinissa, jossa ongelmana on ylikansoitettu Cruz Rojan pakolaisleiri.
Santa Cruzin satamasta on palautettu Teneriffan etelään pakolaisryhmä, joka olisi halunnut matkata mantereelle. Näitä henkilöitä ei ole kuitenkaan otettu laivaan matkustusdokumenttien puuttumisen takia. Ryhmä majoitetaan tilapäisesti johonkin etelän hotelliin.
Lisää tulijoita myös muista Afrikan maista on saapunut ja myös muille saarille. Esimerkiksi El Hierrolle on rantautunut viimeisen vuorokauden aikana 48 pakolaista.

Päivän refrán: ”Los toros se ven mejor desde la barrera”. Tämä merkitsee sitä, että jotakin asiaa on helppo arvoida paikasta, jossa itse arvioija ei ole vaarassa. Niin, vaikkapa pakolaiskysymyksestä on helppo heitellä mielipiteitä, kun itsellä on katto päällä ja ruokaa syötäväksi.

Maahanmuuttajista

Tila

ven

Nyt on uudet hyttysverkot asennettu ikkunoihin. Ikkuna, hyvin tavanomaisesti täällä, koostuu ulkopuolen kaltereista, ja lasit ovat horisontaalitasossa olevia levyjä, jotka voidaan avata tai sulkea tarpeen mukaan. Minua viehättää, että lasilevyt ovat kaikki erilaisia. Hyttysverkkoja ei paikallisilla yleensä ole, vain joillakin pohjoismaisilla – tai saksalaisilla.

Sadekuuroja on luvassa. Merellä jo näyttää satavan.

Tämän päivän pääuutinen on ollut pakolaiskriisi saarilla. Länsi-Saharan konflikti on ajanut lisää ihmisiä pois alueelta. Nyt osa Marokon suunnalta tulleista on lähtenyt tai lähtemässä kohti Huelvaa ja siis Manner-Espanjaa, ne, joilla on passit. Passittomat yrittävät saada paperit kuntoon Gran Canarialta Marokon konsulaatista. Osa näistä tulijoista on sijoitettu mm. Barranco Secossa sijaitsevan sotilasleirin tiloihin, osa on aluksi hotellimajoituksessa ja osa edelleen Cruz Rojan leirillä (etenkin muualta Afrikasta tulleita). Osa on Teneriffalla tarkoituksenaan jatkaa mantereelle.

Pakolaiset on siis kaikki koronatestattu. 50 positiiviseksi testattua on asetettu karanteeniin ja tarkkailuun Agüimesiin Gran Canarialla.

Hallituksessa Pablo Iglesias on vaatinut kansanäänestystä Länsi-Saharaan. Alueen itsenäisyys olisi ratkaisun avain yhteen Afrikan mantereen ongelmaan.

Maahanmuutto-ongelma

Tila

mosq

Uudet hyttysverkot ovat valmiit asennettavaksi. Jotkut väittävät, että täällä ei ole sääskiä, mosquitos. Niin minäkin aluksi luulin. Mutta kuluneina vuosina olen huomannut, että kyllä moskiittoja on, mutta niiden esiintyminen vaihtelee, joskus on enemmän, joskus vähemmän. Samanlaisia kutisevia paukamia tekevät kuin tutut suomalaisserkkunsa.

Pikkukuvassa näkyy pihassamme kuljeskelevia kissa, joka käy juomassa vettä lintujen juoma-altaasta. Kissa varoo minua ja minä sitä.

Pääuutinen tänään aamutelevisiossa:

Koska Gran Canarian Arguineguinin pakolaisleirille ei mahdu enää uusia tulijoita, eilen illalla kävi niin, että 227 saapunutta maahanmuuttajaa päästettiin ”vapaaksi”. Heidät kaikki oli testattu ja PCR-testi oli kaikilla negatiivinen. Ryhmä koostui pääosin nuorista miehistä, jotka olivat ilmeisesti marokkolaisia. Kaikilla oli television kuvissa maskit. Nämä maahanmuuttajat haluaisivat Eurooppaan. Kanarian viranomaiset vaativat nyt kannanottoa Espanjan hallitukselta tässä maahanmuuttokysymyksessä.
*Lisäys: Maahanmuuttajaryhmä kuljetettiin bussilla Las Palmasiin Plaza de la Ferialle. Sinne kaupungin asukkaat ovat tuoneet heille avustuksena ruokaa ja juomaa.

Päivän refrán: ”La pereza es la madre de todos los vicios”, laiskuus on paheiden äiti. Suomeksi sanotaan päinvastoin: ”Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä”.

Kotona

Tila

enca

Teide katselee taas entisenlaisen ylväänä mutta lumettomana ympärilleen. Kotipihalta Orotavasta ei näy auringonlaskusta kuin häivähdys, sillä naapuritalon rakennukset ovat edessä.
Yläkuva on otettu aamulla kun aurinko kiipeää näkyviin vuoren yli ja alakuva illalla auringon laskiessa.

Uutisista:
Pakolaisvirta Afrikasta, (mm. Mauritaniasta, Senegalista, Malista, Marokosta) Kanariansaarille jatkuu. Viimeisen vuorokauden aikana on saapunut 32 venettä pakolaisineen Gran Canarian Arguineguiniin. Siellä ei ole enää tilaa tulijoille, joita on tarkoitus siirtää muualle saarelle ja lopulta mantereelle. Myös mm. Lanzarotelle on tullut pakolaisveneitä.

Korona jyllää edelleen mantereella, meillä on rauhallisempaa. Teneriffalla on viimeisen vuorokauden aikana todettu 113 uutta tartuntaa.

Päivän refrán: ”La suerte de la fea, la guapa la desea”, suomeksi vastaava voisi olla: ”Paistaa se päivä vielä risukasaankin”.

Näyttely

Tila

pak

Kävin Puertossa ja sattumalta huomasin, että Calle San Juanilla pankin näyttelysalissa, joka on pääosin suljettuna, oli nyt esillä vaikuttava valokuvanäyttely pakolaisuudesta. Lähinnä näyttelyssä oli keskitytty Mexicon ja Melillan pakolaisongelmaan. Ja muureihin tai aitoihin, joita on rakennettu tai suunnitteilla ja jotka aiheuttavat lisää ongelmia ja vaaratilanteita pakenijoille. Ajankohtainen näyttely, käy katsomassa, mikäli kuljet ohitse! – Valitettavasti siellä ei saanut tekijänoikeusasioiden takia kuvata.

Kuvassa myös banaanikasvimme nykyvaiheessa. Vielä täytyy hedelmien kypsymistä odotella.

Itsenäisyys ja mamut

Tila

independencia

Vietimme suomalaista itsenäisyyspäivää ja espanjalaista perustuslain päivää kotosalla ystäväporukassa. Kuvan vuohilauma paimenineen laidunsi talomme nurkilla ja sai miettimään näiden miesten ammatinvalintaa: Ovatkohan kasvaneet maalaismiljöössä ja ”joutuneet” paimeniksi? Ovatko jollekin töissä? Miten tuota yksitoikkoiselta näyttävää työtä jaksaa tehdä? Ovatko käyneet kouluja?

Itsekseni sitten aamutuimaan mietin itsenäisyysasioita – siitä vähän illalla keskusteltiinkin. Kukaan meistä ei ole valinnut syntymämaataan tai -paikkaansa. Tässä elämän lotossa me olemme sattuneet syntymään suomalaisiksi. Eivätkä isämmekään sinne sotaan halunneet (vaikka osa menikin ”vapaaehtoisena”), pakko sinne oli mennä ja uhrata parhaita nuoruusvuosiaan. Edelleen soditaan. Veljiämme ja siskojamme ovat ne syyrialaiset, kurdit, palestiinalaiset ja kaikki muut – maailmankansalaisia me olemme.
Meissä jokaisessa asuu pieni mamu! Minun isäni juuret ovat Ylivieskassa, sieltä nälkävuosina paettiin Amerikkaan – ja myöhemmin Kemiin. (Minä olen niitä Kemiin muuttaneiden jälkeläisiä, vaikka ehkä mieluummin olisin mennyt meren taakse). Äitini on ollut sotalapsena Ruotsissa. – Entä ne karjalaisten jälkeläiset? Luulen, että vähemmistö ihmisistä on jäänyt juurilleen syntymäpaikalleen.
Olen tehnyt töitä pakolaisten keskuudessa ja käynyt solidaarisuus- ja ihmisoikeusprikaateissa mm. Nicaraguassa, Turkissa, Syyriassa. Nähnyt ihmisiä sodan jaloissa ja itsekin pelännyt siellä. Olen matkustellut maailmaa vähän joka puolella, mm. Venäjän läpi junalla Mongolian kautta Kiinaan, laivalla Teneriffalta Brasiliaan, lentäen USA:ssa, Eurooppaa pitkin ja poikin junareissuilla ja autolla, kävellen Pohjois-Espanjan läpi. Niinpä minusta on tullut maailmankansalainen ja pakolaisten puolustaja.

Ihmisissä on hyviä ja pahoja kansallisuudesta riippumatta. Tutustuminen kulttuureihin ja ihmisiin rikastuttaa. Kuinka moni pakolaisten vastustaja tuntee henkilökohtaisesti ”muunmaalaisia”?

Omaa mieltäni lämmitti suuresti, kun kanarioystävämme kirjoittivat minulle eilen: ”Sois nuestros mejores amigos”.
Minun teesini tänään: Opiskele kieliä, katsele maailmaa, tutustu kulttuureihin ja etenkin niihin ”muunmaalaisiin”!

Pakolaisasiaa

Tila

Tänään ei ole kuvia. Niin sydämeen käynyt on se pienen pojan hukkumiskuva, jota sosiaalinen media on levittänyt. Ja toisaalta paahdetaan pakolaisvastaisuutta, puhutaan asiasta, josta ei omakohtaisesti tiedetä mitään.

Minä työskentelin aikoinaan pakolaisten keskuudessa. Kukaan ei lähde maastaan ilman todellista syytä. Tapasin kidutettuja, vainottuja ihmisiä, niitä, joiden oli oikeasti lähdettävä. Kävin Turkin kurdialueilla, joissa todella olimme hengenvaarassa. Näimme poltettuja kyliä, joista kurdit oli tapettu. – Niistä meidät karkotettiin henkemme uhalla. Meitä uhkailtiin, koska olimme nähneet tämän kaiken pahan.

Syyrian kurdialueilla kävin, kun siellä oli vielä rauha. Nyt pelkään, että kaikki ystävät sieltä ovat joko kuolleet tai pakolaisena.

Olen pakolaisten vastaanottamisen puolesta. Tämä maailma on meidän, yhteinen. Miksi ihminen ei koskaan viisastu? Sotia, kriisejä, epäoikeudenmukaisuutta loputtomiin…