Tänään, monen sadepäivän jälkeen paistoi jo aamulla aurinko. Teide tuli taas näkyviin, lumihuippuisena. Päätimme kuitenkin varmistaa aurinkoisen päivän, joten lähdimme etelään. Mielessä oli myös mantelipuiden kukinta: tähän aikaan vuodesta nuo kaunottaret yleensä löytää.

Ajelimme ensin Icodin suuntaan ja siellä kävimme Playa San Marcosissa, rannalla, jota me emme ole aiemmin nähneet. Mukanamme oli ystävä, joka on lapsuutensa asunut Icodissa, joten saimme paikallisopastusta. Ranta oli pieni ja suojainen, aikoinaan kalasatamana toiminut. Vieläkin kalastusveneitä oli rannassa, nostettuna ylös laiturille.

Sitten jatkoimme El Tanqueen, jossa pistäydyimme eräässä paikallisessa kodissa – tämäkin ystävämme ansiosta. Kuinka tärkeää onkaan, että on kanarioystäviä. Vierailu oli iäkkään, mutta pirteän pariskunnan luona. Ja maan tapaan: täällä kun mennään vierailulle, isäntäväki kysyy: ”Haluatteko lasin viiniä ja juustoa?”. Tämä vastaa sitä, kun Suomessa tarjotaan vieraille kahvia ja pullaa.

Viini oli hyvää, talonväen viljelyksiltä. Rypäle oli tempranilloa, eikä listan negroa, kuten täällä yleensä. Saimme nähdä myös bodegan, jossa viini valmistuu, sekä isännän (82v) huippusiistin autoverstaan. Mielenkiintoinen vierailu!

Jatkoimme Santiago del Teidelle. Mantelipuut olivat jo kukassa, vaikka on ollut viileää ja sateista ainakin meillä pohjoisessa. Mantelinkukkien hento kauneus, onneksi näimme sen taas. Pari vuotta meni niin, että emme muka ehtineet niitä katsomaan.

Sitten ajoimme vielä Playa del Santiagoon, meren rannalle. Vaikka se onkin turistipaikka, pidän siitä enemmän kuin esim. Americasista, joka on liian iso ja liian täynnä turismia.

Nautimme auringosta ja rantanäkymistä kunnes alkoi tulla ilta ja kotiinpaluun aika. Päivän saldo: aurinkoa, ihania ystäviä ja kaunista katseltavaa.