Baltian läpi

Tila

tie

Ajoimme Eestin ja Latvian läpi Liettuaan. Rekkoja oli tiellä taas riittävästi. Maanviljelijät puivat viljaa ja muokkasivat peltojaan, siitä nousi hellesäässä runsaita pölypilviä, joten paikkapaikoin ikkunoiden avaaminen autossa oli mahdotonta. Ulkolämpötila nousi +33 asteeseen, kuumaa oli.

Latviassa tehtiin tietöitä. Kapeita kaistoja liikennevaloineen oli kymmenkunta. Liikenne noilla kohdin oli kaoottista: pitkiä jonotukset, mutta toisaalta pitkä autojono ajoi monesti myös päin punaisia liikennevaloja!

kau1

Kaunasissa löysimme tuttuja paikkoja ensimmäiseltä automatkaltamme: Kaunasin linna ja vanhakaupunki. Majoituimme edullisesti Apple Hotel Economyyn melkein linnan kupeessa.

kau

Iltakävelyllä kävimme vanhassakaupungissa tutuilla reiteillä. Ravintolahinnat ovat reilusti halvempia kuin Suomessa.

P.S. Ostimme lähtiessä DNA-prepaid liittymän iPadiin. Liittymän sanottiin toimivan koko EU-alueella. Eestistä ja Latviassa se toimikin moitteetta, mutta eilen Liettuassa se ei suostunut yhteistyöhön ollenkaan. Mutta ihme ja kumma, tänään se taas toimii. Kummallista on tämä internetmaailma.

Salida

Tila

sa

Kotimatka alkaa. Matkaamme ensin laivalla Tallinnaan ja sieltä jatkamme Baltian maiden läpi niin pitkälle kuin tänään jaksamme. Yöpymispaikka ei vielä ole varattu. Yleensä olemmekin tehneet niin, että vasta loppupäivästä ryhdytään miettimään/etsimään/varaamaan majoitusta. Aina on yöpaikka löytynyt tähän saakka. On helpompaa, kun ei ole kiirettä mihinkään, eikä sovittua aikataulua.

Tämä on neljäs paluumatkamme Teneriffalle omalla autolla.

Vanha Rauma

Tila

rau

Matkalta Pohjanlahden rantatiellä poikkesimme Vanhassa Raumassa. Sain uuden nuppineulan maailmankarttaani: ensimmäinen käyntikerta täällä.
Löytyi viehättävä vanhakaupunki, ystävällistä palvelua ja kauniita pihapiirejä. Sattumalta meneillään oli myös pitsiviikko, jonka tarjontaan emme tänään kuitenkaan ehtineet perehtyä. Nukkekotinäyttely, johon antiikkikaupasta neuvottiin, oli valitettavasti suljettu. Siellä täytyy käydä toisella kertaa.

Ensimmäistä kertaa Suomessa tuli tunne siitä, että jos pitäisi jostakin pakottavasta syystä asua tässä maassa, idyllinen Vanha Rauma olisi ehkä mahdollinen. Ehkä paikallista kieltä ei siellä ymmärtäisi ja talvi voisi olla ankeaa aikaa, joten toivottavasti tämmöistä pakkoa ei tule.

Kalajoki

Tila

noc

Matka jatkui Oulun kautta Kalajoen hiekkasärkille, jossa yritimme katsoa kuunpimennyksen. Kuuta emme nähneet, mutta aurinko laski komeasti horisonttiin.
Matka jatkuu kohti Etelä-Suomea.

Matkustelua Suomessa

Tila

po

Suomussalmelta ajelimme pikkuteitä Kemiin. Hyvin pitkiä suoria oli matkan varrella, metsää ja taas metsää, puut paljon lyhyempiä kuin Etelä-Suomessa. Vain kaksi poroa nähtiin, lienevät jossakin hellettä paossa.

sve

Kemissä yövyimme äitini luona, sitten teimme ”pakollisen” Ruotsin reissun Haaparannalle. Kuvissa ovat Tornionjoki (yläkuva) ja Kemijoki, paljon muistoja elämän varrelta tulvii mieleen kummassakin rajakaupungissa.

Yleensä käymme ruokaostoksilla, sillä Ruotsin puolelta saa jotakin, mitä Suomessa ei myydä. Perinteisesti ostamme Falukorvia, Kallen kaviaaria (sitä saa kyllä Teneriffaltakin 🙂 ), äitini haluaa lapsuudenmakujaan (sotalapsiajoilta): mos av bruna bönor, Norrlandslimpa, köttbullar, pölsa, långfil, mandelkubbar.

Hellekesä jatkuu, onneksi tänään vähän satoi.

P.S. Myös Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä on eroja ruokakulttuurissa, esim aitoa 100% ohrarieskaa (joka on minun lapsuudenmakujani) on turha etsiskellä etelästä.

Ämmänsaari

Tila

su

Ajelimme Suomussalmelle, Ämmänsaareen, taas yhden serkkuni luo. – Kun ei ole sisaruksia, mikä onni, että on serkkuja!
Hellettä on täälläkin, mustikat pieniä ja luonto kaipaisi vettä. Kuvissa oleva vesistö on Pitämälampi, kaunis maisemaltaan ja vesi oli lämmintä tänään.

Serkkua ja hänen miestään kävimme houkuttelemassa talveksi Teneriffalle. He ovat jo tuttuja Teneriffan kävijöitä, joten tulossa ovat, kunhan syksy viilenee.

Serlachius

Tila

ser

Eilen kävimme Mäntässä Serlachiuksen Taidemuseossa, jossa oli esillä monipuolisesti uutta ja vanhaa taidetta, sekä historiallista tietoa elämästä kartanossa. Entisessä pääkonttorissa näimme katsauksen paperiteollisuuden alkuvaiheista. Ennen Mänttään tuloa Serlachius oli toiminut eteläisessä Suomessa apteekkarina, siitäkin museossa oli muistona mielenkiintoinen apteekkihuone.
Pääkonttorirakennuksessa oli lisäksi taide- ja valokuvanäyttelyitä.

Mielenkiintoiset museot, joihin kannattaa tutustua.

Vilpunreitillä

Tila

vil

Eilinen oli ihana kalastusretkipäivä. Kävimme vetouistelemassa ja jigikalastelemassa Vilpunreitillä eli pohjoisen Näsijärven reitillä. Serkun miehellä on kalastusohjelmapalveluyritys: http://www.juhahapponen.fi ja hänen hienolla uudella katamaraanialuksellaan ja ammattimaiselle opastuksellaan vietimme nautinnollisen kesäpäivän vesillä.

Saalistakin saatiin: pari kuhaa, muutama hauki ja pari ahventa. Kalastaminen on ollut minulle rakas harrastus jo lapsuudesta, vaikka nyt vuosiin en ole päässyt tuota terapeuttista lajia harjoittamaan. Oli hieno päivä!

Pohjoiseen

Tila

po

Tänään ajelimme kohti pohjoista, mutta pysähdyimme serkkuja tapaamaan Mänttä-Vilppulaan. Nämä serkkuni ovat samat, jotka vierailivat meillä Teneriffalla maaliskuussa ja me kävimme yhden serkun luona Haaparannalla alkukesästä. Sitä edellinen tapaaminen olikin 50 vuotta sitten. Mutta nyt kun olemme taas tutustuneet toisiimme ja viihdymme hyvin yhdessä, täytyy tihentää tapaamisvälejä.

Huomenna on tiedossa kalareissu. ¡A mí me gusta!

Tila

len

Olipa rankka lentopäivä eilen! Ryanairin osuus meni hyvin. Mutta hyvä lentoyhtiö näyttää olevan KLM, jolla lensin Barcelona – Amsterdam ja Amsterdam – Helsinki -välit. KLM pysyi aikataulussaan, ja kaiken lisäksi, mikä on harvinaista nykyään, koneissa tarjottiin maksutta ruokaa. Ensimmäisellä välillä juustoleipä ja vapaavalintainen juoma, toisella lämmin pasta-annos juomineen. Ei mitään gourmet-ruokaa, mutta kuitenkin se oli iloinen yllätys.

Laukkutaistelu sensijaan on pysyvää, lentoyhtiöstä huolimatta. Miksi sanotaan, että käsilaukun ja yhden tietyt mitat omaavan käsipakaasin saa ottaa koneeseen, kun kuitenkin lähes aina virkailijat kuuluttavat koneen olevan niin täynnä, että pienet matkalaukut täytyy laittaa ruumaan? Käsipakaasissa kun on kaikki tärkeät tarvikkeet ja ne, joita ei halua kadottaa. Tähän asti olen kieltäytynyt käsipakaasin ruumaan viennistä.
Pieni ongelma ehkä, mutta se rasittaa minua. – Matkalaukkuja katoaa vuosittain aikamoinen määrä.