Sammatissa sijaitsee Elias Lönnrotin lapsuudenkoti Paikkarin torppa. Torppa on säilytetty alkuperäisenä ja sinne on pääsymaksu, jota en halunnut maksaa ja siksi kuvassa näkyy vain torpan kattoa. Mutta kaikki tiedämme – jo kansakoulusta – Lönnrotin ja Kalevalan, siksi siitä ei tässä enempää.

Muistakaapa varoa punkkeja! Meillä punkkipihdit olivat tarpeen ja käytössä. Punkki kiinnittyi ”yllättäen ja pyytämättä” ja huomaamatta, vaikka olemme kovasti yrittäneet niitä varoa! Tiedämme miten menetellä ja punkkiasia on nyt hoidossa.

Huomenna mökkiloma loppuu. Myönteinen kokemus oli tämä Vilniemi mökkeineen, vaikka paikan historiassa onkin aiemmin kertomani surullinen punavankileiriepisodi.

Kävimme punaisten muistomerkillä Karjalohjan hautausmaalla. Paikallinen punakaarti perustettiin helmikuussa 1918. Karjalohja oli punaisten alueella ja täällä toteutui vallankumous kunnallishallinnossa; valittiin uusi kunnallislautakunta, elintarvikelautakunta, nimettiin vallankumoustuomioistuin ja miliisit.

Sisällissodan melskeissä saksalaiset ja valkoiset ryhtyivät yhdessä toimiin punakaartilaisten karkoittamiseksi ja tuhoamiseksi. Punaisia vangittiin ja teloitettiin. Osa vangeista joutui työkomennukselle suojeluskunnan päällikön Wettenhovi-Aspan huvilalle Vilniemeen.

Karjalohjalla näyttää olevan jäljellä vielä vanhoja kauniita puurakennuksia, joista yksi on nykyinen kirjasto, entinen koulu.

Koulu päätettiin rakentaa paikkakunnalle kuntakokouksessa vuonna 1874. Kuntakokous päätti myös ottaa rakennuspuita pappilan metsästä. Tästä aiheutui valitus, joka kuitenkin kumoutui kuvernöörin hylättyä sen. Kuntakokous päätti myös, että joka talosta ”tilan suuruuden mukaan” viedään rakennuspaikalle kiviä ja sahatukkeja. Itse rakennustyö tehtiin siten, että ”joka talosta, olkoon se suurempi tai pienempi, tehdään yksi päivä, torpeista, syytningin nauttivilta, käsityöläisiltä ja muonamiehiltä sekä sellaisilta, jotka ovat itsellisen kirjoissa tekevät yhden päivätyön koulun rakentamiseen”. (Lähde: Karjalohja, itsenäisen väen pitäjä. Toim. Veikko Kallio)

Koulu valmistui 1875 ja se maalattiin punamullalla 1881.

Nykyään kirjaston lisäksi rakennuksessa on toisessa kerroksessa näyttely- ja kulttuuritila Kulttuurivintti.

Olen eilisestä saakka perehtynyt Sigurd Wettenhovi-Aspan elämään ja historiaan. Hänestä on julkaistu mm. kirja nimeltään Elämän ja kuoleman kello (Harri Halen -Tauno Tukkinen) ja YLE Areenasta löytyy dokumentti Aspasta nyt jo edesmenneen toimittajan Pettu Häkkisten kokoamana.

Aspa oli oudon monitahoinen persoona. Esimerkiksi näillä määreillä häntä luonnehditaan: taidemaalari, kuvanveistäjä, kielitieteilijä, näyttelijä, pilapiirtäjä, runoilija, säveltäjä, kirjailija, arkkitehti, rotuteoreetikko, suomalaisuusmies, suojeluskunta-aktiivi, suurmiesten ja kuninkaallisten tuttu… Ristriitainen persoona hän oli aikalaistensa mielestä ja esimerkiksi kuvataiteilijana hänen kuvataan olleen keskinkertainen.

Aspalla oli useita parisuhteita elämänsä aikana. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli ranskalainen Marie Sofie Paillard, jonka kutsumanimeksi tuli Divine, suomalaisittain Divina. Aspa ja häntä kahdeksan vuotta vanhempi Divina tutustuivat Pariisissa teatterissa, jossa Divina esiintyi eräässä sivuroolissa. Divina oli tuolloin jo yli kolmenkymmenen, Aspan sanojen mukaan ”ei enää varsinainen kaunotar, mutta sisäisen esteettisyyden kajon valaisema äidillinen hengetär”.

Divinan kohtalosta kerrotaan, että Aspan lähdettyä taas kerran ulkomaanmatkoilleen mm. Japaniin ja jätettyään vaimonsa yksin Karjalohjan Vilniemen ateljeehuvilaan, tämä ei kestänyt yksinäisyyttä ja talven kylmyyttä. Divina sairastui ilmeisesti masennukseen ja päätyi psykiatriseen hoitoon.

Miksi tämä kaikki tarina Divinasta? Siksi, että Skjl:n residenssin viereinen kesämökkitontti on aikoinaan lohkottu Aspan tontista. Mökki on nimeltään Divina ja se on yksityisomistuksessa.

Tänään ajelimme Hyvinkäältä Lohjan kautta Karjalohjan Vilniemeen. Lohjanjärven rannalla sijaitsee Suomen kuvataidejärjestöjen liiton mökki, residenssi, jota taiteilijat voivat vuokrata. Tontti ja nyt jo puretut rakennukset ovat tulleet liitolle aikoinaan testamentin kautta. Testamenttaajana oli Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870-1946), monialataiteija, jolla on ollut värikäs elämä monine kumppaneineen, avioliittoineen ja ulkomaanmatkoineen. Aspa oli lähtöisin ”paremminsta piireistä” ja sen takia hän tunsi monia aikalaistaiteilijoita ja pääsi piireihin.

Elokuu alkoi. Heinäkuu on ollut yllättävän helteinen koko maassa, mutta tänään ainakin täällä eteläisessä Suomessa oli jo hieman viileämpää, sopivaa, aamulla noin 20 lämpöastetta ja yöllä oli hieman satanutkin.

Vielä pari viikkoa vietän täällä Suomessa, sitten jo Teneriffan koti kutsuu. Ensi viikon vietämme Lohjanjärven rannalla, siitä myöhemmin lisää.

Suomessa saa nyt pelätä punkkeja! Punkkipihdit on hankittu, mutta toivottavasti niitä ei tarvi käyttää. Luulenpa, että varon heinikoita ja metsiköitä, joissa voisi arvella punkkien oleskelevan.
Lieneekö järvissä sinilevää nyt kuuman heinäkuun jälkeen?

Olin seuraamassa kun silkkipainotekniikalla painettiin Timones-bandin logoja T-paitoihin.

Tarvitaan ennalta valottamalla valmistettu seula sekä raakeli (kumia tms), jolla painoväriä levitetään seulalle. Väri siirtyy seulan läpi halutuista kohdista ja muodostaa logon kuvan. Paidan annetaan kuivua ja sitten väri kiinnitetään silittämällä.

Seulaa voi käyttää lukuisia kertoja, kunhan se käytön jälkeen pestään väristä puhtaaksi.

Painaa voi paperille, kankaalle tai muulle materiaalille.

Mielenkiintoinen tekniikka tehdä kuvia/taidetta tms silkkipainolla, voisipa joskus kokeilla itsekin!

Löytyipä kaunis kukkaketo kun kävimme ajelemassa Lauttavehmaantien varrella Kytäjällä. Myös hamppua kasvatetaan samoilla viljelysmailla. Hamppua käytetään nykyisin elintarvike-, tekstiili- ja rakennusteollisuudessa sekä maanparannusaineena. Lainsäädännössä säädellään tarkasti lajikkeita: Suomessa sallittuja kasvatettavia ovat öljyhamppu ja kuituhamppu.

Viime päivät ovat olleet kuumia koko maassa. Helteitä jatkuu edelleen, mutta onneksi ennusteissa näkyy sadetta jo ensi viikolle. Kanariansaarilla lämpötilat näyttävät olevan kuluvana ajanjaksona suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa.

Matkustin taas junalla Helsinkiin, jossa kävin Kampissa Terveystalolla, joka sijaitsee graniittitalossa Salomonkadun varrella Tennispalatsin ja hotelli Presidentin välissä. Sinne on siis vieraspaikkakuntalaisenkin, kuten minun, helppo osata: Rautatieasemalta Kiasman ohi, Mannerheimintie yli ja Salomonkatua eteenpäin muutama sata metriä.

Rakennus on valmistunut vuonna 1985 ja se on ollut monenlaisessa liiketilakäytössä ja on sitä edelleen.

Enpä tunne Helsinkiä juurikaan keskustaa enempää. Yliopiston keskustakampukset tunnen, sillä siellä suoritin taidehistorian opintojani. Ateneum ja Kiasma, nekin olen käynyt kokemassa.
Turistikohteet, kuten Suomenlinnan, Korkeasaaren ja Linnanmäen onnen tietysti käynyt jo lapsena. – Paljon olisi siis minulla vielä tutustuttavaa pääkaupungissa.

Kesä, helteistä koko Suomessa.

Nyt olen jo ehtinyt makuuvaunulla Oulusta Helsinkiin, sieltä paikallisjunalla Hyvinkäälle. Kuva on otettu tänään täältä Hyvinkään kaupungin liepeiltä.

Tänään sain VR:tä korvauksen siitä sähköratavauriosta, joka pysäytti koko junaliikenteen Suomessa 29.6. Lentolippu Kemi-Helsinki ja hotelliyö Helsinki-Vantaalla korvattiin. Hyvä VR – ei edes tämän kauempaa viivytelty asian kanssa. Mahtoivat tulla kalliiksi VR:lle korvaukset niille tuhansille matkustajille, jotka jäivät välille tai joutuivat turvautumaan muihin kulkuneuvoihin!

Vielä muutama viikko Suomi-lomaa, ja muutamia sovittuja asioita täällä, sitten paluu Teneriffan kotiin. Sitä jo kovasti odotan.