Eilisellä iltakävelyllä poikkesimme vielä Santa Justan hissillä, jonne nyt oli lyhyehkö jono. Hissi on tyyliltään uusgoottilainen ja sen metallinen torni nostaa matkustajat 45 metrin korkeuteen tasanteelle, josta voi ihailla näkymää yli kaupungin. Hissi on yksi julkisista ”kulkuneuvoista” ja siellä käy maksuvälineenä viva viagem -kortti. Alas tulimme portaita. Niitä riittää tässä kukkuloiden kaupungissa.
Tämän päivän kohteenamme oli San Jorgen historiallinen linna, jonka muureilta voi nähdä yli koko kaupungin. Linnan historia ulottuu 1100-luvulle, jolloin maurit olivat alueen hallitsijoita. Linnan herruudesta ovat taistelleet myös muslimit ja kristityt ja 1300-luvulla siitä tuli kuninkaanlinna.
Vuonna 1755, jolloin kaupunki kärsi pahasta maanjäristyksestä, myös linna vaurioitui. Restaurointi aloitettiin jo vuosikymmeniä sitten ja nykyään linna on yksi kaupungin kuuluisista turistinähtävyyksistä.
Meidän lisäksemme linnoituksessa oli tänään paljon muitakin kävijöitä ja kaiken väenpaljouden keskellä tepasteli ylväitä riikinkukkoja.
Menimme aamulla linnoitukselle bussilla 373, joka vie perille asti korkealle kukkulalle. Matka majapaikastamme tai Rossio-aukiolta ei ole pitkä, mutta mutkainen tie ylämäkeen olisi ollut rankka kiivetä tässä helteessä. – Olemme opetelleet jo käyttämään metroa ja busseja (ja viva viagem -matkakorttia). Tänään huomasimme myös, että oikeaoppinen pastel de natan syömistapa on lusikoida täyte ensin ja syödä kuoret lopuksi.
Tänään ajelimme helteisessä kaupungissa tuktukilla, joita liikkuu keskustassa paljon. Meillä oli kuljettajana ranskalaista alkuperää oleva nuorimies, joka oli puhelias ja ystävällinen. Paitsi kiertoajelun, saimme paljon tietoa Lissabonin historiasta ja nähtävyyksistä. Kävimme myös katselemassa kaupungin siluettia ylhäältä kukkulalta kattojen yläpuolelta.
Tänään meillä oli ensimmäinen kokonainen Lissabon-päivä: eilen illalla ehdimme vain majoittua ja käydä syömässä. Yöllä kadulta kuului aikamoinen meteli, sillä satuimme saapumaan San Antonion aattona, täkäläisenä juhlapäivänä.
Tänään kävimme ”perusjutun”, jota matkaoppaissa mainostetaan: ajelimme raitiovaunu 28:lla yläkaupunkiin, kun ensin olimme jonottaneet muiden turistien kanssa toista tuntia mahtuaksemme mukaan kyytiin. Yliarvostettu juttu! Vaunu ajoi reilun vartin yläkaupunkiin. Sitten jouduimme vaihtamaan toiseen vaunuun ja paluu oli samaa tietä takaisin. Mitään kokonaiskuvaa ei kaupungista saatu, eikä kovin kummoista nähty, keskustan reunamilla olevia taloja ja liikkeitä matkan varrella oli.
Loppupäivän kävelimme alakaupungin ruutukaava-alueella ja vasta kaksi katua on tarkasteltu. Ihmisiä on paljon joka paikassa ja lämpötila kolmenkymmenen asteen tuntumassa. Ei ole kevyttä tämä turistina olo, nyt on palattu majapaikkaan ja huomenna jatketaan kaupunkikierrosta.
Perinteiset sardiinit on syöty ja pastel de natat maisteltu.
Eilen lensimme Csa:n (tšekkiläinen lintoyhtiö) koneella Prahaan. Ennakolta kentälle tilattu kuljetus järjestyi ja yöpymispaikan valinta onnistui hienosti. Olimme varanneet jo ennen matkaa huoneen lähellä lentokenttää sijaitsevasta majatalosta. Ihastuimme kovasti maalaismaisemaan ja vanhaan kauniiseen kartanoon. Huone oli yksi kauneimmista tämän kesän majoituspaikkoja vertaillessa. Tässä majapaikan nimi: Penzion V polich, Male Cicovice. Kannattaa painaa mieleen, jos näillä seuduilla liikkuu.
Ajattelimme, että voisimme joskus palata tänne; näin viehättävässä paikassa voisi viettää vaikka pidemmänkin loman, mutta tällä kertaa jatkamme jo tänään Lissaboniin.
Kävimme Porvoossa, jossa on paljon säilytettyjä puutaloja ja kaunis vanhakaupunki. Otimme mukaamme yhden tyttösen ja nyt me kolme suuntaamme kohti Helsinki-Vantaata. Iltapäivällä on lento Prahaan ja sieltä huomenna Lissaboniin: viikon loma edessä.
Etelä-Suomessa taas:
Tänään koin melkein parhaat messut ikinä! Kävimme Lahdessa nukkekotimessuilla, jossa oli salin täydeltä ihastuttavia pikkutavaroita ja nukkekoti-interiöörejä. Kaikkea oli tarjolla tässä miniatyyrimaailmassa, mutta omaa kokoelmaani ajatellen esimerkiksi pikkuruiset leivonnaiset ja kalafileet olivat minulle mieleen. Muutamia vien siis omaan pikku nukketalooni. Huomiota kiinnitti, että nukkekotiharrastajista valtaosa oli keski-iän ylittäneitä naisia. Aikaa moiseen askarteluun jää sitten, kun omat lapset ovat aikuisia ja työelämästäkin vapautuu: voi taas ryhtyä leikkimään!
Kävin ostamassa lounasruokaa kaupan lämpötiskistä. Tuntuipa niin kotoisalta, kun myyjä tiskin takaa kysyi: ”Pannaanko sallaatti sammaam mukkaa ?” Pantii sammaa.
Ja lisäksi tähän vielä Oulun Mörkö, joka on nyt uudesti syntynyt eli taas maalattu pitkän tauon jälkeen Oulun Heinäpään urheilupuiston ”Paskavuorelle”, tehtaan entiselle maisemoidulle jätekasalle, jossa aikoinaan oli ehkä maailman pienin laskettelukeskus hisseineen.
Ouluun ja Pohjois-Suomeen tuli vihdoinkin kesäistä. Aurinko paistaa, lämpötila on +20:n paremmalla puolella. Kuvissa perinteiset teemat: Letkun puistoa (uudistettuna), Oulun pyöräilykaupunki-imagoa, torinrantaa ja se kaupungin kuuluisin tagi, jota vuosia yritettiin poistaa ja maalata päälle, mutta aina se vaan on ilmestynyt uudestaan. Sittemmin sen on annettu olla rauhassa.
Oulussakin maalataan muraaleja, hyvä! Perinteinen kauppahalli oli entisellään, ja kaikki tiet vievät Valkeaan, tuohon uuteen kauppakeskukseen (alakuva – kattorakenteista, ne olivat kuvauksellisimpia 🙂 ). Ilmeisesti tämän kauppakeskuksen takia keskustassa on paljon tyhjentyneitä liiketiloja. Se antaa hieman autioituneen vaikutelman, ikävä kyllä.