Yövyimme Algecirasissa sataman tuntumassa halvassa hotellissa. Satamasta pääsee Afrikan puolelle mm. Tangeriin. Alue ei vaikuttanut yhtään espanjalaiselta: tummia marokkolaisten näköisiä miehiä ja huivitettuja naisia joka puolella. Asunnottomia oli kaduilla, kulkijoita likaisissa vaatteissa.
Ravintolat olivat kuten muslimimaissa, ei sianlihaa eikä alkoholia.
Tänään jatkamme Malagaan.
Eilen saavuimme iltahämärissä sateisessa säässä Huelvaan. Ajoimme kohti Sevillaa – moottoritietä pimeässä ja välillä kovassa sateessa. Se ei ollut mukavaa matkantekoa: inhoan moottoriteitä!
Mutta kaksi onnenkantamoista sattui. Ensiksi yhden Cepsa-huoltoaseman pihalla toimi wifi. Varasin booking.comista halvimman ja lähimmän hotellin. Toinen onnistuminen oli hotelli. Se sattui olemaan Hotel Lince Aznalcazarissa, Sevillan maakunnassa, keskellä ”ei mitään”. Mutta hotelli oli tosi siisti, huone hyvä ja palvelu ystävällistä. Hintakaan ei ollut paha, 40€/yö.
Aamulla ajelimme virkeinä ja valoisassa, tosin sateisessa säässä, oliivipuumetsien ja viiniviljelysten ohi ensin Tarifaan, jonka näköalapaikalta olemme aiemmin katselleet Afrikan mannerta. Nyt sitä ei pilvien takia näkynyt.
Sitten ajoimme Gibraltarille, joka sekin oli pilviverhon takana. Näimme kuitenkin apinat! Ne olivat jääneet viime reissuilla katsomatta, mutta nyt ne on nähty. Matka voi jatkua.
Olemme merimatkalla edelleen, Manner-Espanjan Huelva on noin tunnin matkan päässä, ja siis jo 31 tuntia olemme matkanneet. Meri on hieman kuoppaisena ja vettä satelee. Keinutus on kuitenkin antanut hyvät unet hytissä!
Naviera Armas on nopeampi kuin toinen samalla reitillä kulkeva Acciona Mediterranea. Olemme näillä matkoilla testanneet molemmat ja päätyneet Armakseen nopeuden ja miellyttävämmän laivan takia.
Huelvasta aikeemme on suunnata aluksi jonnekin campingiin yöksi. Tarkkoja suunnitelmia emme koskaan tee – on hauskempaa seikkailla. Seuraava tarkka päivämäärä, jolloin meidän pitäisi olla Madridissa on 4.5. Mitä sitä ennen? Siitä kerron lähipäivinä.
Viimeisenä päivänämme La Palman retkellä ajelimme saaren eteläosaan, jossa sijaitsevat tulivuoret San Antonio ja Teneguia, joista jälkimmäisen purkaus sattui vuonna 1971. Liekit, savu ja hehkuva laava muotoilivat saaren eteläkärjen uudelleen. Tulivuorenpurkaus oli niin voimakas, että se näkyi Teneriffalle asti.
San Antonio -vuorella on opastuskeskus, jossa näimme lyhyen dokumenttielokuvan Teneguian purkauksesta. Kävimme myös polkua pitkin katsomassa, miltä Teneguia näyttää nykyisin.
– Nyt olemme jo kotona. Hogar dulce hogar. Olipa ihanaa käydä neljän leiripäivän jälkeen lämpimässä suihkussa!
Eilen kävimme vielä Caldera de Taburientessa, joka on laaja tulivuorikraaterialue keskellä saarta. Maisemat olivat huikeita. Varsinkin se pieni mutkainen tie, joka vei ensin alas barrancoon ja sitten ylös miradorille. Näköalapaikka oli 1100 metrin korkeudessa ja sieltä lähti monia vaelluspolkuja.
Yöksi palasimme tutulle La Bombillan rannalle majakan viereen majoittumaan telttaan ja autoon. Hyvä ja ilmainen paikka – muutkin matkaajat olivat sen jo löytäneet.
Tänään meillä on lepopäivä, jota tulimme viettämään toiselle puolelle saarta. Nyt vietämme aikaa rannan tuntumassa Puerto Naoksessa.
Niinhän siinä kävi, että loppujen lopuksi pitkän etsinnän ja kyselyiden jälkeen – löytämättä kattoa pään päälle – leiriydyimme rantaan. Aamun sarastaessa huomasimme, kuinka hienon paikan olimme kuitenkin löytäneet pimeässä!
Matka La Palmalle alkoi aamuvarhaisella. Nyt olemme välisatamassa Gomeralla. On aurinkoista ja melko lämmintä. Näyttää, että aallokko alkaa tältä saarelta lähdettyä. Kohta sen näemme…
Matka meni hienosti, laiva keinutti vain vähän. La Palmalla on jo karnevaalimeininki. Me etsimme yöpaikkaa: tähän mennessä kaikki paikat, joista olemme kysyneet, ovat olleet täynnä.
Paluumatka Helsingistä alkoi mukavasti, kone lähti melkein ajallaan, vaikka jäänestossa muutama minuutti vierähtikin. Hyvä, sillä Tukholmassa piti olla vain tunti vaihtoaikaa. Mutta yllätys: Arlandassa tulikin tieto, että kone on myöhässä yli kolme tuntia! Norwegian antoi hyvitykseksi 120 Skr ruokavoucherit, se auttaa vähän. Pitkä on ylimääräinen odottelu, onneksi kentällä toimii wifi.
Vuorokausi on kulunut merellä. Matkaamme Naviera Armaksen ”El Volcán del Teide”-
aluksella, johon mahtuu 1500 matkustajaa. Autojen määrää en tiedä, mutta todella paljon niitä laiva suuhunsa söi. Olemme tyytyväisiä hyttiin, ruokiin (kannattaa ostaa ateriabono). Laiva on siisti ja keinuttaa mukavasti uneen. Ja mikä parasta, matka kestää vain hieman yli 38 tuntia.
– Kuvissa eilisillan auringonlaskua.