Eilinen ajopäivämme kesti noin kahdeksan tuntia. Muutaman pysähdyksen teimme huoltoasemilla ja lähes koko matkan ajoimme moottoriteitä, vaikka ne eivät ole edelleenkään minulle mieleen. Päädyimme kuitenkin tähän reittiin siksi, että iPadin karttaohjelmaa avulla onnistuimme näin kiertämään kaukaa pohjoispuolelta Varsovan. Se kaupunki on aiemmin tuottanut vaikeuksia: ollaan ajeltu ruuhkissa tuntikausia.

Olemme varustautuneet siitä mielessä huonosti, että kartat eivät ole mukana ja navigaattori on sama vanha, joka vähän väliä sanoo sopimuksensa irti ja toimii, jos haluaa.

Ajoimme siis Kaunasista melko suoraa reittiä Puolan Lódźiin, jossa meillä on ”vakiohotellina” Good Time Aparthotel melkein kaupungin keskustassa. Edullinen, Wi-Fi ja parkkipaikka on ilmainen, tosin paikka on hyvin kapean portin omaavalla sisäpihalla.

Eurot eivät käy täällä Puolassa, mutta korttimaksu toimii. Emme vielä ole hankkineet paikallista rahaa, tänään käynemme automaatilla. Tarkoituksena on nyt ajella pikkuteitä Saksan rajan tuntumaan. Lyhyempi päivämatka on suunnitteilla, vaihteeksi.

Kotimatka alkaa. Matkaamme ensin laivalla Tallinnaan ja sieltä jatkamme Baltian maiden läpi niin pitkälle kuin tänään jaksamme. Yöpymispaikka ei vielä ole varattu. Yleensä olemmekin tehneet niin, että vasta loppupäivästä ryhdytään miettimään/etsimään/varaamaan majoitusta. Aina on yöpaikka löytynyt tähän saakka. On helpompaa, kun ei ole kiirettä mihinkään, eikä sovittua aikataulua.

Tämä on neljäs paluumatkamme Teneriffalle omalla autolla.

Suomussalmelta ajelimme pikkuteitä Kemiin. Hyvin pitkiä suoria oli matkan varrella, metsää ja taas metsää, puut paljon lyhyempiä kuin Etelä-Suomessa. Vain kaksi poroa nähtiin, lienevät jossakin hellettä paossa.

Kemissä yövyimme äitini luona, sitten teimme ”pakollisen” Ruotsin reissun Haaparannalle. Kuvissa ovat Tornionjoki (yläkuva) ja Kemijoki, paljon muistoja elämän varrelta tulvii mieleen kummassakin rajakaupungissa.

Yleensä käymme ruokaostoksilla, sillä Ruotsin puolelta saa jotakin, mitä Suomessa ei myydä. Perinteisesti ostamme Falukorvia, Kallen kaviaaria (sitä saa kyllä Teneriffaltakin 🙂 ), äitini haluaa lapsuudenmakujaan (sotalapsiajoilta): mos av bruna bönor, Norrlandslimpa, köttbullar, pölsa, långfil, mandelkubbar.

Hellekesä jatkuu, onneksi tänään vähän satoi.

P.S. Myös Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä on eroja ruokakulttuurissa, esim aitoa 100% ohrarieskaa (joka on minun lapsuudenmakujani) on turha etsiskellä etelästä.

Matka Tenerffalle Madridin kautta meni hyvin, vain pari pientä epämiellyttävää juttua sattui. Ensinnäkin, ennen Madridia, ensimmäisellä lennolla tänään oli paha turbulenssi, onneksi vain muutamia pitkiä minuutteja. Kone hyppeli ja vaappui, ihmiset kiljuivat. Pelotti. Googlailin sitten maahan päästyämme ilmakuoppajuttuja, eikä se taida kovin vaarallista kuitenkaan olla, jos lentäjät osaavat asiansa.

Madrid – Tenerife Norte -väli sujui mukavasti ja ”virallinen” kuljetus, jota nyt ensimmäistä kertaa kokeilin, Suntransfer, toimi hyvin. Pikkubussi toi minut Puerton kotiovelle, muita matkustajia ei ollut. Hinta oli mielestäni edullinen taksiksi, 36€. Titsat eivät pohjoisen kentällä enää myöhään käy ja kone oli lähes tunnin myöhässä. – Syynä olivat ongelmat matkalaukkujen kanssa. Ruumaan oli päätynyt laukkuja, joiden omistajat eivät olleet koneessa. Nykypäivinä moiset laukut on syytä poistaa, se on ymmärrettävää.

No, sitten Puerton pikkukodin alaovi aukesi avaimella hyvin. Siinä oli alkukesästä ongelmia. Olin jo varalta ilmoittanut tulostani ystäville naapurissa, mutta onneksi heitä ei tarvinnut vaivata oven aukaisuun keskellä yötä.

Mutta kotona: kaksi isoa ja vikkelää torakkaa juoksenteli tiskipöydällä. Olivatkohan ne tulleet käyttämättöminä olleista viemäreistä? Otin taisteluaseeksi ensimmäiset aineet, jotka käteen sattuivat: limpiacristales (ikkunanpesuiaine) ja valkoviinietikka. Torakkamyrkkyä en ehtinyt etsiä. Heittivät henkensä näilläkin.

Nyt kun saisi unen! Ihanaa olla taas Teneriffalla!