Helsinki-Vantaan kentältä jatkoimme uutta kehärataa: ensin bussikuljetus ensimmäiselle asemalle, sitten kävellen ja laukkuja vetäen tunneleita ja liukutasoja pitkin ainakin puoli kilometriä. Lopulta löytyi juna, joka meni Helsinkiin. Aika mutkikkaalta tuntui, tästä ei vielä Suomelle positiivisuuskommentteja.
Kotimatka alkaa, vihdoinkin!
Tänään Helsingistä Tallinnaan, jatkosuunnitelmat tarkentuvat myöhemmin. 🙂
Paluumatkan alku: Kävimme ostamassa laivaliput huomiselle. Matkan viimeisen yön Suomessa vietämme Rastilan leirintäalueella Helsingissä. Matkan tähän asti kallein camping, 27 euroa ilman sähköä – siihen olisi tarvittu adapteri, joita ei täällä vuokrata. (Ranskassa, Saksassa ja Espanjassa adapterit sai lainaan panttia vastaan).
Leirintäalue on melkein täynnä, paljon matkailuautoja ja -vaunuja. Siistiä on ja huoltorakennukset ovat hyvässä kunnossa.
Myrskylän Hyövinkylästä löytyi tämä mustavarisparvi (vai ovatko sittenkin naakkoja?). Lintujen esiintymisalueita ovat Suomessa etelä- ja länsirannikko. Mustavaris on nykyään rauhoitettu (kuten naakkakin), eikä sitä enää luokitella uhanalaiseksi, vaan elinvoimaiseksi, kertoo Wikipedia.
Tänään tutustuimme Porvooseen, tuohon kolmikieliseen kaupunkiin, jossa kuulee niin suomea, ruotsia kuin venäjääkin. Kiertelimme vanhassa kaupungissa ja kävimme Brunbergin karamellitehtaan myymälässä, jossa sai maistella tuotteita mielensä mukaan. Tuli ”makea olo” kuten sanoisi nuorempi poikani. Sillivoileipä maistui jälkeenpäin.
Ajelulla Loviisassa: Paljon vanhoja puutaloja on säilytetty ja kunnostettu. Kaunista katseltavaa etenkin näin kesäisenä päivänä.
Suomalaiset vihannekset toreilla ovat nyt parhaimmillaan. Kuvat ovat Järvenpään kävelykadun torin tarjonnasta tänään.
Eläinmuotokuvia: Vierailimme Korkeasaaressa tänään. Eläintarha täyttää elokuussa 125 vuotta. Oli helteinen päivä, kissaeläimet olivat hakeutuneet piiloon, mutta monia muita näimme. Älä herätä nukkuvaa karhua!
Kävimme Askolan hiidenkirnuilla tänään. Tämä on Suomen suurin kirnuesiintymä, parikymmentä jääkauden sulamisvesien hiomaa onteloa. Suurin, jättiläisen kuhnepytty, on 4,2 metriä leveä ja 10,3 metriä syvä.
Maisemat olivat hienot, kallioilta näkyi etäällä Porvoonjoki, ja itse kirnut olivat vaikuttavia. Mikä jyrinä ja kolina paikalla onkaan mahtanut olla kivien hiertäessä koloja peruskallioon!
Teimme pikaisen tutustumiskierroksen (lomalla tahtoo olla kiire) Naantaliin. Kävelimme rannalla, näimme kaukaa Kultarannan sekä Muumimaailmaan portin. Jäätelöt söimme: salmiakinmakuista ei Teneriffalla saa.
Kauniita puutaloja on onneksi säilytetty vanhassa kaupungissa.