Suomussalmi ja Hossa

Tila

hos

Teimme päiväretken Suomussalmelle ja Hossaan. Matkalla näimme Hiljaisen kansan, taideteoksen, joka on ilahduttanut ohikulkijoita jo vuosia. Joka syksy ja kevät näille hahmoille vaihdetaan vaatteet. Kesällä tässä turistinähtävyydessä on myös kahvilatoimintaa, mutta nyt kansa odotteli talvea ihan ilman lisäpalveluita.

Hossan kansallispuisto on perustettu tämän vuoden alussa, vaikka nämä kauniit maisemat ovat tietysti ikiaikaisia, alueella on ollut aikoinaan mm. savottoja, uittoja ja poronhoitoa. Poroja näkyy tienvarsilla vieläkin.

Rauhallisia ja kauniita maisemia, kalastelimme (ei saalista), tulistelimme. Välillä satoi ja melko kylmääkin oli. Hyvä retkipäivä silti.

Puolukassa

Tila

puo

Tänään kävimme serkkutytön ja hänen miehensä opastamina Aittokoskella puolukassa. Koko kahdeksaan Teneriffalla oleskeluvuoteen en ole käynyt Suomessa syksyllä marjassa, ehkä siksi, kun lomat täällä ovat sattuneet kesäaikaan. Oli mukavaa olla metsässä, marjojakin löytyi, mutta viileää ja tuulista oli niin, että paleli luihin ja ytimiin: ei auttanut muu kuin marjaretken päätteeksi kääriytyä petille peitteisiin ja ottaa pienet siestat.

Juhlat ja matka

Tila

pik

Nuorenparin, New Yorkissa jo vihityn, hääjuhlat vietettiin eilen Oulussa. Ensin sukulaisten kesken ja sitten nuoriso jatkoi, luultavasti aamun tunneille saakka.

Me lähdimme tänään ajelemaan syksyiseen Kainuuseen, jossa nyt aamusta lämpöasteita on alle viisi. Koivut ovat jo alkaneet pudottaa lehtiään, on sumuista ja kosteaa. Eikä juuri muuta liikennettä, rauhallista siis. – Poroja oli liikkeellä.

ren

Nahkiaisia

Tila

nah

Olen Kemissä. Täällä pohjoisessa on sateista ja viileää, mutta kauniita syksyn värejä löytyy sekä maasta että puista.

Pitkästä aikaa sain syödäkseni nahkiaisia, vastapaistettuja, iiläisiä. Tämä pohjoisen rannikon herkku jakaa mielipiteitä: jotkut nauttivat niiden mausta (esimerkiksi minä) ja toiset taas kammoavat.

Olen huomannut, mitä Teneriffalta puuttuu: puolukat, lanttu ja nahkiaiset. Ilman niitä pärjää, mutta hyvältä ne maistuvat täällä Suomessa. – Poikani valmisti eilen oululaista perinneruokaa rössypottua, sekin oli erinomaista!

Kylmää ja sateista

Tila

kyl

Sade ja viileys tulivat vastaan jo eilen illalla Kööpenhaminassa ja jatkuivat Suomessa. Myös tämä aamu on ankea, märkä ja kylmä. Toppatakit ja hanskat ovat tarpeen täällä, niinkuin arvata saattoi. Nyt Ouluun, poikani tulee onneksi hakemaan kentältä!

Matkalla

Tila

vue

Matkalla taas! Kahden pompun kautta Suomeen, joten koko päivä tässä menee. Ensimmäinen etappi on Madrid.

Lähdin Puertosta aamulla klo 7.15 Titsalla. Matka pohjoisen kentälle kesti tunnin, sillä nyt moottoritiellä oli se paljon puhuttu aamuruuhka ja kolari Tacoronten kohdalla. Onneksi lennon lähtöaika oli vasta kymmeneltä.

Tätä kirjoittaessani lennän juuri Tfe Nortelta kohti Madridia ja yllättäen Norskissa toimii netti. Niin monta kertaa se on ollut toimimatta.

mad

Madridissa juoksujalkaa seuraavalle portille ja Kööpenhaminan koneeseen. Onneksi olen tottunut näihin pikavaihtoihin.

Katalonian kansanäänestys

Tila

cat

Tänään on jännittävä päivä Kataloniassa: kansanäänestys itsenäisyydestä. Katson Espanjan television 24h -kanavaa, joka välittää paitsi suoraa kuvaa äänestyspaikoilta, myös kiihkeää keskustelua itsenäisyysasiasta. Espanjan hallinto vastustaa vaaleja, pitää niitä laittomina, ja suuri määrä poliiseja on kaduilla mellakkavarusteissa. Myös kansa on kaduilla ja haluaa äänestää. Äänestyspaikkojen ei ole saatu kaikin paikoin avattua, meno näyttää enemmän mellakalta kuin vaaleilta, muutamia kahinassa loukkaantuneitakin on näytetty.

Vallanpitäjät vastustavat taas kansaa, niinkuin monesti muulloinkin: baskit taistelivat vuosia. – Tätä tapahtuu koko ajan myös muualla: kurdien itsenäistymispyrkimys on ajankohtainen ja vaikea sekin – ja sitten on nämä ikuisuusongelmat, esim palestiinalaiskysymys.

Voimia katalonialaisille tänään!

(Kuva on pari vuotta sitten ottamani, Barcelonan kaupungin profiili ja alla palanen Katalonian lippua.)

P.S. Noin 1000 kävijä blogissa viikossa. ¡Me alegro de verlo!

P.S.2 Mutta minä en rikastu blogilla kuten jotkut. Näinä vuosina minulle on tullut alle kymmenen sponsoriehdotusta, mutta en ole hyväksynyt yhtäkään. En halua myydä itseäni 🙂 enkä periaatteitani ja harva mainostaja on samoilla linjoilla kanssani. Ja nyt menetin loputkin, ehkä!

Maalausintoa etsimässä

Tila

pin

Olen etsiskellyt uutta maalausaihetta tai -teemaa täällä Puertossa kuljeskellessa ja omassa rauhassa ”työhuoneella” ollessa. Jotain ihan uutta pitäisi löytyä. Ajatuksen ituja on kasvamassa, mutta vielä ne eivät pilkistä esiin. Täytynee ensin käydä Suomen reissu alta pois, jospa sitten löytyy.

Eräs maalauksenopettajani sanoi kerran, että päästäkseen prosessin alkuun, hänen täytyy ensin oleskella kolme päivää työhuoneella tekemättä mitään. Minä olen oleskellut nyt nuo kolme päivää. 🙂

P.S. Tuo Puerton Mona Lisa ja toinen stensil-naishahmo miellyttävät minua. Ja puut tietysti myös, edelleen.

Puertossa

Tila

cas

Olen viikon ”lomalla” Puertossa. – Orotavan taloa vartioi Securitas ja jardinero.

On pitkästä aikaa mukava kuljeskella tämän tutun pikkukaupungin katuja. Pysyttelin kuitenkin Ranillalla, enkä mennyt keskustan turistipaikkoihin. Uusia liikkeitä ja ravintoloita on tullut ja mennyt, mutta silmälle tuottaa iloa tämä vanhan kaupungin talojen värileikki.

Lämmintä on lähes kolmekymmentä astetta, Teide on calimausvan takana. Ihanan lämmintä. Nautin siitä, sillä ensi viikolla on vielä yksi matka tälle vuodelle: käynti Suomessa. Nuorellaparilla on siellä vielä hääjuhla, johon tietysti on mieluista mennä. Mutta miten tarkenee? Näinä vuosina lämpöön on jo tottunut ja alle 15 asteen lämmöt tuntuvat tosi kylmiltä.

Kahdeksan vuotta

Tila

ocho

Tänään tulee kahdeksan vuotta siitä, kun muutin Teneriffalle. Kuinka nopeasti aika on kulunut! Viihdyn hyvin. Sitä olen miettinyt, sillä en kaipaa ollenkaan Suomeen muuten kuin läheisiä tapaamaan.

Toiseus. Se on ehkä syy tai seuraus siitä, etten ikävöi. Kerronpa nyt hieman itsestäni:
Olen aina kokenut toiseutta, muukalaisuutta. Synnyin Kemissä, mutta mitään kotipaikkaa tai suvun perintötilaa ei ole koskaan ollut. Aluksi asuimme vuokra-asunnoissa tai mummoloissa ja kun tulin kouluikään (ja äiti valmistui opettajaksi) muutimme Lappiin ja asuimme reilun vuosikymmenen kouluilla. Kesät ja lomat olimme mummoloissa. Talvet maalla ja kesät kaupungissa siis.
Opiskelemaan päästyäni muutin Ouluun, ja vaikka siellä vierähtikin yli 30 v, ei se ollut kotipaikka. Sieltä sitten, kun nuorimmainen täytti 18, äiti lähti maailmalle, Teneriffalle.
Tämä on koti nyt. Ja se toiseus, että olen ”ulkomaalainen”, ei haittaa minua: toiseus on seurannut minua koko elämäni.