Orotavassa vietettiin eilen Corpus Christi -juhlaa ja perinteiset kukkien terälehdistä koostetut kukkamatot täyttivät vanhan kaupungin katuja. On kovin harmillista, että nämä kauniit ja paljon työtä vaatineet teokset päivän lopuksi pilataan ja rikotaan, kun kulkue kävelee ylitse. Katoliseen uskoon liittyy monenlaisia kulkueita, tämä on yksi niistä.
– Kulkuetta emme jääneet katsomaan, kuluneiden vuosien aikana niitä on nähty jo riittävästi.
Tämä viikko on Orotavassa fiestaa. Kävimme eilen illalla kuuntelemassa Los Sabandeños -yhtyettä, joka viettää 50. vuosijuhlaansa tänä vuonna ja on perinteisesti esiintynyt Orotavan fiestoilla. Yhtye on kuuluisa paitsi kanarialaisesta myös eteläamerikkalaisvaikutteisesta musiikistaan. Kuulimme perinteisiä kappaleita kaikilta Kanarian saarilta, Capo Verdeltä, Meksikosta, Venezuelasta, Kuubasta… Ja yleisö eli voimalliseti mukana, lauloi ja aplodeerasi.
Lauluissa kuului saarten historia, guanchien arvostus – yhden laulun nimikin oli ”Llamame guanche” – ”Kutsu minua guanchiksi” ja yhteenkuuluvuus Etelä-Amerikkaan. Emämaa Espanja, valloittajat, jätettiin tässä konsertissa huomiotta, mikä on historian valossa täysin ymmärrettävää.
– Lasinkeräyssäiliötkin on puettu Orotavan perinnepukuihin.
Ruokavihje pitkästä aikaa 🙂 :
Kotikeittiömme ruokaa kanarialaisittain:
Pimientos de Padrón: Pieniä vihreitä paprikoita öljyssä paistettuna ja karkealla suolalla sopivasti maustettuna. Lisänä meillä oli suussa sulavaa juusto-kermakastiketta yrteillä maustettuna.
Fabada -keittoa: Gazpacho -keittopohjaan (saa kaupasta täällä valmiina litran purkeissa, mutta tomaattikeittopohjakin sopii), lisätään pannulla pyöräytettyjä chorizo -makkaraviipaleita (Suomestakin saa chorizoa, mutta ei niin hyvää kuin täältä), alubias blancas -purkki (keitettyjä vaaleita papuja, saa Suomestakin), porkkanaviipaleita, pilkottu sipuli, valkosipulia ja chiliä maun mukaan, mustapippuria ja suolaa. Keitellään, kunnes porkkanat ovat kypsiä.
Hyvää, ja seuraavana päivän ehkä vieläkin parempaa.
Laskin ja kuvasin tänään kaikki pihassamme kukkivat kukat. Niitä löytyi 20 erilaista; lajikkeita ei ihan yhtä monta. Ruusuja on kolmea väriä: punaista, vaaleanpunaista ja valkoista, bougainvilleaa kirkkaanpunaista, keltaista ja violettia, kiinanruusuja punaisia, vaaleanpunaisia ja keltaisia, oleanteri kukkii valkoisena ja vaaleanpunaisena. Sitten tunnistan vielä strelizian, kallan, pelargonian, ikiviuhkon ja annansilmän. Muutamaa en tunne, ja on vielä niitä, jotka ovat vasta nupulla.
Voisin alkaa maalata jo muutakin kuin kukkia, mutta kun nämä ”hyppäävät silmille” – ja kaunista niitä on katsella.
P.S. Lisää tunnistuksia (googlailemalla): Alin kuvarivi, vasemmalla mehiherttalehti.
Orotavan Corpus Christi -valmistelut ovat jo täydessä käynnissä. Kuvan esitteen, josta löytyvät kaikki juhlatapahtumat, saa kahdella eurolla kaupungintalon edestä ja luulen, että myös Orotavan turistitoimistossa niitä on. Juhlallisuuksia on jo tulevana viikonloppuna.
Netistäkin tietoa löytyy, esim. sivulta:
http://www.todotenerife.es/es/article/show/511/fiestas-de-la-orotava
Ja kuvan esite kokonaisuudessaan pdf -muodossa on osoitteessa:
http://www.laorotava.es/images/areas/fiestas/fiestas2015/programa_corpus_2015_web.pdf
Sivut on lisätty myös linkkeihin.
Eilen Puerton vanhassa kaupungissa Mequinez -kadulla vietettiin ”Festival de lana”
-villafestivaaleja. Paikalla oli lampaita, niitä oli keritty ja lankaa karstattu ja kehrätty (myöhästyimme vähän näytöksistä), ja tietysti myytävänä oli huovasta tehtyjä tuotteita. Neulegraffitit puissa ilahduttivat.
Tänään tulee 40 vuotta siitä kun pääsin ylioppilaaksi. Elämä on ollut vähän kuin tämä kaktus ja sen kukka. Välillä piikikästä ja pistävää, välillä kauniin vihreää ja joskus jopa kauniisti kukkivaa. – Nopeasti aika on mennyt! Terveisiä vanhemmalle pojalleni, joka oli 40v sitten viiden kuukauden ikäinen vauva 🙂 .
Eilen vietettiin Kanarian päivää, día de Canarias. Me emme ehtineet osallistua mihinkään juhlapäivän tapahtumiin, sillä meillä oli ohjelmassa hiekan vaihto uima-altaan suodattimeen. Googlailtiin ensin vähän – youtubessa oli hyviä videoita asiasta, joten jopa minä, jolle tämmöiset asiat ovat aivan vieraita, ymmärsin, miten toimenpide tehdään.
Näin hiekanvaihto tapahtui:
Ensin kävimme ostamassa hiekat Leroy Merlinistä: 0,7 mm kokoista puhdistettua uima-allashiekkaa, jota tarvittiin kolme 25kg säkkiä. Sitten suljettiin kaikki venttiilit, suodatin vedettiin ulos nurkastaan ja tyhjennettiin vedestä. Vanhat hiekat poistettiin, suodatin huuhdeltiin ja uudet hiekat kaadettiin vähän kerrallaan pönttöön. Sitten kaikki liitokset kierrettiin uudelleen kiinni (tässä välissä kyllä piti käydä uudestaan rautakaupassa ostamassa tiivisteitä ja vaseliinia) ja moottori käynnistettiin. Sitten kun vielä muisteltiin – vähän yrityksen ja erehdyksen kautta – missä asennossa mikin venttiili oli alkuperäisesti, alkoi kaikki toimia. Kierto parani ja imu altaassa tehostui.
Uima-allas on kyllä ihana, mutta työtä se vaatii! Ainakin säännöllistä puhdistusta, imurointia, veden laadun tarkkailua ja pitoisuuksien säätöä eri aineilla, laitteiden huoltoa ja veden vaihtoa ja laattojen korjauksia silloin tällöin…
Uskomatonta, mutta totta. Puerton vanha, rapistunut ja purkukunnossa oleva linja-autoasema peitetään kuvilla! En ole varma, kuinka paljon rahaa tähän ”kasvojen kohotukseen” on uhrattu, mutta muistaakseni kymmeniä tuhansia. Kuvien lisäksi aidat on maalattu. Minkälaisia ovat päättäjät, jotka tuhlaavat näin kaupungin rahoja? Ja miksi he ovat edelleen vallassa?
– Asamblea Ciudadana Portuense sai onneksi yhden lisäpaikan, aiemmin IU:lla (Izquierda Unida) ja VxP (Vecinos del Puerto) oli kaksi concejaia, nyt siis kolme. Se ei kuitenkaan vielä riitä siihen, että asioista päätettäisiin järkevämmin.
Eikö nyt voisi kaikki kaupungin rumat rakennukset vaan peittää? Esim. haamuhotelli Martianez? Sillähän asia ”korjaantuisi”!
Suututtaa vieläkin kovasti San Telmon rannan tuhoaminen ja kauniin ja kestävän kivimuurin purkaminen. Jotka olette eri mieltä, käykääpä katsomassa, kuinka teräsaita on ruma ja jo ruostunut ja hapettunut.
Kävimme Orotavan ayuntamientolla, kaupungintalolla. Pihalla on tekeillä perinteinen hiekkamaalaus: se tärkeä päivä, jolloin kukkamatot ja hiekkamaalaus ovat valmiit on 11.6. Kannattaa laittaa kalenteriin!
Meillä oli kuitenkin virastoasiaa. Kävimme (jo toisen kerran) kysymässä, mikä talomme virallinen osoite on. Viimeksi saimme vain nopeasti ”heitetyn” osoitteen, jota emme itsekään uskonut todeksi. Ongelma on se, että portti = sisäänkäynti on kadulla, joka on osittain umpeen kasvanut ja katu kulkee ainakin kahdella nimellä. Taksin tilaamme tarvittaessa pääkadulle, viereiselle.
Nyt rekisterin pitäjä otti kysymyksemme todesta: saimme ihkauuden osoitteen! Nimet ovat kuulemma vuosien varrella vaihtuneet kadullamme monesti. Nykyisen nimen kyltit ovat vasta tilauksessa, nyt kadulla ei ole kylttejä ollenkaan. Kuinkahan pitkään niitä saa odotella?
Googlaamalla osoitetta ei löydy! Mutta virallinen leimattu paperi, jossa on uusi osoite, meillä on. Se täytyisi ilmoitella nyt eri virastoihin. Löytääköhän posti koskaan perille?