Herkkuja lapsenlapselle, tietysti. Ensin kävimme jäätelökioskilla, nykyvalikoimat ovat runsaat. Muistelen, että omassa lapsuudessani oli vaniljaa, mansikkaa ja suklaata ja sitten tietysti myös tiikeriä. Pehmikset ilmestyivät paljon myöhemmin, kuitenkin jo ainakin kolmekymmentä vuotta sitten. Miten nykyään kaikesta on jo kolmekymmentä, neljäkymmentä tai jopa viisikymmentä vuotta?

Lapsenlapsen ykkösherkku suolaisissa ruoissa (ruuissa kai nykyohjeiden mukaan) on sushi. Se on myöhempi tulokas Suomessa, ainakin pohjoiseen pizzat tulivat nelisenkymmentä vuotta sitten, mutta sushi lienee ollut saatavilla täällä korkeintaan parikymmentä vuotta, mikäli oikein muistan.

Me söimme lapsuudessa/nuoruudessa herkkuvälipalana hampurilaisia grilliltä – muistelen Kemiä 1960-luvulla. Niin ja tietysti grillattuja, joita porilaiseksi muualla kutsuttiin. Ja tietysti höyrymakkaroita tai kiukaalla paistettua lenkkimakkaraa saunapäivinä.

Ruotsiin, minun kokemuspiirissäni siis Haaparannalle, tuli jo aiemmin laajempi valikoima grilliruokaa ja kiinalainen ravintolakin paljon aikaisemmin kuin Suomen puolelle. Lieneekö maahanmuutolla ollut osuutensa? Se oli aikaa, jolloin Suomeen ei vielä ”muunmaalaisia” päästetty, Ruotsiin kyllä. Onneksi viime vuosikymmeninä ulkomaalaiset ovat rikastuttaneet myös meidän ruokakulttuuriamme.

Eilen kävimme Nallikarissa uimarannalla. Vielä sinne mahtui, vaikka paljon oli uimareita ja auringonpalvojia tälläkin rannalla. Ja meri on aina meri, verrattuna edellispäivän Lämsänjärveen. Tuuli mukavasti, joten kuumuuskaan ei haitannut. Ja ranta on merelle tyypillisesti pitkälle matalaa, joten lasten on hyvä kahlailla ja harjoitella uimataitojaan.

Sitten tultiin jäätelökioskin kautta bussilla kotiin, kuvassakin näkyy mummo ja lapsenlapsi kotimatkalla.

Vielä pari päivää vietän tätä mukavaa mummoelämää ennen paluumatkaa etelää.

Nyt olen Oulussa. Tänään oltiin lapsenlapseni ja poikani kanssa Lämsänjärvellä Oulussa. Se on yksi kaupungin suosituista uimapaikoista, ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Helteet ovat saapuneet tänne pohjoiseen Suomeen ja auringosta nauttijoita on ollut rannoilla paljon.
Tänään uimareissut jatkuvat: täällä on vietettävä kesää silloin kun se sattuu osumaan kohdalle. Alkukesä oli tänä vuonna viileä.

Minua ilahdutti paitsi lapsenlapsen uimainnostus myös se, että paikallibussissa luki ”tervetuloa onnikkaan”.

Junien kulkemisessa on edelleen katkoksia: Kemistä piti tulla Ouluun junaa korvaavalla bussilla ja etelään päin mennessä olisi ollut useita junanvaihtoja. Nyt ongelmat johtuvat ratatöistä useilla reiteillä.

Ja taas pohjoiseen: Hyvinkäältä Tikkurilan kautta yöjunalla Kemiin. Äitini on sairaalassa, se on pikamatkan syy. Kuvissa Kemin kaupungintalo ja entinen työväentalo, jossa kyltin mukaan toimi Kemin työväenyhdistys 1959-1995. Nämä vierekkäiset rakennukset ovat olleet Kemin historiallisia maamerkkejä ja minullekin nuoruudessa tärkeitä.

Kävin myös sairaalassa: LPKS, ”länskä” taistelee olemassaolostaan, sillä tämä on yksi sairaaloista, joista yöpäivystys aiotaan lopettaa, vai onko päätös jo tehty? Potilaita ryhdyttäisiin kuljettamaan Rovaniemelle ja siinä ei kyllä ole järjen hiventäkään. Lapha – Lapin hyvinvointialue – on ”susi jo syntyessään” ja privaattisektori Mehiläinen on tunkemassa itseään julkiseen terveydenhuoltoon täällä. Ja koko maassa tämän porvari-persuhallituksen politiikka tuhoaa julkista puolta.

Koko aluemalli terveydenhuollossa Suomessa on epäonnistunut, potilaiden hoito huononee, ikävä kyllä!