Ja niin meni kaksi ja puoli vuorokautta Acciona Trasmediterranean Albayzin-laivassa, huonon netin kanssa…
Muuten matka meni hyvin, aallot keinuttivat unettavasti ja ruokaa oli riittävästi: lipun hintaan sisältyy aamiainen, lounas ja päivällinen jokaisena matkapäivänä.
Cádiziin saavuimme helteisenä maanantaipäivänä. Matka jatkuu ensin Sevillaan päin, sitten suunnittelemme lisää.
Eilen illalla lähdimme Santa Cruzista ja nyt aamulla olemme vasta Las Palmasissa, joten matkaa Cádiziin on vielä jäljellä.
Onneksi saimme oman hytin, vaikka siitä joutuikin hieman kiistelemään. Olisivat antaneet ensin vain yksittäisiä hyttipaikkoja, mutta nyt on kaikki ok.
Kävimme Camp Noulla katsomassa peliä FC Barcelona – Sevilla. Barca voitti niukasti 2-1 ja ainakin minun mielestäni Sevilla oli kova vastus. Barcan kannustusjoukot olivat kovasti äänessä: huutoa, lauluja, rummutuksia. Eniten minä katselin taas yleisön reaktioita, väkimäärää ja stadionin suuruutta ( n. 100000 katsojaa mahtuu ja aika täynnä istumapaikat olivat).
Kylmä tuuli kävi yläriveille (halvimmat paikat) ja palatessa metroon sai jonottaa kauan, ennenkuin ensin mahtui laiturille ja sitten junaan, jossa oli tilaa. Pari ensimmäistä junaa oli tupaten täynnä. Mutta koettu tämäkin nyt (itse asiassa jo toisen kerran).
Tänään oli nykytaiteen päivä, Museu d’Art Conteporani (MACBA) käyntikohteena. Aiemminkin olen huomannut, että nykytaiteen museot ovat kuin samalla kaavalla tehdyt, kun verrataan esim. Helsingin Kiasmaan tai Tallinnan Kumuun: suuria vaaleita pintoja, kaaria, kalteva kulkutasoja. Tarjonta oli tällä kertaa videoita, papertaittelua, tiloja ja esinepinoja. Mutta tarkoituksensa museo taas mielestäni saavutti, herätti kysymään, mitä taide on? Mikä on taidetta ja mikä ei? Voidaanko jotakin installaatiota nimittää taiteeksi, kun se tuodaan museoon ja kenellä on oikeutus se sinne tuoda? Sillä, joka on saanut meriittejä taiteen kentällä. Joku ”roskakasa” jäteastiaan vieressä ei ole taidetta, mutta jos se, joka on päässyt ”piireihin” taiteen kentällä tuo samat tavarat museoon, sitä nimitetään nykytaiteeksi. Mielenkiintoista, eikö? Tässä lähestytään nyt graduni teoreetikon Pierre Bourdieun pohdintoja. Minua nykytaide kiinnostaa, nimenomaan tämän ”mikä on taidetta?” -kysymyksen tiimoilta.
Tänään tutustuimme Antoni Gaudin suurtyöhön Sagrada Familiaan, josta näkymiä löytyy kuvista. Toista sataa vuotta kirkkoa on jo rakennettu ja nyt suunnitelmissa on, että rakennus valmistuisi vuonna 2026. Gaudi ehti eläessään suunnitella ja rakennuttaa neljä päätornia. Rakennustyöt alkoivat 1882. Arkkitehti Gaudi kuoli liikenneonnettomuudessa kesken töiden vuonna 1952. Rakennuksen pinta-alaksi on laskettu 4500 neliömetriä ja korkein torni ulottuu 175 metrin korkeuteen. Yksityiskohtien runsaus ihmetyttää kävijöitä vuodesta toiseen. – Jonottamaan joutui taas.
Tämän päivän vietimme Barcelona Zoo:ssa, eläintarhassa. Nähtävää oli paljon, vaikka osa paikoista olikin korjauksen alaisena. Vaikka näimme monenlaisia eläimiä eri puolilta maailmaa, niin apinat aina herättävät voimakkaita tunteita ihmisessä. Tosin sarvikuonon surullinen olemus kosketti sekin.
Nykynuoret – tämä eläintensuojelijasukupolvi – eivät hyväksy eläintarhoja, vaan pitävät niitä vankilona ja ovat osittain oikeassa. Eläintarhoissa tehdään kuitenkin paljon myös tutkimustyötä ja toimitaan eläinten ja maailman suojelemiseksi ja pelastamiseksi.
– Mistä tämä tuli mieleeni? Niistä kriittisistä seinäkirjoituksista, jotka ympäröivät eläintarhan aitaa ulkopuolelta. Jäivät kuitenkin kuvaamatta.
Virtuaalinen cavapullo ja kiitokset kaikille blogiystäville, yli 200 000 käyntikertaa täynnä!
Aloitimme tänään Barcelonaan tutustumisen vanhasta kaupungista, jonka kapeita katuja ja pikkupuoteja tutkaillen päädyimme Ramblalle ja iki-ihanaan St Josep La Boqueria- kauppahalliin. Hotellimme sijaitsee rantakadulla Av. Del Marques de L’Argenteralla, noin kilometrin päässä Ramblalta ja Estaçió de Francaa vastapäätä. Hyvä sijainti siis myös lentoasemalle kulun suhteen. Hostal Nuevo Colon on yhden tähden majapaikka, mutta meille aivan sopiva, kaikki tarpeellinen on ja luksus ei ole ollut koskaan minun juttuni.
Huomenna kaupunkiin tutustuminen jatkuu, toivottavasti sää suosii edelleen. Tänään oli aurinkoista ja toppatakki melkein liikaa. Mukava kävelylenkki ja paljon nähtävää!
Sittenpä lennähdinkin lomalle Barcelonaan…jatkuu huomenna.
Tänään osallistuin messuilla kolmeen workshopiin. Järjestelyt olivat oikein toimivat, materiaalit maksuttomia ja käytössä oli simultaanitulkkaus saksa-englanti.
Ensimmäisessä tehtiin pieni scrapbook, koristeltu taittelukirja, josta voi työstää valokuvakertomuksen, kutsukortin, onnittelukortin, tai muun jutun, vain mielikuvitus on rajana.
Tiedätkö mitä on Zentangle? Se on mietiskelypiirtämistä, jossa tietoisesti täytetään erilaisilla piirroselementeillä paperia. Vähän sama asia kuin mandala, mutta ei niin säännönmukainen ja jokainen tekee oman käsialansa mukaan. Zentangle on ilmeisesti suosittua Saksassa, koska siitä on julkaistu kirjoja ja kurssejakin pidetään. Zen nimessä on, niinkuin siitä arveleekin, viittaus mietiskelyyn ja tietoiseen läsnäoloon. – Tätä lajia ei siis piirretä esim. puhelimeen puhuessa.
Kolmas workshop oli lahjapaketointia. Siitäkin on tehty oma erikoisalansa, näköjään. Teimme hauskat ”käsilaukkupaketit”.
Tuotokseni ovat tässä:
Creativeworld-messut Frankfurtissa. Enpä ole koskaan nähnyt ensinnäkään näin suuria messuja ja toiseksi näin paljon taide- ja askartelutarvikkeita saman katon alla. Päivän kiersin ja paljon jäi vielä näkemättä: huomenna jatkan.
Hieno kokemus, paljon olen oppinutkin.