Kotipihan kukkia: Ympäri vuoden kukkivat bougainville, kiinanruusu, oleanteri ja ruusu.
Yksi etu täällä asumisessa on se, että ympäristö on visuaalisesti nautittavaa. Aina on kaunista katseltavaa, niin kasveissa kuin rakennuksissakin. Puhumattakaan merestä ja vuorista!
Ja ihmisten ystävällisyys, sitä ihailen edelleen. Menin pari päivää sitten kaupunkiasuntoon, joka on kerrostalossa. Kuljin luhtiparvekkeella, ja samaan aikaan naapuritalon palmussa korkealla oli puutarhuri puhdistamassa puuta kuivista oksista. ”¡Hola, buenos días!”, tervehti hän minua sieltä, tuntematon mies. Toisena päivänä kuljin ruukkukujaa, kun kuulin jonkun lähestyvän selkäni takaa. Katsahdin: työmies oli tulossa haalareissaan ja nokkakärryn kanssa. Siirryin syrjään päästääkseni hänet ohi: ”¡Gracias, mi amor!”. Jos Suomessa outo ihminen kiittäisi ja kutsuisi rakkaakseen, tämä olisi outoa. Täällä se on jokapäiväistä kaunista kohteliaisuutta.
Mutta on yksi asia, joka haittaa pedanttia suomalaista. Jos kanario lupaa soittaa huomenna, hän todennäköisesti ei soita. Poikkeuksia tosin on, mutta niin monta kertaa olemme odottaneet turhaan luvattua soittoa! Eräs espanjanopettajakin sanoi, että ”Te llamo mañana” – ” Soitan sinulle huomenna” ei välttämättä tarkoita mitään, on vain kohteliaisuus.
Helteet alkavat hellittää, enää ei ennusteta yli +30 asteen lämpöä. Koronatartunnat ovat edelleen pikkuhiljaa vähenemässä. Koronaa on todettu myös lapsilla, mutta lieväoireisena.
Uutisissa pääasiana on nyt Afganistan ja sieltä evakuoitavat ihmiset. Myös Espanja on hakenut maasta omiaan. Aika näyttää, mitä tapahtuu, uutisointi on hyvin ristiriitaista.
Aamutv:n toimittajat ovat nyt olleet huolimattomia. Tämän aamun refrán oli sama kuin aiemmin: ”A llorar al valle”.
