Matkavalmisteluja

Tila

nube

Mikä ihana vaaleanpunainen (kuvassa enemmän oranssi) aamupilvi taas! Appelsiinit ovat kypsymässä, kuten yleensä loppusyksystä.

Minulla on meneillään matkallelähtövalmistelut. Huomenna aloitan matkan Suomeen, useammalla pompulla, se on miellyttävämpää. Matkustan taas vain käsipakaasilla, mutta nykyään Finnair ei salli kuin 8 kg sen painoksi. Pakollinen elektroniikka: IPad, sähköhammasharja, puhelin ja laturit vievät suuren osan sallitusta painosta. Suomeen pitää ottaa jo lämpimiä vaatteita, mutta niihin ei voi vielä täällä helteessä pukeutua. Ensimmäinen pomppu on Malagassa. Sielläkin on vielä kuuma.
Siis metodi on: pakkaa, punnitse, pura, pakkaa uudestaan! Pikkutuliaiset lapsenlapselle täytyy tietysti mahtua mukaan.

Eilen on satanut rankasti Santa Cruzissa, tiet ovat tulvineet ja katuihin on tullut vaurioita. Meillä on terveydenhuoltokäynti tänään Santassa, toivottavasti kadut ovat jo kunnossa.

Uutisissa on muutaman päivän puhuttu La Palman tulivuorenpurkauksen vaurioiden korjauksesta. Kotinsa menettäneet ovat järjestäneet mielenosoituksia, koska uusia asuntoja ja luvattuja korvauksia ei ole vielä saatu. Viranomaiset kertovat, että 139 asuntoa on jo luovutettu, mutta tuhoutuneita asuntoja on huomattavasti enemmän, joten moni on vielä tilapäisasunnossa.

Naranjas

Tila

naranja

Meillä on edelleen sateista, mutta lämpötila on onneksi yli +20 astetta. Suomessa kuuluu olevan jo lunta ja pakkasta, ainakin pohjoisessa.

Omat appelsiinit alkavat olla syöntikypsiä, hieman kirpeä oli se, minkä maistoin. Pian pitäisi alkaa myös kastanja-aika.

Tällä viikolla saapuvat tämän talvikauden ensimmäiset Suomen vieraat, serkkuni miehensä kanssa. Niinpä ”joudun” luopumaan kaupunkiasunnosta – työhuoneesta – siksi aikaa, kun heidät sinne majoitan. Mielellään heidät tänne otamme! On siis tiedossa siivousta ja maalaustarvikkeiden muuttoa takaisin Orotavan kotiin.

Naranjas

Tila

nar

Ovatpa meheviä ja maukkaita meidän tämän vuoden omat appelsiinimme, naranjat, jotka alkavat kypsyä. Söin tämän syksyn ensimmäisen, keltaisimman ja suurimman, minkä löysin. Lämpöä ja kastelua on ilmeisesti ollut tarpeeksi tänä vuonna.

Tätini on asunut 1950-luvun puolestavälistä saakka Uudessa Seelannissa, on siellä edelleen. Lapsena kuulin puhuttavan, kuinka tädin pihalla kasvoi greippejä ja appelsiineja. Se tuntui ihmeelliseltä pohjoissuomalaisten tytön näkökulmasta.
– Nyt se on totta meillä. Elämä heittelee arvaamattomasti, onneksi.

Tenerife

Tila

image

Teneriffalla taas! Kun koneesta näkyy Teide – tai viimeistään sitten kun saapuu Orotavan laaksoon, vahvistuu tunne, että täällä haluan asua.

Oman pihan appelsiinipuuhun on auennut kukkia, jotka tuoksuvat ihanan tutusti. Tuoksusta tulee déjàvu: Muistatteko, kun nuorena 70-luvulla ostettiin kasvovedeksi apteekista appelsiininkukkavettä?

Viileää on vielä ja pilvistä, ainakin tänä aamuna.