Ei tullut sadetta, ei myrskyä, vaikka kuinka pilvien tanssia tarkkaili ja odotti. Syysmyrsky on kyllä yleensä käynyt ainakin kerran puhaltelemassa, nyt sitä saa vielä odottaa.
Tänään menemme hakemaan serkkuani etelän kentältä. Hän tulee miehensä kanssa, eivätkä kumpikaan ole koskaan aiemmin käyneet Kanarian saarilla.
Orotavan kaupunki on antanut sade- ja tuulivaroituksen; sade on alkanut jo viime yönä La Palman saarella. Saa nähdä, tuleeko myrskyrintama meille. Pilvet kyllä tanssivat pahaenteisesti Teiden yllä ja alla, haalea pilvihattukin on näkyvissä.
Kaupunki on perunut viikonlopun tapahtumia. Nyt vaan odotellaan, pitävätkö ennusteet paikkaansa.
Tänään kävimme illallisella guachinche El Cubanossa, tuossa tutussa paikassa hiekkatien päässä. Söimme paistettua juustoa, estampidoa ja bisteciä. Ja jälkiruokaa, tarta de tres leches, sillä yhdellä seurueestamme oli syntymäpäivä. Olimme ensimmäiset asiakkaat, sillä kello oli vasta n. 20. Canariot syövät myöhemmin. 🙂
Nyt löysimme aiemmin etsimämme paikan Boca Cangrejossa. Miellyttävä luolaan louhittu huoneisto aivan meren rannalla Santa Cruzista muutama kilometri etelään. Täällä vietämme illan ystävien seurassa – ja aaltojen kohinassa. Sitä kuunnellen huomiseen!
Löysimme Tajaon, joka ei kuitenkaan ollut se edellisenä päivänä etsimämme paikka. Tajaon olemme löytäneet jo muutama vuosi sitten, mutta aina se on etsimisessä. Tämä on meidän paras kivipaikkamme, ranta, jossa meri on vuosituhansia hionut suolaisilla aalloillaan kiviä ihanan sileiksi ja aurinko on niitä lämmittänyt. Kauniita kiviä! Niitä on ihan pakko ottaa muutama kotiinviemisiksi ja kuunnella niiden kertomaa. Kiven ikuisuus kiehtoo minua, sileänpyöreä pinta sopii siveltäväksi.
Ja meren kohina, aaltojen ääni, sitä voisi kuunnella loputtomiin.
Ajelimme Santa Cruzista kohti Candelariaa ja etsimme erästä pikkukylää, jonka osoitetta navigaattori ei tuntenut. No, päivä ja maisemat olivat kauniita, joten etsiskely oli ihan mukavaa. Harvemmin tuleekin käytyä saaren itä/eteläpuoleisella rannalla.
Täytyy etsiä tarkemmin kartoilta ja yrittää uudestaan.
Kävimme ostamassa uusia kesäkukkia edellisten, kuuman kesän kuivattamien tilalle. Nyt opin sen, että täällä ”kesäkukkia” voi istuttaa muutaman kuukauden välein ympäri vuoden.
Kävimme Tacoronten puutarhamyymälässä alakylillä, lähellä rantaa. Sieltä oli huimaavan hienot näkymät, vaikka calimaa olikin himmentämässä maisemaa. Näillä rannoilla vesi näytti olevan kristallinkirkasta.
Kaunista ja lämmintä on täällä meidän Teneriffan pohjoisessa.
Teneriffan etelä ei ole Kanariaa, sanoivat ystävämme ja siitä olen samaa mieltä. – Tällä tarkoitan turistikohteita Las Americas ja Los Christianos.
Ruokapaikkasuositus: Guachinche El Rincon de Fran Matanzassa. Tämä on sama paikka, josta olemme aiemmin hakeneet hyvää uutta viiniä. Nyt söimme ystävien kanssa tässä guachinchessä ensimmäisen kerran ja yllätyimme positiivisesti.
Maistoimme paistettua juustoa, mojoa ja aliolia, chipironeja (ei kuvassa), kastanjoista tehtyjä kroketteja (hyviä, uusi tuttavuus), suussa sulavaa solomilloa sipulin ja perunoiden kanssa ja jälkiruoaksi quesilloa con calabaza. Niin ja tietysti sitä hyvää Victoriassa valmistettua viiniä.
Toistekin mennään, ehkäpä jo huomenna Suomen vieraiden kanssa.
Meillä on sateista. La Palman saarelle on annettu sadevarotus, jopa yli 200 litraa neliömetrille, mutta meillä onneksi ripottelee vain vähän ja kasvit tarvitsevat vettä. Teide on tiukassa pilvessä, jokohan se pian saa lumen?
Nyt se on taas alkanut: kastanja-aika. Kävimme Suomen vieraiden kanssa Matanzan maalaistorilla ja siellä vieraamme saivat maistaa kastanjoita ensimmäistä kertaa elämässään. Ei oikein sovi suomalaiseen makuun, näköjään, mutta uusi kokemus oli tärkeintä.
Uusi viini alkaa olla valmista myös, vaikka vielä on aikaa San Andresin päivään.