Sitten yöjunalla Kemistä Helsinkiin yksin hytissä, mikä on rauhoittavaa kaikkien sosiaalisten kontaktien jälkeen. Taas matkustan Helsinkiin saakka, päätepysäkille, ettei tarvitse jäädä välipysäkillä pois. – Helsingistä voi sitten jatkaa lähijunalla.

Muistatteko aikaa, kun makuuvaunussa oli kolme sänkyä, ylin pelottavan korkealla ja petipaikan sai ostaa yksittäin? Silloin matkustaja saattoi tulla hyttiin miltä tahansa väliasemalta ja siinä kyllä heräsivät muutkin nukkujat, ainakin herkkäunisimmat.

Muistelen, että tämä ”varaa koko hytti”-käytäntö tuli juniin vasta koronavuosien jälkeen ja mielestäni se on suuri parannus. Lennot välillä Helsinki – Oulu ovat nykyään kalliita, puhumattakaan lennoista Kemiin ja siirtyminen lentoasemille maksaa sekin. Ainoastaan Finnair lentää näitä välejä nykyään, ja se nostaa hintoja.

Nyt on ensimmäinen tämän kesäkauden Pohjois-Suomen reissu tehty, myöhemmin uudestaan.

Pikakäynti pohjoisessa: pari päivää mummoilua Oulussa ja sitten Kemiin äitiä tapaamaan.

Täällä on kylmää, kevät ei vielä ilmoittele itsestään, pieniä lumikasoja on jäljellä siellä täällä.
Nyt ihmettelee, kuinka on tullut aikoinaan astuneeksi täällä vuosikymmeniä, ehkäpä, kun ei ”paremmasta” tiennyt. Etelä-Suomikin on miellyttävämpi, paitsi ilmastoltaan, myös monenlaisista mahdollisuuksista toimia ja harrastaa. – Talvilajit poislukien, mutta ne eivät ole minua varten.

En tarvitse myöskään vuodenaikojen vaihtelua, enkä Suomen kesää, jota monet Teneriffan talviasukkaat kaihoavat. Eternal primavera, se riittää minulle.

Vappu jo meni ja vietettiin perinteisesti. Kävimme katsomassa ja kuuntelemassa hienon ja sydäntä sykähdyttävän Solidaarisuutta aina -konsertin Savoy-teatterissa Helsingissä. Lauluja rauhasta, paremmasta tulevaisuudesta, työväen taistelusta aikojen kuluessa. Esiintyjäkaarti oli hyvä, tuttuja ja uusia esiintyjiä, mm. Monna Kamu ja Eero Ojanen, Ritva Sorvali, Marko Putkonen, Kielo Kärkkäinen, Ari Numminen ja Hannu Kella, Amalia Martianez, Tuija Rantalainen ja loppuhuipennuksena Paleface – lopuksi yhdessä koko esiintyjäjoukon kanssa.

Ja jo aamulla kävimme Hyvinkäällä luokkasodan muistomerkeillä Sahanmäessä ja Surujen puistossa laskemassa kukkalaitteita. Myös toritapahtumaan osallistuimme ja kotona tietysti kuuntelimme työväenlauluklassikoita, kuten vappuun kuuluu.