Etelä-Suomen kevättä: vaalean punaista ja keväisen vihreää. Lämpötilakin on kesälukemissa, yli +20.
Kanarian uutisissa yhtenä aiheena olivat kalliit asumiskustannukset, etenkin vuokrat. Nykyisillä hinnoilla jopa 50% kanarioiden palkasta menee vuokran maksuun. Espanjalaiset nuoret ovat tutkimuksen mukaan 25% köyhempiä kuin vuonna 2020.
Paikallishallinto, Cabildo de Tenerife, suunnitelee turistilakia. Turistiveron lisäksi käsiteltävänä on mm. loma-asuntovuokrauksen, viviendas vacacionales, rajoittamisasia.
Suomi on pitkä maa, se on taas todettava. Etelässä ovat kukkineet jo kevään kukat, siellä on puissa kevään vihreitä lehden alkuja, täällä vasta viimeiset lumet ovat sulamassa.
Viikko on mennyt nopeasti lapsenlapsen kanssa. Tänään juna vie etelään.
Kuva on nyt oikeastaan vain testiksi: ongelma ratkesi. Viestitin domainin ylläpitäjälle ja Dropboxin espanjankielisen tuen kanssa chattasin. En päässyt oikein mihinkään ratkaisuun, mutta sitten yhtäkkiä kuvat ilmestyivät takaisin. Ihmeellistä on tämä virtuaalimaailma!
Niin monesti olen ajatellut sitä, että meistä eikä varsinkaan seuraavasta sukupolvesta ei jää jäljelle yhtään mitään kuvia kun kaikki ovat sähköisenä katoavaisia.
Taas voin jatkaa blogia niin kauan kuin nämä virtuaali-ilmiöt sallivat. Hyvä niin.
Lähdin eilen Puertosta kohti pohjoista. Ensin Barcelonaan, koska residenttialennuksella saan edulliset lennot peninsulaan, Manner-Espanjaan. Nykyiset matkatavarasäädökset vaan aiheuttavat sen, että hikistä hommaa on matkanteko: koska koneeseen saa halvimmassa kategoriassa ottaa vain edessä olevan penkin alle mahtuvan laukun, on harrastettava kerrospukeutumista, sillä Suomessa, jossa myös pistäydyn, on vielä kylmää. Yhden pienen laukun kuljettaminen on sitä paitsi kätevää, ei tarvi jonotella matkalaukkua hihnoilta.
Saako käsilaukku olla pienen laukun (n. 30x40x20) lisäksi? Jotkut lentoyhtiöt ainakin ohjeissaan sallivat vain yhden laukun. Vuelingilla käsilaukku ei aiheuttanut ongelmia.
Yövyin Barcelonassa lentokenttähotellissa. Harrastan myös lentokenttähotelleja, sen lienevät lukijat jo huomanneet. En jaksa yölentoja!
Hotellin tv:stä sain näkymään vain katalaanin- ja englanninkielisiä uutiskanavia. Väsyneenä en jaksanut kovin perinpohjaisesti kyllä etsiäkään.
Barcelonassa on kaksi terminaalia. Saavuin T1:een ja lähden T2:sta. Terminaalien väliä kulkee maksuton lanzadera 24h vuorokaudessa.
Ja niinpä matkani kävi taas lämpimästä kylmään, Teneriffalta lumiseen Pohjois-Suomeen. En ole viettänyt joulua Suomessa koko Teneriffalla asumiseni aikana (14 vuotta). Teneriffalla reilu kolme viikkoa kului nopeasti: terveydenhuoltoa (urgencia, Hospiten Tamaragua ja Bellevue, Centro Salud Casco Botanico), byrokratiaa (kaksi asianajajaa, inmobiliaria), pikkuisen aikaa jäi nauttia lämmöstä ja kahvilakulttuuristakin.
Tämän päivän kohokohta oli netin kautta katsottu perinteinen Espanjan jouluarvonta, lotería de navidad. Kuva on rtvc.es -kanavan lähetyksestä, jossa kerrottiin useita voittoja tulleen myös saarille. Ja taas TF-1:llä sijaitseva huoltoasema lähellä etelän kenttää sai voittoja, kuten joka vuosi. Jokohan ensi vuonna toteuttaisi aikeensa ja kävisi arvanostossa siellä?
Joulunajan jälkeen palaan Puerton kotiin. Sinne on jo ikävä, kun on tullut matkusteltua Suomeen viime aikoina enemmän kuin aiemmin.
Olen viettänyt kymmenen lomapäivää – myös virallisia asioita hoidellen – kierrellen saarta: Santa Cruz, Chorrillo, Taco, Los Cristianos ja tietysti myös Puerto de la Cruz.
Asiat alkavat poco a poco järjestyä. Talolla on ostaja ja olen valtuuttanut asianajani hoitamaan myynnin ja kaiken siihen liittyvän. -Tú no necesitas hacer nada, sanoi hän.
Niinpä lähden taas Suomeen, halvalla lomalentojen paluulennolla. Miksi taas? Miehen takia, tietysti. Etelä-Suomeen, ensin, sitten jossakin vaiheessa myös pohjoiseen.
Vietin ikimuistoisen viikon Hyvinkäällä. Hyvinkään sanatorio, kylpylä-parantola, mm. Lars Sonckin suunnittelema rakennus torneineen oli Suomen ensimmäinen muille kuin keuhkosairaille tarkoitettu lepo-ja toipumispaikka. Se toimi sanatoriona 1896 alkaen. Yksi asiakkaista oli esim. venäläinen runoilija Anna Ahmatova, jonka muistolaatta on talon seinässä.
Punaisten muistomerkeillä kävimme myös. Surujen puisto on paikka Hyvinkäällä sisällissodan aikaan teloitettujen punaisten muistoksi.
Vietimme myös romanttisen kynttiläillan kuulaassa syyssäässä muistellen nuoruutta ja ideologiaamme, joka meissä elää yhä. Myös Teneriffalle palasimme ajatuksissa usein.
Ja lopuksi kävimme katsomassa ”perusmaisemaa”, taiteilijaystäväni on maalannut siitä yli 500 työtä, ikuistanut sään, valon ja vuodenaikojen vaihtelut. Osa tästä käsitetaiteellisesta työstä on Hyvinkään taidemuseon kokoelmissa.
Matkapäivä. Aamuseitsemän jälkeen lähdin Puertosta lentokenttätitsalla 30 kohti pohjoisen kenttää. Sieltä Vuelingin siivin lento vei ensin Barcelonaan ja pienen odottelun jälkeen toisella Vuelingin koneella Madridiin. Minua huolettivat vähän Madridin seudun sateet viime päivinä, mutta onneksi niistä ei ollut jäljellä kuin yksi musta pilvi laskeutuessa. Se tosin heilutteli konetta melko paljon. Hyvin pääsimme kuitenkin alas.
Madrissa kulkee terminaalien välillä ilmainen bussi, sillä terminaali 4 on etäällä kolmesta muusta terminaalista. Yövyn taas kerran lentokenttähotellissa, se on minulle jo lähes harrastus. Ja matkalla olo on mukavaa, vapaana kaikesta ja ”ei missään”.
Matkalaukkujen maksullisuudesta johtuen minulla oli nyt se ”pieni laukku”, jonka saa ilman lisämaksua edessä olevan penkin alle. Vahva suositus: isohko, tukevasta kankaasta ommeltu kangaskassi, johon saa mahtumaan kohtalaisen määrän vaatteita ja tavaroita on hyvä ratkaisu. Melkein sama määrä mahtuu kuin pieneen matkalaukkuun. Kassin sai sitten sullottua penkin alle, eivätkä tavarat edes kärsineet, olivat omissa pussukoissaan (ns meikkipusseissa) kassissa. Kätevämpääkin kuin matkalaukkujen nostelu ylähyllylle. Kiitos kassista ES!
Tapasin eilen bloginlukijaystävääni. Oli mukava ja kiinnostava keskustelutuokio. (Onkohan kolme tuntia tuokio?) Me, jotka olemme eläneet nuoruutemme 60- ja 70-luvuilla olemme edelleen – ainakin sisältä päin – niitä vanhoja hippejä, vasemmistolaisia, anarkisteja ja kapinallisiakin. Ulkokuori on vaan vähän rapistumassa mutta mitä siitä! Suremme nykymaailman menoa, oikeistolaistumispolitiikkaa, sotia ja konflikteja. Me, rauhan ja rakkauden sukupolvi!
Illalla katsoin uutisia. Åbo Academissa oli tehty tutkimus Suomen viime vaalien äänestäjistä. Yli 65-vuotiaat eivät äänestä perussuomalaisia. Eivät tietenkään, me emme ole vaihtaneet nuoruuden ideologiaamme, emmekä vaihda.
Nyt kotimatkan jatkuu. Tänään lennän Norskilla Espanjan mantereelle. En ole lentänyt heidän koneellaan sitten pandemian, koska peruuntuneiden lentojen korvaamisessa oli ongelmia ja taisi koko yhtiö olla vaikeuksissa. Toivottavasti matka menee hyvin.
Täytyy antaa positiivista palautetta lentokenttähotelli Pilotille. He hyvittivät kaksi yötä, jotka minulla jäivät käyttämättä kun edellinen matkani peruuntui koronan takia. Ne yöt vietin nyt hotellissa.
Tax free palautuksen uudesta elektroniikastani sain anottua Treminaali 2:n tuloaulassa sijaitsevalla Planet-tiskillä. Palautus maksetaan luottokorttitilille muutamassa päivässä. Tällä kertaa piti näyttää myös ”sinetöity” (= tax free -teipattu) paketti.
Teneriffalla ja Puertossa alkaa heinäkuu, juhlakuukausi. Fiestojen ohjelma on jo ilmestynyt, täytyy perehtyä siihen kunhan olen kotona.
Suomen loma on lopussa. Juhannuksen seutu Oulussa ja Kemissä meni mummokuplassa lapsenlapsen kanssa niin, että blogi jäi tekemättä. Hyvä mieli jäi siitä, että lapsenlapsen kanssa sai viettää aikaa.
Uutisetkin ovat jääneet lähes seuraamatta, vaikka paljon merkittäviä asioita on tapahtunut. Suomen uusi hallitus on saanut runsaasti kritiikkiä paitsi oppositiolta, myös somessa ja kaikissa tiedotusvälineissä ja jokapäiväisissä keskusteluissa. Toivottavasti tämä hallitus kaatuu ennenkuin se ehtii tehdä ja käytäntöönpanna surkeita leikkaussuunnitelmiaan.
Venäjällä on tapahtunut outoja juttuja: mikä lienee totuus? Mihin voi nykyään luottaa?
Nyt lähden pikkuhiljaa paluumatkalle.
*********************
Kanarian uutisia katsoin hieman tänä aamuna. Pisin tunneli Teneriffalla, Erjoksessa, on saatu porattua kallion läpi. Kolme ja puoli vuotta ”sormustietä” (anillo insular) saaren länsipuolen reittiä on jo rakennettu. Jatkossa, kunhan tie saadaan valmiiksi, oletetaan, että ruuhkat Santa Cruziin helpottavat. Lentokentällekin pääsee jatkossa myös uutta tietä ilman kiemurtelua sik-sak-reiteillä (vaikka minua ne miellyttävätkin).
