Ajoimme ensin Valencian satamaan kysymään laivalippuja Accionan kyydissä Teneriffalle, toivotonta! Vasta lokakuun alussa olisi vapaita paikkoja. Tulikohan meillä pitkä loma mantereella? – Nyt olemme lähellä Lorcaa, tukahduttavan kuumaa, enimmillään auton mittari näytti ulkolämpötilaksi +45,5.
Tänään olemme ajelleet Kataloniasta Valenciaan. Katalonian puolella oli meneillään kansallispäivän vietto, lippuja näkyi liehumassa monin paikoin. Yöpaikaksi löytyi viihtyisä ja edullinen majatalo Torreblancasta, La Torre nimeltään. Lämmintä on tarpeeksi, +37.?
Tässä vielä iltakuva yöpymispaikasta:
Yhden tähden paikka, minulle sopiva, en pidä hienostohotelleista!
Lentosää oli eilen hyvä, samoin näkyvyys. Lähtiessä näkyi Teide, joka on aina vaikuttava ja kuvauksellinen. Seitsemästä Kanariansaaresta näin tällä lennolla neljä: Teneriffan lisäksi Gran Canarian etäisesti (ei kuvaa) ja Lanzaroten sekä Fuerteventuran (kuva keskellä). Barcelona on auringon laskun aikaan hämyinen (alakuva).
Barcelona El Pratin kentällä on kaksi terminaalia, T1 ja T2. Terminaalien välillä ajaa ilmainen bussi, Lanzadera. Vaihdoin sillä kakkosterminaaliin, josta hotellikuljetukset lähtevät. Olen yöpynyt jo aiemminkin Frontair Congress Aeropuerto -hotellissa, sinne on maksuton kuljetus ja hotelli on lähellä kenttää.
Taas olen matkalle lähdössä, tällä kertaa Barcelonaan, Tenerife Nortelta. Nyt piti näyttää myös certificado de viaje, aina sitä ei kysytä. Miksi Barcelonaan? No siksi, kun se mies, joka on ollut koko kesän Suomessa, lähti tänään ajelemaan autolla kohti Barcelonaa, josta sitten palaamme Teneriffan kotiin yhdessä.
P.S. Orotavan kotia vartioi jardinero, tämä tiedoksi siitä syystä, kun somessa varotellaan näistä ”lähden lomalle”-viesteistä.
Paluumatkalla ja taas kahden pompun kautta: Oulu – Helsinki – Barcelona, jossa vielä odotan jatkolentoa Vuelingilla Teneriffalle. Se on myöhässä. Muistankin, että Vuelingilla on ollut viime aikoina ongelmia. Saa nähdä, milloin täältä kotiin pääsee…
Nyt on aikaa päivittää blogia: olen välietapilla matkalla Teneriffalle. Koneen vaihto on Amsterdamissa, jossa Schipholin kentällä odottelen vähän yli neljä tuntia. Kenttä on yllättävän vilkas, koneita ja ihmisiä menee ja tulee koko ajan. Turistimyymälöissä on puukenkiä ja -tulppaaneja. Myös kuvan tulppaanit ovat puisia, mutta myytävänä on myös aitoja kukkasipuleita ja kukkia.
Lensin Helsingistä KLM:n koneella, lento meni hyvin ja ihme kyllä, siellä tarjottiin lämpimät sämpylät ja juomaa maksutta. Harvinaista nykyään näiden halpalentojen aikaan. Jatkan KLM:n yhteistyökoneella (Transavia – minulle tuntematon) Tenerife Surille.
P.S. Sain leiman tax free -paperiin tullivirkailijalta Helsingissä aamulla n. klo 5. Paketin sinetöintiä hän ei halunnut tarkistaa. Sitten laitoin dokumentit Slovakia-kuoreen ja pudotin sen Global Blue -postilaatikkoon. Nyt odotellaan, tuleeko alv-palautus tilille.
Isohaaran voimalaitos – rakennettu vuonna 1949 – on ensimmäinen voimalaitos Kemijoessa. Sittemmin yläjuoksulle on rakennettu monta uutta voimalaa. Kemijoessa on, Isohaara mukaanlukien, 16 voimalaitosta. Pohjoisin on Lokassa.
– Lapsuusmuistoja minulla on siitä, kun isä oli aikoinaan kesätöissä Kemijoen uitossa, kuten niin monet muutkin hänen aikalaisensa. Muistan myös Lokan altaan alkuvaiheet, jolloin kävimme siellä kalastusretkellä. Asutusta jäi veden alle, eikä se ollut helppo asia paikkakuntalaisille.
Isohaarassa on kalaporras, josta kalat nykyään – korjauksien jälkeen – pääsevät nousemaan ohi padon. Kalaportaita on suunniteltu myös muihin Kemijoen patoihin, esim. Taivalkoskelle, joka on jokea ylöspäin mennessä seuraava este kalan nousulle. Perämeren lohelle pääsy kutupaikoille on tärkeää, tosin vapaana virtaava Tornionjokikin on onneksi lähellä.
Yöllä on myrskynnyt, joskin voimakkaimmat puuskat ovat ilmeisesti jyllänneet Oulun eteläpuolella – ja toisaalta Kemiä pohjoisemmassa Suomessa. Nyt aamulla ulkona on yksi aste lämmintä ja lunta sataa. – Suomen kesä!
Koko päivä on kuunneltu sade- ja tuulivaroituksia ja odoteltu, että myrsky saapuisi, mutta täällä Kemissä on saatu vain pieniä sadekuuroja ja tuulenpuuskia. Kylmää on ollut kyllä. Saa sitten nähdä, toteutuvatko ennusteet yöllä, vai kiertävätkö pilvet toista kautta.
Pitkästä aikaa ruokapäivitys:
Venäläinen kaalilaatikko
– Kylmän sään vuoksi jouduimme äitini kanssa pitämään kotipäivää, niinpä innostuin laittamaan ruokaa. Oikein maukasta siitä tuli, siispä ohje jakoon:
1 uusi kaali
400g jauhelihaa
2 sipulia
muutamia kynsiä valkosipulia
1 maustekurkku
suolaa ja mustapippuria
purkki kuohukermaa
purkki paseerattua tomaattia
teelusikallinen hunajaa
hieman voita
-Pilko sipulit pieneksi
-Kuullota pannulla öljyssä ja voissa sipulisilppu
-Lisää jauheliha ja valkosipulinkynnet pilkottuna, paista
-Suikaloi kaali ja kuutioi maustekurkku
-Sekoita tilavassa astiassa kaalisuikaleet, kurkkukuutiot ja
jauhelihasipuliseos
-Valmista liemi: sekoita keskenään kerma, tomaattisose ja hunaja, ripauta suolaa ja mustapippuria sekaan
-Laita kaalijauhelihaseos uunivuokaan ja valele päälle kermaliemi
-Tipauttele päälle muutama nokare voita
-Paista uunissa 200 astetta 1 tunti
Lepää tunti siestaa, ja ruoka on valmista nautittavaksi!