Kotona taas

Tila

kir

Kotona taas.
Kaksi ilonaihetta heti aamusta:
1. Banaanit ovat kasvaneet kokoa parin viikon aikana kun olin poissa. Kohta saadaan taas satoa.
2. Sain nukkekotiin kirjalähetyksen. Uskomatonta, mutta totta. Nukkekotiharrastajien ryhmästä löysin vihjeen, että EU:lta voi tilata näitä minikirjoja (euro mittakaavana) maksutta. Kirja on siis nimeltään ”Perusoikeuteni Euroopan unionissa”, ja kirjoja on julkaistu kaikilla EU-kielillä. Sain ne niillä kielillä, mitä oli jäljellä. Ihania kirjahyllyntäytteitä nukkekotiin, mutta ihmettelen vaan miksi näitä on tehty? Ei kai vain miniatyyritarpeisiin?
– Pienet lienevät perusoikeudet (en ole vielä ehtinyt lukea).

Yöpakkasia

Tila

frio9

Olen viettänyt pari päivää äitini luona Kemissä, flunssaisena. Kylmää täällä on, yöpakkasia, aamulämpötilat n. -3 astetta. Aamuisin on maa kuurassa. Syksy on tullut, koivut pudottavat lehtiään. Huono kesä on täällä ollut, sanovat. Pian alkaa taas pitkä ja pimeä talvi. Mikä helpotus, että tänne ei tarvi jäädä!

Paratiisista pohjoiseen

Tila

casa

Kuinka mukavaa onkaan elellä täällä Teneriffalla, etenkin nyt, kun tunnemme paikkoja ja meillä on sekä paikallisia että suomalaisia ystäviä. Kymmenessä vuodessa Suomi on jo jäänyt vieraammaksi (minä kun olen yksi niistä jotka eivät ole mistään kotoisin) ja ystävät sieltä ovat kadonneet jonnekin. Sukulaiset ovat ainoa syy käydä Suomessa.

Sydäntä sykähdyttää aina (tätä olen toistellut aiemminkin) Orotavan laakso ja tuntuu, että koti on täällä.

Mistä tämä haikeilu? No siitä, että huomenna lennän Berliiniin. Syy on kyllä hyvä: tyttäreni asuu siellä ja sinne tulevat myös lapsenlapseni, poikani ja miniäni.

Reissuni kestää vain kaksi viikkoa, joten pian palaan takaisin kotiin.

Puerto syyskuu

Tila

cr

Tein ”turistikävelyn” Puertossa, kolme tuntia ja noin 7 kilometriä, kävellen mutkitellen kaupungin halki lännestä itään. Mitään turistikohteita saatikka ihmisiä en kuvannut, vaikkakin talviasukkaitakin on jo kaupunkiin saapunut.

Muistelin, nostalgiamielellä, saapumistani kaupunkiin kymmenen vuotta sitten syyskuussa. Paljon on muuttunut, mutta onneksi osa myös säilynyt, kuten merivesialtaat, Belair, Martianezin ranta puineen – kuvan traakkipuukolmikon olen aikoinaan myös maalannut. Moni myymälä ja kahvila on lopettanut ja uusi aloittanut. Meri, tuo ihana ja ihmisen mittakaavassa ikuinen, onneksi on säilynyt ennallaan.

Pakkailen taas matkalaukkua – monennenkohan kerran – loppuviikolla matkani käy Berliiniin ja sitten viikoksi Suomeen. Mummoilujuttuja, tietysti. 🙂

Aika kuluu

Tila

aika

Aika kuluu täällä Teneriffalla turhan nopeasti. Päivät, viikot, kuukaudet, vuodetkin. Minulla on siihen oma teoria, joka ei kestäne tieteellistä tarkastelua. 🙂

Teoriani on tämä: Sijaintimme on täällä melko lähellä maapallon keskikohtaa, päiväntasaajaa (ecuador). Kun pallo pyörähtää itsensä ympäri vuorokaudessa, matka, jonka Teneriffamme kulkee on paljon pidempi kuin se lähempänä pohjoisnapaa sijaitsevan Suomen pyörähtämä matka. Tästä johtuen aika kulkee täällä päiväntasaajan seudussa nopeammin.
Aika ja nopeus ovat, tieteellisestikin, suhteessa toisiinsa.

Tänään matkanteko täällä oli kuitenkin hidasta. Jouduimme aamuruuhkaan moottoritiellä, matelemalla etenimme. Sitten veimme auton pikahuoltoon (servicio rapido) ja jarrupalojen vaihdossa meni aikaa neljä tuntia!

Alakuvassa aurinko laskee La Palman saaren taakse.
Hyvää viikonloppua!

Pinoleressä

Tila

pi

Pinoleren aresaaniferiassa oli, kuten aina, paljon näytteilleasettajia, käsityötuotteita, musiikkiesityksiä ja työnäytöksiä. Pääteemana oli tänä vuonna Gran Canarian veitsi, Cuchillo Canario.

Koruja, huovutuksia, puu- ja nahkakäsitöitä, leluja ja paljon muuta siellä oli. Tietysti myös paljon erilaisia leivonnaisia ja juustoja maistiaisineen, erilaisia oluita ja pikkusyötävää sieltä sai myös. Erikoisinta oli hampurilainen, jossa leipä oli mustaa (alakuva oikealla) – se ei ollut palanutta, vaan mustista sesaminsiemenistä värinsä saanutta. Täytteenä oli cochino negro -pihvi, siis mustan possun lihaa. Hyvää oli.

Päiväkävely Puertossa

Tila

puerto

Puerto de la Cruzissa

Aurinkoinen ja lämmin päivä taas. Nyt näkyy jo sinistä taivasta, panza de burro on poissa. Kalasatamasta Plaza de Euroopalle päin, merellä, oli menossa jonkinlainen pelastusoperaatio: helikopterista laskettiin ja nostettiin kahteen kertaan ihmisiä vesillä olevan veneen lähelle.

Kalasatamassa myytiin viejo-kaloja, hyvin ne näyttivät menevän kaupaksi. Täytyy olla liikkeellä aamupäivällä, jos sataman tiskiltä tuoretta kalaa haluaa.

Viikonloppuna Plaza de Europalla vietetään saksalaisten Oktoberfestiä. Ja Pinoleressä on koko viikonlopun Feria de Artesanía, sinne olemme aikeissa mennä huomenna.

La Victoriassa

Tila

vic

Tänään oli kuuma päivä, jo aamupäivästä meillä oli varjossa +30 Orotavassa. Aasinmaha eli panza de burro (=roikkuvat pilvet) peitti auringon, mutta silti oli hiostavan kuumaa.

Kävimme La Victoriassa, talossa, joka oli täynnä nukkeja. Suuri osa niistä oli muovisia, mutta minulle kelpaavat vain posliininuket. Täkäläisen netissä olevan osto- ja myyntisivuston kautta löysin tämän nukkeharrastajan. Oli mielenkiintoista käydä hänen kotonaan. Häneltä hankin omaan kokoelmaani aikamoisen määrän nukkeja ja muuta tavaraa.

Paikka oli rinteessä ja kuten kuvasta näkyy, keskellä katua kasvaa palmu, jonka autot kiltisti kiertävät. Mielenkiintoinen yksityiskohta sekin.

Ensalada tibia

Tila

ti 

Ruokapäivitys pitkästä aikaa:
Olemme käyneet muutaman kerran Santa Ursulassa syömässä enslada tibiaa ja ihastuneet. Nyt tein (minä!) sitä itse, vaikka en olekaan meidän talouden keittiöhenkilö. Salaatin nimi minua aluksi kummastutti, sillä tibia on latinaa ja tarkoittaa sääriluuta. Luun kanssa salaatilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä. 🙂

Salaatti on osittain lämmin. Pohjaan laitoin pienen pussillisen salaattia, mustia oliiveja, kaprista, ananaspaloja ja pieneksi pilkottua tomaattia. Paistinpannulla kuullottelin voissa ja öljyssä sipulia, herkkusieniviipaleita, langostinoja (suuria kuorittuja katkarapuja) ja surimipuikkopaloja.
Lämpimät ainekset kumosin salaatin päälle.

Oikean säväyksen antoi salaatinkastike, joka sisälsi soijakastiketta, balsamicoa, oliiviöljyä ja valkosipulia, suolaa, mustapippuria ja hieman hunajaa. Kastikkeen valelin salaatin päälle. Sitten söimme itsemme melkein liian täyteen, niin maukasta ruoka oli.
– Kuvaakaan ei ihan heti aluksi ehtinyt ottaa.

P.S. Gran Canarian palot on onneksi saatu hallintaan, vaikka paljon kasvillisuutta ja metsää ja jokunen asuinpaikkakin on tuhoutunut, ikävä kyllä. Myös meillä Teneriffalla oli eilen kaikkiaan viisi pientä conatoa, palon alkua, jotka ripeät sammutusjoukot saivat onneksi sammutetuksi.

Kuuma kotipäivä

Tila

cal

Hellevaroitus oli aiheellinen: mittari näyttää yli 30:n asteen lukemia, uima-altaan vesi on 26-asteista. Sopiva veden lämpö minulle. 🙂

Ikäviä uutisia kuuluu naapurisaarelta Gran Canarialta. Siellä on syttynyt uusi suuri metsäpalo, jota nyt yritetään saada sammumaan tai ainakin estää aluksi sen leviämistä. Ihmisiä on evakuoitu kodeistaan jopa keskellä yötä. Kuumuus ja tuulenpuuskat vaikeuttavat sammutustöitä. Ei voi kun toivoa parasta!

P.S. Olen aloittanut poco a poco tarinaa nukkekodistani. Löydät sen yläpalkin NUKKEKOTI – CASA DE MUÑECAS -osiosta.