Aihearkisto: Suomi Finlandia

Oulu

Tila

2

tori

Nyt on tauti selätetty, noro on onneksi nopeasti sairastettavissa. Teen koekävelyä kaupungilla, kunto tuntuu jo olevan ennallaan. On muutama aste pakkasta, hyvin vähän jos ollenkaan lunta, mutta hyytävä tuuli puhaltaa mereltä. Meri ja joki ovat sulana, vain rannalla on jonkin verran jäätä. Pipo ja hanskat on pakko pukea muiden talvivaatteiden lisäksi.

Huomaatteko, aurinko pilkistää jo!

Minulla on paluumatka koti-Teneriffalle ensi viikolla, lapsenlapsi sai päiväkotipaikan.

Kaipaan jo etelän lämpöön. – Teneriffallakin on ollut hieman viileämpää, meillä Orotavassa alle 20 asteen päiviä, mutta lämpenee, kun palaan. Näin olen suunnitellut.

Cumple

Tila

1

cum

Lapsenlapsen syntymäpäivät on vietetty. Hyvät juhlat, vieraita, lahjoja ja tietysti kakku, jota päivänsankarikin sai maistaa. Kaikki meni muuten hienosti, mutta minä sain noroviruksen. Sitä on täällä liikkeellä.

Niinpä olen ainakin tänään petipotilaana radio-ohjelmat viihdykkeenäni. Kuunnelkaapa Yle Areenasta Valheenpaljastaja-sarja, suosittelen! Siinä selvennetään nykymedian valeuutisia, huijauksia, disinformaatiota ja kaikkea, mihin ei kannata uskoa. Eipä juuri mihinkään!

Minä olen jo lopettanut kommentoinnin tai julkaisemisen facebookissa, sillä niin paljon ikäviä asioita siellä tulee vastaan. En anna enää algoritmeille aineistoa.

Märkää

Tila

Vastaa

ou

Viime vuoden tammikuuhun verrattuna sää on nyt Oulussa aivan toisenlainen. Vuosi sitten oli kova pakkanen, nyt lämpötila on nollassa tai muutamassa plusasteessa. Lunta satelee hieman ja sitten se sulaa pois. Märkää ja loskaa on.

Eilinen oli päivä, jolloin pohjoisessa kaamos alkoi väistyä. Uutisten mukaan Utsjoella näkyi horisontista pitkästä aikaa aurinko ja päivän pituus siellä oli yhden tunnin. Oulun korkeudellakaan ei valoa riitä kovin moneksi tunniksi. Luulenpa, että kanariot eivät voisi ymmärtää näin lyhyitä päiviä. Kanarian saarilla päivä on aina valoisa ja yö pimeä. Aurinkoakin saadaan melkein joka päivä. Minä pidän siitä!

Matkalla kotiin

Tila

1

km

Olen matkalla Teneriffan kotiin. Tulin junalla sumuisen välin Tampereelta Tikkurilaan, jossa vaihdoin lähijunaan I. Sillä tulin Helsinki-Vantaalle. Täällä etelässä ei ole enää lunta, märkää on ja muutama aste lämmintä.

Lentoa odotellessa hemmottelin itseäni suurella katkarapuvoileivällä ja pienellä cavalla. Odottelua on vielä muutama tunti, mutta näillä näkymin kone on aikataulussa.
Ihanaa päästä taas lämpöön ja kotiin.

Tampereen messut

Tila

Vastaa

tampe

Matkalla kohti etelää poikkesin Tampereella Suomen Kädentaito -messuilla, jotka oli järjestetty Messu- ja Urheilukeskukseen. Sinne pääsi joustavasti bussikuljetuksella Keskustorilta. En tunne Tamperetta kovin hyvin, mutta rautatieasemalta Hämeenkatua pitkin olen kulkenut joskus menneinä vuosina.

Messuilla oli paljon näytteilleasettajia ja myös kävijöitä. Noin 20 000 kävijää päivittäin, sanoivat. Enimmäkseen etsiskelin nukkekotijuttuja, niitäkin oli, mutta näytteillä oli myös mm. ihastuttavia pellava- ja villatekstiilejä. Koruja, askarteluvälineitä, keramiikkaa ja paljon muuta siellä oli esillä.

Tampereen Kädentaitomessut ovat suurimmat lajissaan Suomessa ja ne järjestetään vuosittain marraskuussa. Hieno juttu, että satuin olemaan Suomessa nyt. Kannatti käydä. Vaikka käsipakaasiin ei paljon tavaraa mahdu, niin muutamia ideoita sain varastettua.

Huomenna matka jatkuu Helsingin kautta Teneriffalle.

Muistelua Kemissä

Tila

Vastaa

kemi

Tänään kävelin Kemin kaupungilla harmaassa säässä, märässä lumisohjossa ja välillä liukastellen. Osa kaduista oli hiekotettu, lämpötila oli pikkuisen plussan puolella. Kaupungilla oli hiljaista, ihmisiä näkyi ainoastaan kirpputorilla ja Tokmannilla. Liikehuoneistoja oli paljon tyhjillään. Aika ankeaa kaiken kaikkiaan.

Lapsuusmuistoja tuli mieleeni: ensimmäiset kuusi vuotta elämästäni olen asunut tässä, siihen aikaan enemmän elämää omaavassa kaupungissa.

Otin kuvia muistojeni paikoista, jotka ovat kyllä kovasti muuttuneet. Kaupungintalo – kuten jo aiemmin olen kirjoittanut – on lapsuuteni uudenvuodenilotulitusten paikka. Olen syntynyt 50-luvulla Kemin yleisessä sairaalassa, nykyiseltä nimeltään se lienee edelleen Länsi-Pohjan keskussairaala, vaikkakin se on yksityistetty vastikään. Yhdessä kuvassa on rakennus, jossa ensimmäinen lapseni on syntynyt 70-luvulla. Rakennus näytti nyt kovin tyhjältä.

Tätini olivat aikoinaan töissä Rauta-Kemppaisella. Nyt sekin rakennus oli tyhjä. Eräässä kadunkulmassa, vanhassa puutalossa, oli minun lapsuudessani liikkeen ikkunassa joulun aikaan koristeena joulupukki, joka vilkutti kädellään. Sitä kävimme isän kanssa usein katsomassa. Kadonnut on sekin talo.

Vaikuttavin teatterikokemukseni lapsena, alle kouluikäisenä, oli Kemin Pirtillä esitetty lastennäytelmä Taikuri Oz. Isän kanssa siellä kävimme ja esitys teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Pidin näytelmästä. Jospa sen joskus vielä näkisi!

Nuorisoikäisenä kävelimme serkkuni kanssa Valtakatua edestakaisin, niinkuin muutkin nuoret tuohon aikaan. Grilleiltä, joita silloin oli useampia, ostettiin grillattuja, jotka muualla Suomessa lienevät nimeltään porilaisia.

Tänään kävin vielä Kelalla, kyselemässä uutta eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Jossakin matkalla se vielä on, kerrottiin.

Monenlaisia muistoja nousi mieleen. Ehkä sohjossa liukastelu oli tämän muistelun väärti.

Kemi

Tila

2

ke

Mitä talvisessa lumisessa Kemissä voi tehdä? No, ainakin kutoa lapsenlapselle vanttuita. Tulossa on ensimmäiset peukalolliset vanttuut hänelle. Koivupuiset puikot saa viedä lentokoneeseen. Lankoja on paras ostaa Suomesta myös mukaan, sillä 100% villalankaa löytää huonosti Teneriffalta.

Tänä vuonna kesä on muuttunut täällä hyvin lyhyen syksyn jälkeen talveksi. Lunta on riittävästi, lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin.

P.S.’Vanttuut ja kutominen’ lienee pohjoisia ja länsimurteita, kirjakielellä ja etelässä taitavat olla ’lapaset ja neulominen’.

Talvi

Tila

Vastaa

inv

Talvi Oulussa. Ei uskoisi, että kuvat ovat värikuvia! Lunta satelee ajoittain ja pakkasta on ollut muutama aste, tänään -6. Hämärä hiipii jo kello neljän jälkeen…
Ei, en haluaisi täällä enää asua. Aurinkoa ja valoa on ikävä. Mutta täällä asustaa se pikkuinen ihana prinsessainen, jonka vuoksi Oulussa käyn. Olen jo viidettä kertaa tälle vuodelle käymässä, sillä lapsenlapsen ensimmäinen vuosi kuluu nopeasti ja kehitys on nopeaa.

Syksyä Oulussa

Tila

1

syk

Oulussa on syksyinen tunnelma. Viileää, alle 10 astetta lämmintä, yöllä nollan tuntumassa. Nahkakäsineet piti ostaa, ei tarkene muuten.

Yläkuvassa on uusittu Mannerheiminpuisto, jonka avajaisia joku aika sitten vietettiin. Ei miellytä ainakaan minun silmääni.

Kävelin ohi, kun kävin Kelalla kyselemässä uutta eurooppalaista sairaanhoitokorttia, entinen vanhenee marraskuussa. Kelalla oli kymmenkunta tietokonepäätettä ja kehotuksia käyttää niitä. Löysin kuitenkin yhden vapaan työntekijän, joka ensin väitti, että minun kuuluu saada kortti Espanjasta. Ei kuulu, vaan Suomesta sen vihreätaustaisen kortin saan. Lopulta, soitettuaan jonnekin, virkailijakin uskoi, että näin on. Kortti tulee postissa n. kuukautta ennen edellisen vanhenemispäivää, kertoi hän. Hyvä, asia hoidossa.

Ainolan puisto sen sijaan on kaunis syksyisine väreineen. Kaupunkikuvaan ovat ilmestyneet myös vaaleanpunaiset Sykkelit, kaupunkipyörät. Enpä ole kymmeneen vuoteen ajanut polkupyörällä – Teneriffalla se ei ole tapana/mahdollista muuta kuin urheilijoille.

Etelä-Suomessa

Tila

Vastaa

mans

Kiertelyä Etelä-Suomessa:
Ajelimme ohi Vääksyn kanavan, jonka nostosilta aukesi sattumalta kuin näytösluontoisesti meille.
Mansikka-aika on täällä parhaimmillaan. Poikkesimme eräällä mansikkatilalla, jossa poimijat näyttivät olevan työssään. Hyviä olivat vasta poimitut marjat!

Kuusi ja puoli viikkoa on kulunut Suomessa. Nyt on aika palata kotiin Teneriffalle.