Oulussa: Kylmä tuuli mereltä, mutta onneksi on aurinkoista. Mieltä lämmittää kuitenkin läheisten tapaaminen ja suunnitelmat tulevasta New Yorkin matkasta. Enpä enää malta olla paljastamatta syytä: poikani vihitään avioliittoon siellä. Erityinen matka siis minullekin! Mutta sitä odotellessa on vielä muutama muu reissu suunnitteilla/tekeillä.
Tämän viikon vietän Oulussa. Toivottavasti sää lämpenee!
Tänään rohkenimme äitini kanssa kauppaan kylmää ilmaa ja kovaa tuulta uhmaten. Ylitimme Kemijoen, tuon lapsuudestani niin tutun. Tätä jokivartta kulkee edelleen rautatie. Lapsena olen matkustanut junalla pohjoiseen lukuisia kertoja väliä Kemi – Kemijärvi.
Joki oli nyt ääriään myöten täynnä vettä: pohjoisesta tulee vielä lumien sulamisvesiä. Kova tuuli sai joen padon yläpuolelta myrskyämään vihaisesti.
Nyt kävimme vain Keminmaassa. Kaupassa näin ensimmäistä kertaa paljon puhutut nyhtökauran ja härkiksen, nuo täkäläiset muotiruoat. Joskus niitä täytynee maistaa.
Pohjois-Suomen kesä: räntää, ehkäpä myös lunta! Onneksi yksi unikko yrittää sinnikkäästi kukkia etelän puolen seinustalla, kyllä kai kesä vielä tulee.
Nyt kun olen lähes viikon viettänyt paikoillani, alkaa olla aika taas suunnitella uusia matkoja. Ostin kirjakaupasta matkaoppaat, sillä jotenkin minulle, vaikka nettiriippuvainen olenkin, on helpompi omaksua asioita lukemalla kirjasta. Ja pientä matkaopasta on kätevää kuljettaa mukana.
Parin viikon kuluttua vuorossa olisi Lissabon; siellä olen käynyt viimeksi vuonna 1990 aikuisten interraililla. New Yorkin kokemus minulla rajoittuu transit-käyntiin JFK-kentällä 1991. Sinne sitten syyskuussa. Ja lisäksi muutama lentely edestakaisin Teneriffa-Suomi-väliä, niin että matkusteluksi menee tämä kesä. Blogi velvoittaa matkustelemaan. 🙂
No ei, on ihan muita hyviä syitä.
Kylmiä ja sateisia ovat olleet viime päivät täällä pohjoisessa Suomessa. Tänään jo aurinko näyttäytyi, ja pieniä kesän heräämisen merkkejä näkyi äitini pihamaalla. Matkaväsymykset on nyt levätty, yllättävän uuvuttava oli tuo mutkainen matkailu Teneriffalta Karibian kautta Kemiin. Nyt on omat akut ladattu, loppuviikosta jatkan Ouluun.
Ei ole kesä Kemissä vielä paljoa edennyt. Koivussa on hiirenkorvat, Lapin maakuntakukka kullero yrittää pinnistää maasta näkyviin, lunta on vielä ojissa. Eikä lämpöasteitakaan kovin monta ole – yöllä kävi pakkasen puolella (klo 3 mittari näytti -0,5).
Monesti tulee ajatelleeksi, kuinka onnekas olenkaan ollut kun minulla on ollut mahdollisuus muuttaa lämpimään. Suomessa joutuu kärsimään kylmästä talvesta/liukkaudesta ja huonolla tuurilla vielä kylmästä kesästä.
– Reissussa mietimme, kuinka koko Suomen väestö mahtuisi kyllä esim. Manner-Espanjan maaseudulle, niin paljon tyhjää tilaa siellä on. Olisipa ainakin kesällä lämmintä ja pidempi kasvukausi. Ok, myönnän, että en ole kovinkaan isänmaallinen, ja sattumaahan se on, minne olemme syntyneet, ei oma valinta.
Oulun (Oulunsalon) lentokentälle 10 pistettä! Niin kotoisa odotteluaula säkki-ja keinutuoleineen ja lavitsoineen! Täällä voisi vaikka nukkua yön, jos olisi odotusaikaa kentällä. Enpä ole näin mukavaa lepotilaa missään lentokentällä aiemmin nähnyt.
P.S. Plussapisteitä suomalaiskaupoille siitä, että täällä löytää helposti puuvillavaatteita. Teneriffalla niitä saa hakemalla hakea, lähes kaikki on polyesteriä tai tekokuitu-puuvillasekoitetta.
Kävimme elokuvissa Tuirassa perinteisessä elokuvateatteri Starissa, joka on aloittanut toimintansa jo vuonna 1938, tuolloin tosin Kuohu-nimellä. Lieneekö läheinen Merikoski innoittanut nimen valintaan.
Elokuva oli Jackie, siis rouva Kennedystä kertova tarina. Vaikutti, että kyseessä oli ”rouvanäytös”, yleisönä oli enimmäkseen keski-ikäistä vanhempia naisia. Elokuva oli mielenkiintoinen ja herätti tutkimaan netistä vuoden 1963 tapahtumia. Minä menin tuona vuonna kouluun, enkä kyllä muista, että olisin kuullut mitään siitä, että USA:n presidentti oli ammuttu. – Ei meillä kyllä ollut silloin vielä televisiotakaan.
Suomessa elokuvien tekstitys on jotakin mistä nauttii, koska Espanjassa kaikki ohjelmat televisiossa ja elokuvat on dubattu.
Eilen kävimme koko päivän reissulla Etelä-Pohjanmaalla hakemassa tavaroitani, jotka ovat olleet ystävän luona varastoituna. Etäisyydet ovat täällä pitkiä ja aika yksitoikkoisia ovat lumiset maisemat. Tie oli onneksi sula ja liikennettä vähän. Aikaa kului 12 tuntia, vaikka paljon emme pysähdelleet ja perillä vain lastasimme auton täyteen.
Ongelma on se, että ne tavarani, joita en ole kuljettanut Teneriffalle, omaavat vain tunnearvoa, eikä niitä raski hävittää. Mutta toisaalta ei ole mitään mieltä niitä kuljettaakaan. Siispä nyt on taas Oulusta Omavaraston koppi vuokrattuna: kesällä uusi tuumaus siitä, mitä säilytetään / hävitetään / kuljetetaan.
Pari päivää vielä vietän Oulussa, täällä, jossa mainokset kiinnitetään näköjään ylösalaisin. 🙂
Näin lauantaipäivänä väki oli kerääntynyt uuteen kauppakeskus Valkeaan, siellä on lämmin kuljeskella talvisena viikonloppuna.
Oulu ja sininen talvi-iltapäivän hetki. Nyt, tämän seitsemän vuoden Teneriffalla asumisen jälkeen koen ja katselen jo hieman vieraana tätä Suomen talvea ja ihmisiä. Olen näinä vuosina käynyt vain kaksi kertaa talvisessa Suomessa, tämä kerta on toinen. Kylmä tuntuu hyytävältä, vaikka pakkasasteita ei ole monta. Ajatus talvesta täällä tuntuu nykyään mahdottomalta. Miten jaksaa ilman aurinkoa ja lämpöä? Onnellisia olemme me, joilla on mahdollisuus nauttia Teneriffan (tai muiden Kanariansaarten) lämmöstä.
Odotellessani junaa Ouluun olin hetken Kemin rautatieasemalla. Siellä oli kymmenkunta ihmistä, kaikki raplasivat kännykkää. Oli hiljaista, kukaan ei puhunut mitään – paitsi yksi mies kännykkäänsä. Sitten tuli sisään asemahalliin kolme ”muunmaalaista”, he puhua pulputtivat keskenään. Suomalaiset ovat hiljaisia: kyllä kanarioista enemmän ääntä lähtee.
Kylmä tuuli pakotti panemaan pipon päähän. Kaikilla oli lakit tai pipot – ja hanskat. Niitä kanariot tuskin omistavat. Mieleeni tuli myös tämä: Pipo ei ole mikään helppo asia meille 70-luvun nuorille, me kuljimme aina avopäin, kun vanhempien silmä vältti.
Lähetin kanarioystävilleni muutamia lumisia kuvia, jotta he näkisivät Suomen talvisen ankeuden. ”Precioso, bonito” oli heidän kommenttinsa. Niinpä niin. Onhan se ehkä kaunista katsella.