Näkemiin taas Teide ja Teneriffa, palaan pian!
Lento Teneriffalta Malagaan meni hyvin ja on sopivan lyhyt. Olin tilannut valmiiksi taksin (pieni auto piti olla), mutta tulikin kookas pikkubussi peräkärryineen. Hieman huvitti, kun pieni käsipakaasini laitettiin lukon taakse kärryyn. Olin ainoa matkustaja.
Lentokentän lähihotellissa (Ibis) vietin yön. Sää oli ainakin yhtä kuumaa kuin Teneriffalla, joten illan pysyttelin hotellissa.
Pian kentälle ja tällä kertaa lennän Finnairilla Helsinkiin.
Viimeiset kaksi yötä ennen laivamatkaa Teneriffalle: Moguerissa hostellissa ja Palos de la Fronterassa maaseutuhotellissa. Olemme koko paluumatkan ajan vältelleet suuria kaupunkeja ja tungoksia, metsäpaloja, maksullisia moottoriteitä ja aika hyvin olemme onnistuneet näissä välttelyissä.
Viimeinen yö oli n. 10 km Huelvan satamasta, josta Naviera Armas lähtee. Lähihotelli oli uusi löytö meille. Ilmeisesti hotellissa on yöpynyt muitakin laivalle lähtijöitä, ainakin nettiarvostelujen mukaan.
Kuumuus on ollut uuvuttavaa. Koko ajomatkan ajan Espanjassa on ollut kuumaa, +35 – +42. Ilman auton ja majoitusten ilmastointeja matkustaminen olisi ollut tuskallista. Vesi ja suola on ollut tarpeen. Minun henkilökohtainen suosikkini helteellä on suolakurkku/herkkukurkku. Täällä sitä ei ole saatu, mutta jamon serrano on hyvä sekin.
Aamupalasuositus (Espanjan baareissa nautittu): Pan tostada con tomate y jamon serrano, aceite de virgen extra, zumo de naranja, te/café. Paahdettu ja halkaistu patongin puolikas oliiviöljyllä siveltynä, päälle tuoretta murskattua tomaattia ja ilmakuivattua kinkkua, tuorepuristettua appelsiinimehua, teetä tai kahvia.
Laivalla joudumme taas nettipimentoon.
Kuvat ovat La Orotavan perinteisestä suuresta jouluseimestä, joka nyt on poikkeuksellisesti sijoitettu Plaza de la Constituciónille.
Eilen meillä oli vierailija espanjan kurssilla, Don Ramón, joka on ennen kymmenisen vuotta sitten tapahtunutta eläkötymistään toiminut hotellinjohtajana useissa paikoissa saarella. Esimerkiksi Puerto de la Cruzissa hän on työskennellyt neljän hotellin johdossa. Hän on kirjoittanut kirjan turismista saarella; tuosta kirjastaan hän oli kertomassa.
Valitettavasti hänen sukunimensä ei tullut esille, täällä kun sukunimiä harvemmin käytetään.
Tässä muutamia asioita Don Ramónin esityksestä:
Alkujaan Puerto de la Cruz oli vain pieni kalastajakylä, joka kuului Orotavaan. Viljelysmailla kasvoi ensin sokeriruoko, mutta sen maailmanhintojen laskettua alettiin kasvattaa Opuntia-kaktuksessa cochinilla-kirvaa, josta saatiin arvokasta punaista väriainetta. Se antoi elantoa viljelijöille siihen saakka, kunnes punaista väriä alettiin valmistaa teollisesti. Taas viljelijät joutuivat ahtaalle, mutta ratkaisuksi keksittiin viininviljely ja banaanit.
Turismi saarelle alkoi jo 1800-luvun lopulla, jolloin Puertoon rakennettiin Hotel Taoro, neljän tähden luksushotelli, ylös mäelle. Tuolloin tähän hotelliin sisältyi myös sanatorio, parantola tuberkuloosipotilaille. Sanatoriossa työskenteli mm. kolme lääkäriä. Hyvä ilmasto oli yksi hoitava elementti potilaille – antibiootteja ei vielä oltu keksitty.
Turismin myötä Espanja ja Kanariansaaret alkoivat avautua, vaikka vielä elettiin diktatuuriin aikoja. Esimerkiksi se, että naiset pukeutuivat uimapukuihin rannoilla oli uutta. Aiemmin naiset, uskonnon ja diktatuuriin vaikutuksesta, olivat joutuneet pukeutumaan pitkiin peittäviin mustiin vaatteisiin.
Tursimin kasvu aiheutti sen, että hotelleja rakennettiin lisää; myös suomalaisten suosima Belair oli alkujaan hieno hotelli.
Don Ramón kertoi, että hotelleissa vielä 1970-luvulla oli pukeutumiskoodi: ravintolaillalliselle miehet pukeutuivat paitaan, solmioon ja pikkutakkiin, naiset iltapukuihin.
Puerto de la Cruzista siis alkoi turismi saarella. Saaren eteläosa oli ”desierto para lagartos”, liskojen autiomaa, asumaton ja karu.
Sitten jotkut raharikkaat keksivät houkutella turisteja myös etelään: alkoi hotellien ja turistikeskittymien rakentaminen.
Aina ei jaksa kirjoittaa koronasta, siispä nyt jotakin uutta Puertosta. Kaupungissa ollaan avaamassa kapselihostellia. Siitä kerrottiin ayuntamienton, kaupungintalon, fb-sivuilla. Lähdin päiväkävelyllä etsimään paikkaa ja löytyihän se Calle Agustín de Betancourtilta. Katu on se, joka lähtee alas Tamaraguan lääkärikeskuksen ja rautakaupan välistä rantaan päin. Hostelli ei ollut vielä toiminnassa, alakerrassa näytti jatkuvan remonttihommat.
Hostelliin tulee sekä yhden että kahden henkilön kapseleita. Olisihan tuo mielenkiintoinen kokemus joskus yöpyä kapselissa, mutta tällä hetkellä on kyllä isompiakin hotellihuoneita tarvittaessa tarjolla!
Viimeiset ”lomapäivät” vietämme Benacázonin pikkukylässä Sevillan ja Huelvan välillä Abades-hotellissa, hienossa, arabialaisvaikutteisessa paikassa, jossa espanjalaisia perheitä näyttää olevan lomalla, mutta myös saksalaisia täällä majailee.
Hotellinvalinta perustui siihen, mihin niin monesti muulloinkin, wifi ja parkkipaikka ovat tärkeitä. Ja hinta oli yllättävän edullinen, puolet ranskalaishotellien hinnasta.
Tänään meillä on tehtävänä käydä Huelvassa etsimässä tulli, josta saa leiman verottomana Kanarialle kuljetettaviin tuotteisiin. Parempi etsiä paikka ajoissa, sillä laivamme lähtee huomenna jo puoleltapäivin.
Teneriffalle ja kaikille Kanariansaarille, ne kun ovat autonomioita, saa siis viedä tuotteita tax freenä. Nyt vietävänä on puutavara saunan sisustamiseen ja yksi iPad.
Kaikki muuten hyvin, paitsi kuumaa: eilinen lämpötila oli 41 astetta. Ulkona oli lähes mahdotonta olla.
Tutustuimme viikonlopun syntymäpäivillä hotelli Las Vegasin puutarhuriin. Hän kutsui meidät kiertokäynnille hotelliin, jonne eilen puoliltapäivin sovitusti menimme. Resepciónin ”jefe” esitteli meille koko tämän komean neljän tähden hotellin, josta on hienot näkymät merelle San Telmolla. Joka ilta on joko show tai tanssia, myöhään, kuten tavallista – show alkaa klo 22.15.
– Voisi käydä joskus, jos jaksaisi niin myöhään. 🙂