Matkustin taas junalla Helsinkiin, jossa kävin Kampissa Terveystalolla, joka sijaitsee graniittitalossa Salomonkadun varrella Tennispalatsin ja hotelli Presidentin välissä. Sinne on siis vieraspaikkakuntalaisenkin, kuten minun, helppo osata: Rautatieasemalta Kiasman ohi, Mannerheimintie yli ja Salomonkatua eteenpäin muutama sata metriä.

Rakennus on valmistunut vuonna 1985 ja se on ollut monenlaisessa liiketilakäytössä ja on sitä edelleen.

Enpä tunne Helsinkiä juurikaan keskustaa enempää. Yliopiston keskustakampukset tunnen, sillä siellä suoritin taidehistorian opintojani. Ateneum ja Kiasma, nekin olen käynyt kokemassa.
Turistikohteet, kuten Suomenlinnan, Korkeasaaren ja Linnanmäen onnen tietysti käynyt jo lapsena. – Paljon olisi siis minulla vielä tutustuttavaa pääkaupungissa.

Kesä, helteistä koko Suomessa.

Nyt olen jo ehtinyt makuuvaunulla Oulusta Helsinkiin, sieltä paikallisjunalla Hyvinkäälle. Kuva on otettu tänään täältä Hyvinkään kaupungin liepeiltä.

Tänään sain VR:tä korvauksen siitä sähköratavauriosta, joka pysäytti koko junaliikenteen Suomessa 29.6. Lentolippu Kemi-Helsinki ja hotelliyö Helsinki-Vantaalla korvattiin. Hyvä VR – ei edes tämän kauempaa viivytelty asian kanssa. Mahtoivat tulla kalliiksi VR:lle korvaukset niille tuhansille matkustajille, jotka jäivät välille tai joutuivat turvautumaan muihin kulkuneuvoihin!

Vielä muutama viikko Suomi-lomaa, ja muutamia sovittuja asioita täällä, sitten paluu Teneriffan kotiin. Sitä jo kovasti odotan.

Herkkuja lapsenlapselle, tietysti. Ensin kävimme jäätelökioskilla, nykyvalikoimat ovat runsaat. Muistelen, että omassa lapsuudessani oli vaniljaa, mansikkaa ja suklaata ja sitten tietysti myös tiikeriä. Pehmikset ilmestyivät paljon myöhemmin, kuitenkin jo ainakin kolmekymmentä vuotta sitten. Miten nykyään kaikesta on jo kolmekymmentä, neljäkymmentä tai jopa viisikymmentä vuotta?

Lapsenlapsen ykkösherkku suolaisissa ruoissa (ruuissa kai nykyohjeiden mukaan) on sushi. Se on myöhempi tulokas Suomessa, ainakin pohjoiseen pizzat tulivat nelisenkymmentä vuotta sitten, mutta sushi lienee ollut saatavilla täällä korkeintaan parikymmentä vuotta, mikäli oikein muistan.

Me söimme lapsuudessa/nuoruudessa herkkuvälipalana hampurilaisia grilliltä – muistelen Kemiä 1960-luvulla. Niin ja tietysti grillattuja, joita porilaiseksi muualla kutsuttiin. Ja tietysti höyrymakkaroita tai kiukaalla paistettua lenkkimakkaraa saunapäivinä.

Ruotsiin, minun kokemuspiirissäni siis Haaparannalle, tuli jo aiemmin laajempi valikoima grilliruokaa ja kiinalainen ravintolakin paljon aikaisemmin kuin Suomen puolelle. Lieneekö maahanmuutolla ollut osuutensa? Se oli aikaa, jolloin Suomeen ei vielä ”muunmaalaisia” päästetty, Ruotsiin kyllä. Onneksi viime vuosikymmeninä ulkomaalaiset ovat rikastuttaneet myös meidän ruokakulttuuriamme.

Eilen kävimme Nallikarissa uimarannalla. Vielä sinne mahtui, vaikka paljon oli uimareita ja auringonpalvojia tälläkin rannalla. Ja meri on aina meri, verrattuna edellispäivän Lämsänjärveen. Tuuli mukavasti, joten kuumuuskaan ei haitannut. Ja ranta on merelle tyypillisesti pitkälle matalaa, joten lasten on hyvä kahlailla ja harjoitella uimataitojaan.

Sitten tultiin jäätelökioskin kautta bussilla kotiin, kuvassakin näkyy mummo ja lapsenlapsi kotimatkalla.

Vielä pari päivää vietän tätä mukavaa mummoelämää ennen paluumatkaa etelää.

Nyt olen Oulussa. Tänään oltiin lapsenlapseni ja poikani kanssa Lämsänjärvellä Oulussa. Se on yksi kaupungin suosituista uimapaikoista, ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Helteet ovat saapuneet tänne pohjoiseen Suomeen ja auringosta nauttijoita on ollut rannoilla paljon.
Tänään uimareissut jatkuvat: täällä on vietettävä kesää silloin kun se sattuu osumaan kohdalle. Alkukesä oli tänä vuonna viileä.

Minua ilahdutti paitsi lapsenlapsen uimainnostus myös se, että paikallibussissa luki ”tervetuloa onnikkaan”.

Junien kulkemisessa on edelleen katkoksia: Kemistä piti tulla Ouluun junaa korvaavalla bussilla ja etelään päin mennessä olisi ollut useita junanvaihtoja. Nyt ongelmat johtuvat ratatöistä useilla reiteillä.

Ja taas pohjoiseen: Hyvinkäältä Tikkurilan kautta yöjunalla Kemiin. Äitini on sairaalassa, se on pikamatkan syy. Kuvissa Kemin kaupungintalo ja entinen työväentalo, jossa kyltin mukaan toimi Kemin työväenyhdistys 1959-1995. Nämä vierekkäiset rakennukset ovat olleet Kemin historiallisia maamerkkejä ja minullekin nuoruudessa tärkeitä.

Kävin myös sairaalassa: LPKS, ”länskä” taistelee olemassaolostaan, sillä tämä on yksi sairaaloista, joista yöpäivystys aiotaan lopettaa, vai onko päätös jo tehty? Potilaita ryhdyttäisiin kuljettamaan Rovaniemelle ja siinä ei kyllä ole järjen hiventäkään. Lapha – Lapin hyvinvointialue – on ”susi jo syntyessään” ja privaattisektori Mehiläinen on tunkemassa itseään julkiseen terveydenhuoltoon täällä. Ja koko maassa tämän porvari-persuhallituksen politiikka tuhoaa julkista puolta.

Koko aluemalli terveydenhuollossa Suomessa on epäonnistunut, potilaiden hoito huononee, ikävä kyllä!

Tarina jatkuu: Kun eilen ehdin äitini luo, syötiin ja asetetuttiin lepäämään – onneksi olin iPadilla – klo 14 tuli viesti, että yöjuna PYO 266 on peruttu. Siis se juna Rovaniemeltä Helsinkiin, jolla tarkoitukseni oli lähteä. Maanantaille eli tänään minulla on lento Malagaan. Junat kulkevat huonosti, jos ollenkaan.

Siispä ryhdyin pikaisesti varaamaan kännyllä lentoa ja kaikeksi onneksi varaus onnistui. Kemistä oli eilen vain yksi lento Helsinkiin klo 15.55, joten vaihtoehtoja ei ollut. Nopeasti pakkasin tavarat kassiin, takki päälle ja taksin tilaus. – Kemissä ei pääse julkisilla lentokentällekään.

Ehdin, ja lento meni hyvin, vesisade ja tuuli hieman puistelivat konetta Helsingin päässä.

Ikävää oli se, että ehdin olla äitini luona vain noin kolme tuntia.

Miten selviytyvät nykyajan haasteista ne, joilla ei ole älypuhelinta applikaatioineen? Eiliset poikkeukselliset pikaiset matkavaraukset sai tehtyä nopeasti älykännyllä.

Tarkoituksenani oli lähteä aamujunalla PYO 273 Kemiin. Ei onnistunut, sillä Saunakallion ja Hyvinkään välillä oli tapahtunut aamulla sähköratavaurio ja junat kulkivat myöhässä. Aamujuna, jonka olisi pitänyt lähteä Oulusta klo 8.26 olisi lähtenyt vian takia vasta klo 13.11.

Siispä pikaisesti kännyllä Matkahuollon sivuille ja varaamaan bussimatkaa Kemiin. Sen sain varattua ja menin typötyhjälle Oulun linja-autoasemalle. Aseman rakennuskin oli kiinni, mitään odotustilaa ei ollut ja vettä satoi. Onneksi muutama katos ja penkkejä löytyi.

Matka Kemiin sujui pienellä bussilla, johon mahtui parikymmentä matkustajaa. Loppumatkan Kemin linja-autoasemalla äitini luo menin taksilla, koska kaupungissa ei enää ole julkista liikennettä – ehkä yksi linja Ajokseen (satama) on. Kun olin lapsi, Kemissä kulki onnikoita joka paikkaan. Mitään busseja ne eivät olleet. Onnikoissa oli muuten aluksi rahastajatkin kuljettajan lisäksi.

Pääsin siis perille, mutta mitä sitten tapahtui, siitä lisää huomenna…

Tämä mummoilupäivä kului suurelta osin Vauhtipuistossa Nallikarissa. Entinen paikka tälle laitepuistolle on siirtynyt asuntomessualueen tieltä lähemmäs uimarantaa. Iltapäivään saakka oli aurinkoista, mutta sitten pilvistyi ja alkoi hieman sataa, mutta me olimme jo valmiita lähtemään: lapsenlapsi oli käynyt jo kaikissa laitteissa, eikä mikään ollut hänen mielestään ”tarpeeksi hurja”.

Ihmeellistä on se energia, millä lapset jaksavat, eivät väsy, eivätkä minkäänlaiset kieputukset aiheuta huonoa oloa – aikuinen, puhumattakaan mummoikäisistä, ei moiseen pystyisi.

Mukava päivä ja iloinen lapsenlapsi, siinä tärkeimmät sisällöt tälle lauantaille.

Huomenna matka jatkuu.

Olen viettänyt kolmena kesänä Suomen loma-aikaani Hyvinkäällä. Nyt, kun olen jo päässyt hieman ”kartalle”, olen ryhtynyt miettimään, mikä on tämän paikkakunnan historia, miksi Hyvinkää, jota en yhtään tuntenut aiemmin, on rakentunut tänne ”keskelle ei-mitään”? Anteeksi hyvinkääläiset, en tarkoita vähätellä. Mutta täältä puuttuu vesi: meri, joki tai järvi, jotka usein ovat olleet asutuksen lähtökohtana. Esimerkkinä Kemi tai Oulu, jotka ovat muodostuneet paikkaan, jossa suuri joki on laskenut mereen ja joissa uitto ja paperi/selluloosateollisuus on antanut mahdollisuuden työllistyä ja kaupunki on alkanut rakentua.

Ja kuinka paljon rannikkokaupunkeja Suomessa onkaan!

Hyvinkää on rautateiden risteyskohta, se lienee yksi tämän paikkakunnan muodostumiselle tärkeä syy.

Kirjassa Hyvinkään seudun historia, Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset (Anu Lahtinen 2017) kirjoitetaan, että ”seudulla on ollut kulkijoita luultavasti siitä lähtien, kun mannerjäätikön reuna vetäytyi ja nykyinen Salpausselkä nousi esiin laskevan veden alta.” Asutusta ja maanviljelystä on alueella ollut jo 1500-luvulta alkaen. Helsingin ja Hämeenlinnan välinen tieyhteys – yksi vanhoista maanteistä – on mainittu historiankirjoissa ensimmäisen kerran vuodelta 1563. Noina aikoina Tallinnasta Hämeenlinnaan kulki mm. ratsujoukkoja, jotka yöpyivät Hyvinkäänkylässä.

Rautatien rakentaminen 1800-luvun puolessavälissä Helsingistä Hämeenlinnaan ja Hyvinkäältä Hankoon vilkastutti paikkakunnan elämää. Rautatie rakennettiin pohjoiseen Suomeen, esimerkiksi Ouluun 1880-luvun lopulla.

1800-luvun lopulla Suomessa merkittäviä teollisuudenaloja olivat puu- ja paperiteollisuus. Hyvinkäältä puuttui vesivoimaa, joten maanteitse ja rautateitse kuljetettavat raaka-aineet mahdollistivat teollistumisen: villatehdastoiminta alkoi.

Hyvinkäällä aloitti samoihin aikoihin myös parantola, sanatorio, lepoa ja kuntoutusta kaipaaville, ei tuberkuloosipotilaille, vaan hoidettiin ”yleistä heikkoutta, unettomuutta, pääkipua, hermostollisia häiriöitä, neurasteniaa, hysteriaa, vähäversyyttä, reumatismia” ja se kaltaisia oireita. Parantolarakennukset olivat mäntymetsän siimeksessä, koska siellä ajateltiin raikkaan ilman parantavan. Monet tuberkuloosiparantolat Suomessa omasivat saman hoitoajatuksen.

Vuoden 1918 sisällissodan laineet löivät myös Hyvinkäällä. – Siitä vappuna jo kirjoitinkin.

Myöhemmin metalliteollisuus on ollut merkittävä työllistäjä paikkakunnalla, mm. VR:n konepaja, Koneen hissi – ja nosturitehdas, joista jälkimmäiset toimivat edelleen. Suomen rautatiemuseo sijaitsee Hyvinkäällä.

Kaupunki on tunnettu myös taidekaupunkina, Helene Schjerfbeck on asunut Hyvinkäällä, samoin mm Tyko Sallinen, Jalmari Ruokokoski, Yrjö Saarinen.

Kaupungin sijainti noin 50 km päässä Helsingistä on tietysti etu; lähijunalla pääsee helposti pääkaupunkiin.