Sade alkoi eilen niin, että Orotavassa satoi enemmän kuin Puertossa. Orotavassa sitten satoi koko yön, ajoittain rankastikin ja edelleen ropisee vettä.

Tänä aamuna multitaskasin: katsoin Kanarian aamutv:tä ja samalla kuuntelin YLE Areenan kautta Suomen hallituksen tiedotustilaisuutta koronatilanteesta.

Multitaskaus oli melko vaikeaa, etenkin, kun kuunneltavissa oli kaksi eri kieltä.

Suomessa korona leviää ja vauhti kiihtyy. Uusia rajoituksia tulee voimaan, ryhmäkokokoja pienennetään ja tilaisuuksia kielletään. Jopa ulkonaliikkumiskieltoa väläytellään mahdollisuutena, ellei tautia saada muuten hallintaan. Vielä ei ole sen aika.

Haaveeni päästä jouluksi Suomeen mummoilemaan täytyy nyt hylätä. On odoteltava parempia aikoja.

Täällä yksi pääuutisista kertoi tänäkin aamuna Afrikasta veneillä tulleista pakolaisista. Joka yö saarille saapuu heitä lisää.

Toisessa pääuutisessa näytettiin menehtyneen jalkapalloilija Maradonan elämän ajalta kerättyjä dokumenttipätkiä.

Päivän refránin sain napattua multitaskauksesta huolimatta: ”Ojos que no ven, corazón que no siente”. Sille löytyi englanninnos netistä: ”Eyes that don’t see, heart that not feel”.