Eilinen meni ajomatkalla läpi Ranskan. Auringonkukka- ja maissipeltoja, viiniviljelyksiä, niitä riitti. Ikävä kyllä täällä päin ei näytä olevan violettina lainehtivia laventelipeltoja, joita olemme aiemmin nähneet Provencessa.
Yövyimme Bayennessa, lähellä Espanjan rajaa, sinne jatkamme. Aamiaisella oli, tietysti, croissanteja.
Eilinen oli pitkä ajopäivä. Lähdimme Saksan Bielefeldistä ja ajoimme pätkän Hollantia (siellä oli paljon hevosia!), läpi Belgian sivuten Antwerpenia, sitten Ranskaan: maaseutua ja laajoja peltoja ohitimme.
Yövyimme Rouenissa, pienessä hotellissa kaupungin vanhassa osassa. Kadut olivat tosi kapeita ja mutkaisia autollemme ja hotelli ja parkkipaikat etsinnän takana, kuten niin monesti.
Ja matka jatkuu…
Tietysti kävimme myös katsomassa jäljellä olevia Berliinin muurin palasia. Spree joen rannalle lähelle Oberbaumbrückea on jätetty noin kilometrin pala muuria. Siihen ovat taiteilijat ympäri maailmaa maalanneet rauhanviestejä. Vaikuttavaa.
Lounaalla kävimme kulttipaikaksi muodostuneessa vietnamilaisessa ravintolassa, joka on nimeltään Monsieur Vuong. Sinne on kuulemma lähes aina jono. Ja kaikki kuulut ruokabloggaajat käyvät siellä, kertoi tyttäreni. Laitetaanpa se nyt tähänkin blogiin. Totutusta erilainen aasialainen ravintola se oli.
Kävelimme turistikierroksen tyttäreni opastamana. Näimme monet historiasta tutut ja keskeiset paikat ja kävimme myös hevosajelulla vanhassa Berliinissä.
Berlin Alexanderplaz Spreejoen ja Tuomiokirkon lähellä, Televisiotorni, Bierpinsel, Humboldtin yliopisto, Brandenburgin portti, Unter den linden: ne kaikki näimme ja paljon muuta.
Opimme myös, että oikeaoppiset saksalaiset brezelit ovat tuoreita, juuri uunista otettuja ja pehmeitä.
Lennähdin sateiseen Berliiniin Schönefeldiin. Tytär oli vastassa ja kertoi, että tänä kesänä on satanut niin paljon, että kasvimaa on kärsinyt vedestä.
Olemme Berliinin itäisellä laidalla, vietämme täällä pari päivää. Kumppanikin on mukana, hän on ajanut autolla Suomesta tänne. Auto on täynnä, siellä on puutavaraa saunan rakentamista varten ja mm. kiuas. Ne kun saa verottomana tuoda Kanarialle. Toivottavasti mahdun mukaan. 🙂
Mitä te siellä Teneriffalla teette? Miten saatte aikanne kulumaan? Tätä kysytään aina, etenkin ne suomalaiset, jotka ovat käyneet vain turistimatkoilla ja joille siis Kanariansaaret merkitsevät hiekkarantaa, merta, palmuja ja turistibaareja.
Vastaus on tässä: Elelemme tavallista elämää. Esimerkiksi tänään kävin kaupassa, ajelin Titsalla Puertoon (1,15€/suunta), tulkkasin ystävää terveyskeskuksessa, vein kellon korjattavaksi (patteri loppu), kävimme lounaalla, nukuin siestan, valmistin ruokaa, katselin uutiset ja sitten aloin surffailla netissä.
En ole ollut rannalla näinä vuosina kuin muutaman kerran (en ole rantaihmisiä), enkä ole uinut monesti meressäkään, pelkään merivirtauksia, jotka täällä ovat vaarallisia.
Tämän päivityksen kuvissa haluan näyttää, kuinka meren väri vaihtelee päivittäin. Taiteilijaystäväni (huom! TP) kanssa olemme sinisestä monesti keskustelleet. Kuvat on otettu tänään ennen ja jälkeen siestan.
Vaihteeksi näin päin: yövyin ”lentokenttähotellissa” Tenerife Surin lähellä. Saavuin saarelle yökoneella, joka oli vielä tunnin myöhässä ja siten vasta aamuyöllä perillä.
Tenerife Surin kentän lähietäisyydellä (max 5 km) on paljon majoituspaikkoja, muutamista onnistuu jopa haku kentältä/kentälle vienti.
Yöaikaan pääsy Orotavaan ja Puerto de La Cruziin on joko tuttujen tai taksin varassa. Kokeilin toista mahdollisuutta. Varasin La Marietasta, Los Amigos hostelista, joka on kentän ”takana”, privaattihuoneen (30€ yö aamiaisella). Literan, kerrossängyn jaetussa huoneessa, olisi saanut 15€:lla.
Yllättäen receptionissa oli töissä suomalainen nuorimies, hän kertoi työskellenneensä siellä viisi vuotta.
Oli kyllä helpottavaa jäädä muutamaksi tunniksi nukkumaan ennnen Titsakyytiä pohjoiseen (Titsat 470, 111 ja 103: La Marieta – Santa Cruz – Puerto de La Cruz).
Lentokenttäpäivitys, taas. Odottelen Norwegianin lentoa Lontoon kautta Tenerife Surille. Pääsin, yllättäen, näkemään lentoaseman uuden vasta avatun siiven, josta lähtevät lennot Kauko-Itään ja muualle Euroopan ulkopuolelle, mutta näköjään myös mm. Lontooseen. Ylimääräinen passintarkastuskin suoritettiin tänne uuteen siipeen tullessa.
Puoleltapäivin lähdimme Kemistä ajelemaan kohti etelää sen jälkeen kun olimme hoitaneet muutamia asioita äidilleni. Välillä satoi, rankastikin, mutta ilman suurempia kommelluksia – pieniä oli 🙂 – pääsimme Etelä-Suomeen.
Huomenna palaan taas Teneriffalle: yhtä matkustamista edestakaisin on ollut tämä kesä, eikä loppua vielä näy (siis matkustamiselle).
Eilen nuoripari sai toisensa perinteisissä kesähäissä. Parilla on jo kaksi muutaman vuoden ikäistä lasta, joten suuria muutoksia käytännön elämään avioliitto ei tuone. Onnea koko perheelle!
Sää suosi, oli aurinkoista ja tarpeeksi lämmintä. Ohjelma sisälsi kaikki ne nykytelevision opettamat rituaalit hääkimpun ja sukkanauhan heittämisineen ja – yllättävästi – anopinryöstöineen. Maukas aterian syötiin ja mansikkaista hääkakkua maisteltiin.
Uusia tuttavia tuli ja entisiä vuosien takaa tavattiin. Illan vielä vietimme hyvien ystävien seurassa.
Seuraavaksi jäänkin odottelemaan niitä toisenlaisia häitä syyskuussa New Yorkissa.