Eilen ajelimme Andalucian ja Extremaduran rajoilla sijaitsevien korkkipuumetsien läpi, katselimme komeita maisemia ja lehmiäkin näimme laitumella. Maailman suurimmat korkkipuumetsät sijaitsevat Espanjassa ja Portugalissa. Näkemistämme korkkipuista oli kuorittu korkki alaosistaan. Kuoren uudelleenkasvaminen puuhun kestää 9-12 vuotta. Taas opimme uutta!
Opimme uunen sanan espanjan kielessä: mollete = pyöreä täytetty
aamiaissämpylä.
Olemme nyt Fuenteheridoksessa, pienessä kylässä Huelvasta pohjoiseen, 50 km Portugalin rajasta, keskellä korkkipuumetsiä ja luonnonpuiston laidalla. Vaikka kylä on pieni, väkeä oli paljon liikkeellä ilta-aikaan kylän keskustassa ja etenkin nuorisoa oli paljon. Kahvilakulttuuri toimii täälläkin: ihmiset kokoontuvat kylän ainoaan baariin. Kadut ovat kapeita, talot valkoisia, kuten kaikkialla täällä Andaluciassa.
Tänään tutustutaan kylään ja ympäristöön.
Kävimme tutustumassa sherryistään kuuluisaan Tio Pepe – Gonzales Byass -bodegaan, joka on aloittanut toimintansa jo vuonna 1835. Viininvalmistuksen traditio on siirtynyt suvussa jo 5 sukupolvea ja yritys on kasvanut vuosien kuluessa yhdeksi Espanjan merkittävistä bodegoista. Tuotteita ovat esim. sherryn Tio Pepe (Fino), Croft (Cream), Alfonso (Oloroso), Solera 1847 (Oloroso dulce), ja brandy Lepanto, muutamia mainitakseni, muitakin oli.
Kiersimme ”Potnapekka”-junalla alueen, tutustuimme viinitynnyrivarastoihin ja bodegaan historiaan, josta näimme myös lyhytfilmin. Ja lopuksi tietysti maistelimme sherryä ja tapaksia, ne sisältyivät lipun hintaan. Enpä ole koskaan ennen vieraillut näin suuressa bodegassa.
Jos satut matkoillasi Jerez de la Fronteraan, tämä bodega on tutustumisen arvoinen.
Matkamme jatkui ohittaen Gibraltarin ja Tarifan – ne nähtiin jo alkukesästä. Maisema Espanjan lounaisrannalla on kuivaa ja hiekkapölyistä. Lämpötila tosin oli enää +30 asteen tienoissa. Ohitimme myös Cadizin, koska päämääränämme oli nyt Jerez de la Frontera, tuo sherryn (espanjaksi jerez) kotikaupunki. Löysimme kapean kadun varrelta Hostal Sanvin, jossa nyt vietämme pari yötä ja tutustumme kaupunkiin.
Wifi on täälläkin hyvin toimiva, ja huoneessa ilmastointi, tarpeellista tällä helteellä. Varasimme majoituksen nyt ennalta booking.com:n kautta: mikä helpotus kun ei tarvi kysellä hotellista/hostalista/pensionista toiseen ja saada vastaukseksi, että täyttä on, kuten kävi edellisenä iltana.
Koska Valencian satamassa olevasta Acciona Mediterranean toimistosta meille olisi myyty liput vasta 8.10. laivaan, päätimme kokeilla toista mahdollisuutta. Motrilista, Granadasta etelään, löytyi Naviera Armaksen toimisto ja sieltä paikat laivaan 1.10. Tuli pitkä etelän loma, 25 yötä!
Ajelimme kuumaa etelärannikkoa (+30 – +34) ohi turistikohteiden, Torremolinoksen, Fuengirolan ja Marbellan. Majoitusta oli vaikea löytää, turistit taitavat olla edelleen liikkeellä. Esteponassa harhailimme tovin, eikä sieltäkään vapaata yöpaikkaa löytynyt. Lopulta onnistuimme: saimme huoneen hotellista vähän Esteponan jälkeen.
– Opimme, että laivaliput kannattaa varata ajoissa!
Ajoimme ensin Valencian satamaan kysymään laivalippuja Accionan kyydissä Teneriffalle, toivotonta! Vasta lokakuun alussa olisi vapaita paikkoja. Tulikohan meillä pitkä loma mantereella? – Nyt olemme lähellä Lorcaa, tukahduttavan kuumaa, enimmillään auton mittari näytti ulkolämpötilaksi +45,5.
Tänään olemme ajelleet Kataloniasta Valenciaan. Katalonian puolella oli meneillään kansallispäivän vietto, lippuja näkyi liehumassa monin paikoin. Yöpaikaksi löytyi viihtyisä ja edullinen majatalo Torreblancasta, La Torre nimeltään. Lämmintä on tarpeeksi, +37.?
Tässä vielä iltakuva yöpymispaikasta:
Yhden tähden paikka, minulle sopiva, en pidä hienostohotelleista!
Lentosää oli eilen hyvä, samoin näkyvyys. Lähtiessä näkyi Teide, joka on aina vaikuttava ja kuvauksellinen. Seitsemästä Kanariansaaresta näin tällä lennolla neljä: Teneriffan lisäksi Gran Canarian etäisesti (ei kuvaa) ja Lanzaroten sekä Fuerteventuran (kuva keskellä). Barcelona on auringon laskun aikaan hämyinen (alakuva).
Barcelona El Pratin kentällä on kaksi terminaalia, T1 ja T2. Terminaalien välillä ajaa ilmainen bussi, Lanzadera. Vaihdoin sillä kakkosterminaaliin, josta hotellikuljetukset lähtevät. Olen yöpynyt jo aiemminkin Frontair Congress Aeropuerto -hotellissa, sinne on maksuton kuljetus ja hotelli on lähellä kenttää.
Taas olen matkalle lähdössä, tällä kertaa Barcelonaan, Tenerife Nortelta. Nyt piti näyttää myös certificado de viaje, aina sitä ei kysytä. Miksi Barcelonaan? No siksi, kun se mies, joka on ollut koko kesän Suomessa, lähti tänään ajelemaan autolla kohti Barcelonaa, josta sitten palaamme Teneriffan kotiin yhdessä.
P.S. Orotavan kotia vartioi jardinero, tämä tiedoksi siitä syystä, kun somessa varotellaan näistä ”lähden lomalle”-viesteistä.
Paluumatkalla ja taas kahden pompun kautta: Oulu – Helsinki – Barcelona, jossa vielä odotan jatkolentoa Vuelingilla Teneriffalle. Se on myöhässä. Muistankin, että Vuelingilla on ollut viime aikoina ongelmia. Saa nähdä, milloin täältä kotiin pääsee…