Kuoppaa kuivataan ja esilämmitetään huomista rosvopaistia varten. Itse prosessi alkaa aamulla klo 7.
Teneriffalta on tullut ikäviä uutisia metsäpaloista: saaren eteläpuolella Adejen ja Vilaflorin seuduilla roihuaa laaja metsäpalo, joka lähenee Teiden kansallispuistoa. Kuivuus ja kuumuus edesauttavat paloa – toivotaan, että tuli saadaan pian hallintaan!
Neljätoista kiloa lihaa huomista rosvopaistia varten: hirveä, nautaa, sikaa ja lammasta. Vieraita tulossa 35 aikuista ja muutama lapsi. Toivotaan, ettei kovin paljon sada!
Katos on viritetty sateen varalta. Tänään, tiistaina, tosin paistaa vielä aurinko, vaikka märkää säätä luvattiin koko päiväksi.
Perinteinen suomalainen kesäruoka on tietysti uudet perunat, silli ja sipulikastike.
Valtimon kesäteatterin tämänvuotinen esitys oli hauska – parempi kuin viime vuonna. Kertaakaan ei tarvinnut katsoa kelloa pitkästyneenä!
Vesi on korkealla Polvijärvessä kovien sateiden jälkeen. Kala syö huonosti. Onkiminen on silti mukavaa puuhaa!
Eilen Valtimolla satoi lähes koko päivän. Voimakkain kuuro oli iltapäivällä, reilun tunnin aikana vettä tuli mittalasiin 27mm.
Lanttukukossa, joka oli minulle uusi tuttavuus, maut olivat kohdallaan: lanttu ja liha, leipäkuori. Lantusta täytyykin nauttia täällä Suomessa, kun sitä harvoin Teneriffalla saa.
Nurmeksesta ostimme sultsinoita (riisitäytteisiä) ja vatruskoita (ohratäytteisiä).
Suonenjoen mansikoita täytyy myös kerran kesässä maistella.
…ja illallisella tänään nautiskellaan lanttukukkoa, siitä myöhemmin…
Matkalla Pohjois-Karjalaan löytyi paikkakunnalta nimeltä Matkus (Kuopion lähellä) uusi Ikea. Tunnelma oli ”ikeamainen”, ei väliä onko täällä, Ruotsin Haaparannan tai Teneriffan La Lagunan myymälässä, mutta kiertosuunta oli vastapäivään. Lihapullia ja mätitahnaa löytyi myös.
PS Matkalaukku tuli Pariisista eilen.
Tänään on pakkaa ja punnitse -päivä. Huomenna matka käy Helsingin – Pariisin – Madridin kautta Tenerife Nortelle ja Puertoon, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Suomeen tullessa iso matkalaukku jäi Pariisin (mutta tuli perille kolmen päivän kuluttua), toivottavasti laukku seuraa nyt mukana koko matkan ajan.
Matkalla Etelä-Suomeen pistäydyimme Uudessa Valamossa, jossa olen muutaman kerran aiemminkin käynyt ”tapaamassa” Konevitsan Jumalanäidin ikonia, sitä ihmeitä tekevää. Valitettavasti kuva täytyi ottaa postikortista, koska ikonin lasit heijastelivat kovin. Valamo on käymisen arvoinen paikka, itse olen kerran ollut siellä taideterapiakonferenssissa. Valamon Kansanopisto järjestää mielenkiintoisia kursseja mm. akvarellimaalauksesta – voisin ajatella joskus osallistuvani.