Pakkanen – lumipyry – taas pakkanen: tässä sään vaihtelu Oulussa parina kuluneena viikkona. Kaupungin tunnetuin seinäteksti piti taas käydä kuvaamassa.
Kaksiviikkoinen Oulussa on nyt siis lopuillaan, tänään matkustan hieman pohjoisempaan, Kemiin äitiäni tapaamaan.
Teneriffan lämpö alkaa jo houkuttaa.
Eilen oli tunnerikas päivä.
Ensin olin lapsenlasta ihmettelemässä ja ihailemassa, vähän hoitamassakin. Voi sitä rakkauden määrää, jota tuo pieni ihminen herättää: laittaa pohtimaan omaa lapsuuttani, omia lapsiani, vanhempiani, elämän kulkua yleensä…
Illalla kävin Oulun kaupunginteatterissa Punavalkoisia lauluja -esityksessä. Ryhmä on kiertänyt nyt vuoden Suomea laulaen v.1918 sisällissodan lauluja. Koskettavia – ja minulle etenkin monet punaisten lauluista olivat tuttuja.
Paljon ajattelemisen aihetta antoi siis tämä päivä.
Tilasin vaaliasiakirjat kirjeäänestystä varten kokeeksi ja uuden lain tultua voimaan. Minulla on pysyvä residencia Teneriffalla, ja siten minulla on äänioikeus Suomessa eduskuntavaaleissa ja Teneriffalla kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa.
Aiemmin olen äänestänyt Suomen vaaleissa Puertossa konsulaatin (ja Tenerifen Suomi-kerhon) organisoimissa vaaleissa ja kerran olin vaalivirkailijanakin Valle Luzissa. Äänestys on toiminut hyvin, mutta kirjeäänestystä silti haluan kokeilla, kun sitä on kauan yritetty saada lainvoimaiseksi. Valtakunnallinen Suomi-Seura on ollut aktiivinen asiassa vuosia.
Teneriffan kunnallisvaaleissa olen äänestänyt kun asuin Puertossa. Espanjassa äänestetään, toisin kuin Suomessa, ”pitkiä listoja”, siis puoluetta.
Nyt äänestysmenettelyyn on ulkomaalaisten kohdalla tullut muutos, kertoo fb(?), ja Puerton kaupungintalolle on järjestetty neuvontapiste, jossa ulkomaalaiset residentit täyttävät lomakkeen äänestyshalustaan. – Juuri sitä asiaa yritin ennen matkaani Suomeen käydä kysymässä Orotavan kaupungintalolla, mutta siellä eivät tienneet asiasta mitään! Harmi, jos jää äänestämättä tämän informaation puutteen takia. – Vai riittääkö se, että olen jo kerran äänestyshalukkuuslomakkeen täyttänyt Puertossa aiempina vuosina?
Kävin katsomassa Juice-elokuvan. Pidin kovasti. Oma nuoruus muistui niin elävästi mieleen 70-luvun tunnelmista: pitkätukat, opiskelijaelämä, äitiys (tässäkin!). Ja onhan tarina Juicen elämästä mielenkiintoinen sinänsä. Tuttu musiikki jäi illaksi korvamadoksi.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi ihmisten täytyy syödä elokuvissa. Valtavat karkkivalikoimat, popcornit ja juomat hallitsevat lipputiskin ympäristöä.
Minä menen katsomaan elokuvaa, en syömään.
P.S. Kävin viikonloppuna myös toisessa stand up -esityksessä: All Female Panel, neljä feministikoomikkoa. Meno oli aivan toisenlaista kuin edellisessä stand up:ssa. Huumoria, josta pidin ja jotkut jutut jopa naurattivat minua. Ja yleisö oli nuorempaa.
Olen alkanut jo kesällä kirjoittaa päiväkirjamerkintöjä lapsenlapselle. Mummon ajatuksia. Nyt löysin kaupasta kiiltokuvia, niitä kauniita, joita muisteiksi minun murrealueellani sanottiin. Muisteja kerättiin ja vaihdeltiin. Yhtä en vaihtanut. Jossakin minulla voi vielä olla tallessa se lapsuuden kaunein muistini, prinsessavauva vaaleanpunaisessa mekossa. Jospa sen löytäisin, niin liimaisin vihkoon.
Kirjoitan kynällä ja käsin, koristelen muistein. Miksi teen tätä? Epäilen, että tämän aikamme sähköiset muistiinpanot, kuvat ja pilvipalveluihin (tai muistitikulle tms.) säilötyt asiat häipyvät jossakin vaiheessa, eikä niistä – meistä – jää jälkeäkään tulevaisuuteen.
Ettei menisi aivan mummohörhöilyksi, kävin stand up -esityksessä teatteri Riossa, joka joskus Oulun vuosinani oli elokuvateatteri, mutta sittemmin muutettu ravintolan ja teatterin yhdistelmäksi. Tämä oli ensimmäinen stand up -teatterikokemukseni. Koska esiintyjä oli tunnettu näyttelijä, piti käydä kokemassa tätä genreä.
Miltä tuntui? No, väki oli enimmäkseen meitä harmaapäitä. Miten täälläkin on heitä yhtä paljon kuin Puertossa? Ehkä siksi, että näyttelijä on samaa ikäluokkaa. Yleisö tuli paikalle jo hyvissä ajoin (niin minäkin, koska olin saanut viimeisen lipun). Juomia ja ruokia nautti suurin osa (minä en, Suomen hinnoilla). Mutta se, mikä ihmetyttää minua suuresti, on yleisön ”laumakäyttäytyminen”, se, että kaikki nauravat, silloin kun oletetaan, että pitäisi nauraa. Ja tekevät, mitä esiintyjä käskee. – Minua ei naurattanut, enkä totellut.
No, olihan se vaihtelua kuulla esitys suomen kielellä.
Vauvaa tapaamassa ja ihailemassa ❤️❤️❤️.
Oulussa on jääkylmää, lähes -30. Onneksi kulkee Citybussi ja paikat jossa käyn, ovat reitin varrella. Viikonloppuun saakka luvataan tätä kylmyyttä. Mutta sen kestää, kun on näin hyvä syy!
Kylmää! Vietin väliyön Oulun lentoa odotellessa lentokenttähotelli Pilotissa Vantaalla. Sinne, kuten muutamaan muuhunkin lähihotelliin on ilmainen kuljetus vuorokauden ympäri. Ja hyvä niin, tämä kylmyys tuntuu hyytävältä! Pakkanen ja lumi ovat nyt täällä etelässäkin.
Iltapäivällä lennän Ouluun, siellä on ehkä hieman lauhempaa. Olen näinä yhdeksänä vuotena vasta toista kertaa talvella Suomessa, nyt on kylmempää kuin edellisellä kerralla. Tuntuu mahdottomalta ajatus, että pitäisi olla pidempään ulkona.
Ymmärrän hyvin kanarioystäviäni, jotka ihmettelevät, miten pakkasmaassa voi elää. Minäkin ihmettelen. Ehdotus: Suomi kiinni talveksi ja rajalle kyltti: ”Ei talvikunnossapitoa”. Sitten lämmityksiin ja aurauksiin ja muihin talvijuttuihin käytetyillä rahoilla (jotakin korruptiorahaa lisäksi) lähetettäisiin kansa lämpimiin maihin pakkasten ajaksi. Työt tehtäisiin etätyönä. Eikö olisikin hyvä ajatus? ?
Verikuu näkyi, kun aamulla saavuin Tenerife Surille kumppanin kyydillä. Valitettavasti kännykamerani pimeäkuvaamisominaisuudet ovat huonot, enkä huomannut ottaa parempaa kameraa mukaan. No, silmälle kuu joka tapauksessa näkyi paremmin.
Matka Norskilla kohti Helsinkiä on alkanut. Sieltä sitten huomenna Ouluun ja pikku sydänkäpystä näkemään ensimmäistä kertaa. Siinä saattaa käydä niin, miten kaikki mummo-ystävät ja papparaisetkin ovat kertoneet: mummous muuttaa elämän! En vielä tarkalleen tiedä, mitä siitä seuraa.
Kumppani on jo rutinoitunut papparainen kymmenellä lapsenlapsellaan.
Tänään, 19.1.19, on ollut yksi elämäni parhaimmista päivistä. Minusta on tullut mummo. Lapsenlapseni, pieni, ihana, kaunis ja kaikkein suloisin tyttövauva on syntynyt.
Tämä on syy, miksi maanantaina matkustan Suomeen.