Kävin luovuttamassa La Pazin varaston avaimet tyytyväisenä siihen, että uusi varasto on nyt paljon lähempänä Calle Blancolla.
Teide näkyi nyt ensimmäistä kertaa loman jälkeen: koko viikon pilvet ovat peittäneet näkyvyyden ja vieläkin on sen verran myös calimaa, että vuori ei näy selvästi.
Meillä on kuumaa, mittari parvekkeella varjossa näyttää nyt illalla 29˚.
***********************
Mantereella maastopalot ovat tuhonneet laajoja alueita, viljelyksiä ja asutusta. Galiciassa tilanne on ollut paha, esimerkiksi Leon ja Ourense ovat kärsineet tuhoista. 30 000 hehtaaria on palanut. Sammutustöitä jatketaan.
El Hierrolla on sammutettu yhtä maastopaloa tänään. Muilta saarilta ei ole tähän mennessä uutisoitu paloja.
Minulla on ollut kiireisiä päiviä kotiinpaluun jälkeen. Maanantaina kävin vuokraamassa uuden varaston tavaroilleni keskikaupungilta, koska La Pazin varaston vuokrasopimus umpeutuu. Tiistaina vierailin ystävien luona: käyntiin liittyi yksi tulkkaustehtävä. Tänään, keskiviikkona, vanhan varaston tyhjennys oli hikinen urakka, jossa onneksi oli ystävä autonsa kanssa auttamassa.
Oikean alanurkan kuvassa on postin edessä kasvava puu, joka keväällä, noin maaliskuussa leikattiin aivan lehdettömäksi ja oksattomaksi. Vain runko jäi. Nyt kasvia ei tunnista entiseksi, kasvu on ollut niin voimakasta.
Huomenna olisi vanhan varaston ”loppusiivous” ja avainten luovutus ja illalla eräs kirjallinen tehtävä allekirjoituksineen ja skannauksineen. Perjantaina on cita omalle lääkärille Casco Botanicossa.
Ensi viikollekin suoritettavia asioita riittää. Suomi-lomalla ei ollut näin kiire!
*********************
Kanarian aamutv:ssä on päivittäin näytetty Manner-Espanjan laajoja metsäpaloja ja jopa yli 40 asteen lämpötiloja. Kymmeniä henkilöitä on menettänyt henkensä kuumuuden ja kuivumisen aiheuttamien oireiden takia. (Golpe del calor). Meilläkin on voimassa varoitus paloista. Täällä luvattiin päivälämpötilojen hieman viilenevän, ainakin alle 30 asteen.
Saarella on ongelmia uimarannoilla. Garachicossa on löytynyt ulosteperäisiä bakteereja ja Valle Secossa Santa Cruzissa on uintikielto likaantuneen veden takia: mm. roskia, kuolleita kaloja.
Viininviljelijöiden ongelmana on nyt filoxera -hyönteinen (insecto) joka tuhoaa viiniköynnösten lehtiä ja kuivattaa niitä. Myös rypälesato jää huonommaksi näissä vaurioituneissa kasveissa. Gomeran saarella tuhohyönteistä ei vielä ole, ja sinne on kiellettyä viedä nyt rypäleitä tai viiniköynnöksiä tai osia niistä muilta saarilta.
Lento Malagasta meni hyvin. Onneksi aamun pilvisyys oli jo haihtunut, sillä muutamia koneita aamulla oli jouduttu ohjaamaan etelän kentälle huonon näkyvyyden takia.
Koneen reitti kulki Afrikan mantereen reunan myötäisesti ja Teneriffalle saavuimme Gran Canarian suunnasta. Titsalla pääsin Puertoon, sattumalta 343 lähti juuri sopivasti ilman pitkää odotusta.
Kotona kaikki oli kunnossa, eikä sääkään ole liian kuuma. – Mantereella on alueita, joissa on vaarallisen kuumaa, yli 40˚. Meillä tuo suuri meri viilentää yleensä.
******************
RTVC.es uutisoi mantereen suurista maastopaloista, nyt eräs palo roihuaa Leonin seudulla. Palorintama on 100 km pitkä. Sammutustöitä riittää. Meilläkin varoitellaan täällä, onneksi tänä syksynä, ainakaan vielä, paloja ei ole ollut.
Nyt odottavat hoidettavat asiat. Haluaisin vuokrata varaston täältä kaupungilta, La Pazin varasto on turhan kaukana.
Eilen lensin Hki-Vantaalta Malagaan, jossa lämpöasteita oli iltapäivällä 32. Ihan sopivasti siis. Mutta taas minulle sattui kalliimmat hotelli- ja taksihinnat, sillä Malagassa on feria-aika. Jo toinen kerta, kun minulle käy näin. Eihän me, ”teneriffalaiset”, tiedetä mantereen juhlista!
Lento meni hyvin ja ilmastoidussa hotellihuoneessa oli hyvä levätä.
Suosin ja suosittelen väliyötä Teneriffalle mennessä tai sieltä tullessa, suoria lentoja ei kaikeksi onneksi näin turistisesongin ulkopuolella taida ollakaan.
Syksyn merkkejä: viljapellot ovat muuttaneet väriään keltaruskean sävyihin. viljaa puidaan jo. Sääennusteiden mukaan päivälämpötilat viilenevät.
Niinpä alkaa olla aika palata kotiin. Teneriffalla lämpöä vielä riittää, yleensä pitkälle syksyyn, joulukuulle saakka, luulen. Pakkaan matkatavaroita. Nyt minulla on poikkeuksellisesti kaksi käsipakaasia koneeseen, toinen edessä olevan istuimen alle ja toinen matkatavarahyllylle. Ruumalaukulta vielä säästyin ja sen odottelulta kun laukku tulee hihnalta.
Hyvinkään järjestötalon tarina alkaa jo vuodesta 1948, jolloin SKDL:n kunnallisjärjestön, SKP:n ja Demokraattisten naisten aloitteista talon rakentamista alettiin suunnitella ja päätettiin ryhtyä sitä rakentamaan. Talo tehtiin talkootyönä satojen ihmisten toimesta.
Talo oli rakennusvaiheessa miltei koko 50-luvun, sillä rahasta, materiaaleista ja työvoimastakin oli pulaa. Talon ravintolan puoleisen pään harjannostajaisia vietettiin 1954 ja vuonna 1956 valmistui talonmiehen asunto, yläkerran kerhohuone, osa lämpöjohtotöistä, hallien lattiat ja ikkuna- ja ovitöitä.
Projektiin saatiin lahjoituksia ja uusia työväenjärjestöjä liittyi mukaan Hyvinkään järjestöjen taloyhteisöön. Rahaa lainattiin mm. Helsingin Työväen Säästöpankilta. Pikkuhiljaa saatiin talo valmiiksi.
Harjannostajaiset pidettiin 17.10.1954 ja vuonna 1959 talo oli valmis järjestöjen käyttöön. Eri työväenjärjestöt ovatkin vuosikymmenten aikana toimineet tiloissa, ja viime vuosina siellä on järjestetty myös tanssikursseja.
(Lähde: Pirjo Hämäläinen: Talkootyön monumentti, Hyvinkään järjestötalon historia)
Vuonna 1999 talon päätyseinälle valmistui taidemaalari Hannu Lindholmin tanssiaiheinen seinämaalaus, jota taiteilija tänä kesänä 2025 restauroi.
Sammatissa sijaitsee Elias Lönnrotin lapsuudenkoti Paikkarin torppa. Torppa on säilytetty alkuperäisenä ja sinne on pääsymaksu, jota en halunnut maksaa ja siksi kuvassa näkyy vain torpan kattoa. Mutta kaikki tiedämme – jo kansakoulusta – Lönnrotin ja Kalevalan, siksi siitä ei tässä enempää.
Muistakaapa varoa punkkeja! Meillä punkkipihdit olivat tarpeen ja käytössä. Punkki kiinnittyi ”yllättäen ja pyytämättä” ja huomaamatta, vaikka olemme kovasti yrittäneet niitä varoa! Tiedämme miten menetellä ja punkkiasia on nyt hoidossa.
Huomenna mökkiloma loppuu. Myönteinen kokemus oli tämä Vilniemi mökkeineen, vaikka paikan historiassa onkin aiemmin kertomani surullinen punavankileiriepisodi.
Kävimme punaisten muistomerkillä Karjalohjan hautausmaalla. Paikallinen punakaarti perustettiin helmikuussa 1918. Karjalohja oli punaisten alueella ja täällä toteutui vallankumous kunnallishallinnossa; valittiin uusi kunnallislautakunta, elintarvikelautakunta, nimettiin vallankumoustuomioistuin ja miliisit.
Sisällissodan melskeissä saksalaiset ja valkoiset ryhtyivät yhdessä toimiin punakaartilaisten karkoittamiseksi ja tuhoamiseksi. Punaisia vangittiin ja teloitettiin. Osa vangeista joutui työkomennukselle suojeluskunnan päällikön Wettenhovi-Aspan huvilalle Vilniemeen.
Karjalohjalla näyttää olevan jäljellä vielä vanhoja kauniita puurakennuksia, joista yksi on nykyinen kirjasto, entinen koulu.
Koulu päätettiin rakentaa paikkakunnalle kuntakokouksessa vuonna 1874. Kuntakokous päätti myös ottaa rakennuspuita pappilan metsästä. Tästä aiheutui valitus, joka kuitenkin kumoutui kuvernöörin hylättyä sen. Kuntakokous päätti myös, että joka talosta ”tilan suuruuden mukaan” viedään rakennuspaikalle kiviä ja sahatukkeja. Itse rakennustyö tehtiin siten, että ”joka talosta, olkoon se suurempi tai pienempi, tehdään yksi päivä, torpeista, syytningin nauttivilta, käsityöläisiltä ja muonamiehiltä sekä sellaisilta, jotka ovat itsellisen kirjoissa tekevät yhden päivätyön koulun rakentamiseen”. (Lähde: Karjalohja, itsenäisen väen pitäjä. Toim. Veikko Kallio)
Koulu valmistui 1875 ja se maalattiin punamullalla 1881.
Nykyään kirjaston lisäksi rakennuksessa on toisessa kerroksessa näyttely- ja kulttuuritila Kulttuurivintti.
Olen eilisestä saakka perehtynyt Sigurd Wettenhovi-Aspan elämään ja historiaan. Hänestä on julkaistu mm. kirja nimeltään Elämän ja kuoleman kello (Harri Halen -Tauno Tukkinen) ja YLE Areenasta löytyy dokumentti Aspasta nyt jo edesmenneen toimittajan Pettu Häkkisten kokoamana.
Aspa oli oudon monitahoinen persoona. Esimerkiksi näillä määreillä häntä luonnehditaan: taidemaalari, kuvanveistäjä, kielitieteilijä, näyttelijä, pilapiirtäjä, runoilija, säveltäjä, kirjailija, arkkitehti, rotuteoreetikko, suomalaisuusmies, suojeluskunta-aktiivi, suurmiesten ja kuninkaallisten tuttu… Ristriitainen persoona hän oli aikalaistensa mielestä ja esimerkiksi kuvataiteilijana hänen kuvataan olleen keskinkertainen.
Aspalla oli useita parisuhteita elämänsä aikana. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli ranskalainen Marie Sofie Paillard, jonka kutsumanimeksi tuli Divine, suomalaisittain Divina. Aspa ja häntä kahdeksan vuotta vanhempi Divina tutustuivat Pariisissa teatterissa, jossa Divina esiintyi eräässä sivuroolissa. Divina oli tuolloin jo yli kolmenkymmenen, Aspan sanojen mukaan ”ei enää varsinainen kaunotar, mutta sisäisen esteettisyyden kajon valaisema äidillinen hengetär”.
Divinan kohtalosta kerrotaan, että Aspan lähdettyä taas kerran ulkomaanmatkoilleen mm. Japaniin ja jätettyään vaimonsa yksin Karjalohjan Vilniemen ateljeehuvilaan, tämä ei kestänyt yksinäisyyttä ja talven kylmyyttä. Divina sairastui ilmeisesti masennukseen ja päätyi psykiatriseen hoitoon.
Miksi tämä kaikki tarina Divinasta? Siksi, että Skjl:n residenssin viereinen kesämökkitontti on aikoinaan lohkottu Aspan tontista. Mökki on nimeltään Divina ja se on yksityisomistuksessa.
