Niinpä siinä sitten kävi, että eilisen nimipäiväni kunniaksi jouduin lähtemään sairaalapäivystykseen ja sitä kautta osastolle. Vanha vaiva, muutaman päivän taas oireillut, divertikuliittina pidetään ja hoidetaan.

Katson Espanjan televisiosta Gobierno de Espanjan istuntoa, jossa nyt kiivaasti keskustellaan huomisen työreformiäänestyksen puolesta ja vastaan nousseista mielipiteistä. Niin kiivasta keskustelu on, että puhenainen joutuu vähän väliä vaatimaan hiljaisuutta.
Saa nähdä miten äänestyksessä käy!

Täällä sairaalassa ei näy Kanarian tv, harmi.

Jouduin urgencian kautta sairaalahoitoon pariksi vuorokaudeksi. Koronatestikin kuului protokollaan, se nenän kautta otettava (PCR). Negatiivinen oli, onneksi. Maski piti olla kasvoilla aina, kun muita oli läsnä, esim. kun hoitaja tuli huoneeseen. Yksin ollessa sai olla ilman maskia.

Olen saanut Bellevuessa aina hyvää ja asiantuntevaa tutkimusta ja hoitoa. Ruokaa oli riittävästi, mausteet olisi saanut olla omasta takaa mukana (suola!).

Kanarialainen vuorokausirytmi on minulle vaikeaa sairaalassakin. Siellä on mahdotonta saada nukkua ennen puoltayötä; mm. illallisen (täysi ateria) saa myöhään, n. klo 20.30. Kahden huonosti nukutun yön jälkeen oli todella hyvä päästä kotiin ja omaan sänkyyn.

Maailmalla ei liene sairaalapäivinäni tapahtunut muuta kuin koronan leviämistä ja USA:n vaaleja. Kumpikin asia on vielä aivan sekavassa tilassa.

Niin kävi, että jouduin viettämään kolme ja puoli vuorokautta sairaalassa. Onneksi sairaus ei ollut korona, enkä ollut HUC:ssa, jossa suuri osa koronapotilaista on, vaan Bellevuessa.

Jouduin päivystyksen kautta osastolle verenpainekriisin takia. Olenkohan murehtinut liikaa tätä maailmantilannetta ja tulevaisuutta? Nyt on otettava rauhallisesti ja uskottava parempaan huomiseen.

– Sairaalan ikkunasta näin taputtajia iltaisin klo 19 ja sunnuntaina vanhemmat ulkoiluttivat lapsiaan ensimmäistä kertaa viikkojen kotikaranteeniin jälkeen.

Kävin ystävää tapaamassa Lagunan yliopistosairaalassa. Vierailuajat vuodeosastoilla ovat lähes koko päivän: klo 12-20.

Sairaalan ensiavussa ensiavussa (urgencia) saa vierailla vain lyhyitä aikoja klo 13-13.30 ja 18.30-19. Sinne kutsutaan kaiuttimen kautta: familiares de …

Täällä on tapana, että vuodeosastoilla perheenjäsenen kanssa voi viettää vaikka koko päivän – ja koko perheen voimin. Meiltä suomalaisilta usein kysellään, miksei ole perheenjäseniä mukana ja ihmetellään, kun vieraita käy yleensä vain vähän.

Sairaalan ikkunasta näkyy Teide, voin siis jatkaa joka-aamuista tarkkailuani: kohta voi tulla lumi. Kun oikein tarkkaan katsoo, jotakin valkoista huipun sivulla on jo.

Opin eilen, että Tamaraguassa, siinä Belairia vastaan kulmittain, on vain erikoislääkärin vastaanottoja, ei päivystystä. Tänne Bellevueen pääsin Sanitaksen vakuutuskorttia näyttämällä lähetteettä. Hoito on ollut hyvää ja ystävällistä, ainoa, mitä kesti odottaa, oli Sanitaksen harkinta siitä, hoidetaanko minua vakuutuksen piikkiin. Sallivat lopulta, kun oli ensin hyvin tarkkaan setvitty aiemmat hoidot.

Pääsee sairaalaan toki myös lähetteellä tai paikallisella ”Kela-kortillakin”. Ja akuutisti myös eurooppalaisella kortilla.

Kovasti ihmettelivät urgenciassa sitä, että olen tullut yksin. – Eikö todellakaan ole ketään perheenjäsentä ulkona odottamassa, tulitko yksin, kyselivät. Täällä omaiset odottavat ulkona. Osastolla vierailu on vapaampaa.

Olen taas Ritta. Täkäläisille on mahdotonta nuo tupla ii:t ja muut tuplavokaalit.