Eilen oli tunnerikas päivä.
Ensin olin lapsenlasta ihmettelemässä ja ihailemassa, vähän hoitamassakin. Voi sitä rakkauden määrää, jota tuo pieni ihminen herättää: laittaa pohtimaan omaa lapsuuttani, omia lapsiani, vanhempiani, elämän kulkua yleensä…
Illalla kävin Oulun kaupunginteatterissa Punavalkoisia lauluja -esityksessä. Ryhmä on kiertänyt nyt vuoden Suomea laulaen v.1918 sisällissodan lauluja. Koskettavia – ja minulle etenkin monet punaisten lauluista olivat tuttuja.
Paljon ajattelemisen aihetta antoi siis tämä päivä.