Aurinkoisessa säässä, mutta kovassa viileässä vastatuulessa taivalsimme eilisen päivän kaksikymmenkilometrisen Castrojerizistä Boadilla de Caminoon.
Koko reitti on yksi maailmanperintökohteista ja paljon historiaa näemme caminolla, esimerkkinä tämä pyhiinvaeltajien silta Pisuerga -joen yli. Sillan ensimmäinen versio rakennettiin jo 1100 -luvulla.
Ei ole elämä aina ruusuilla tanssimista täällä Caminolla – tänään se oli sadetta ja mudassa rämpimistä Hornillos del Caminosta Hontanakseen. Paksu savi tarttui kengänpohjiin painaviksi kerroksiksi, joita oli vaikea saada pois: oli kuin punnukset kengissä.
Lopulta pääsimme uupuneina Castrojeriziin, jossa yövymme huomiseen.
Matka jatkuu. Tänä aamuna lähdimme Burgosista ja kuljimme läpi Tardajoksen ja Rabé de las Calzadasin kylien Hornillos del Caminoon. Oli aurinkoinen päivä, mutta kova vastatuuli. Matkaa Santiago de Compostelaan on enää 469 km. 🙂
Huomenna jatketaan, tänään jalkaterät ja nilkat olivat kyllä kovilla alamäissä, joten nyt on lepo tarpeen.
Tänään pidämme sadetta ja vapaapäivää kävelystä Burgosissa. Kaupunkiin aiotaan kuitenkin vielä vähän tutustua ja käydä katsomassa kuuluista katedraali, joka on kivenheiton päästä hotellistamme.
Kyllä katedraali käymisen arvoinen olikin, hienoa arkkitehtuuria ja käden taitoa, historiaa. Onpa nyt nähty sekä Sagrada Familia että tämä. Molemmat kannattaa kokea!
Eilisillan ja viime yön vietimme Atapuercassa La Palomar -nimisessä majoituspaikassa. Tähän mennessä persoonallisin paikka talon isäntä mukaan lukien. Ruoka oli hyvää, miljöö romanttinen ja hengen siihen tietysti loi paikan omistaja. Hauska ilta!
Emmepä aiemmin tienneetkään kuinka merkittävä arkeologinen kohde kylä on. Sieltä on löydetty mm. Homo sapiensia vanhempia alkuihmisiä, mm. Homo habiliksen ikämääritettyjä luita yli 250 000 vuoden takaa.
– Nyt olemme jo Burgosissa, mutta siitä huomenna lisää.
Eilen illalla Villafranca Montes de Ocassa näimme hienon sateenkaaren. Aamulla pilvet olivat alhaalla, mutta onneksi ei satanut. Kävelimme läpi tammimetsien Agésin kautta Atapuercaan. Ihmetystä herättivät hassunnäköiset vinoseinäiset talot: timpurilla ei liene ollut vatupassia. Päivämatkaksi tuli taas parikymmentä kilometriä. Burgos lähestyy!
Pilvinen päivä. Lähdimme aamulla Beloradosta, jonka vanhan kaupungin laidalla olevan raunioituneen kirkon etuseinän ulokkeisiin olivat haikarat tehneet pesiä. Kävelimme tänään vaihteeksi lyhyehkön matkan Villafranca Montes de Ocaan.
Olemme nyt Burgosin provinssissa, Castilla y Leónin autonomiassa. – Rioja jäi siis taakse.
Tänään vaelsimme pienessä sateessa, jota kesti koko päivän, Santo Domingo de la Calzadasta Beloradoon. Kävelyä tuli 23 km. Jalkani alkanevat parkkiintua 🙂 , sillä rakkoja ei nyt tullut ja entiset ovat jo parantuneet. Matkakumppanilla jalat kestää. Päivän uurastus tuli palkituksi, kun saimme edullisen hotellihuoneen poreammeella!
Vaelluksen aikana on tapana toivottaa kaikille kanssakulkijoille ”Buen camino!” ja mikäli camino kulkee lähellä maantietä, moni autoilija tervehtii kättä nostamalla tai tyyttäämällä.
Tänään lähdimme jo aamuhämärissä Azofrasta. Olimme yöpyneet kunnallisessa albergessa, jossa oli yllättäen pelkästään kahden hengen huoneita – ei joukkomajoitusta – ja lämmintä vettäkin tuli suihkusta, pyykkikone toimi, eikä hinta ollut kuin 7€/henkilö.
Iltapäivällä saavuimme Santo Domingo de la Calzadaan, jossa majoituimme nunnien ylläpitämään hotelliin, jossa onneksi on hyvä wifi.
Tässä on peregrinon tyypillinen menu del día, jota kaikki pysähdyspaikkojen ravintolat tarjoavat vaeltajille 10€ hintaan. Menu sisältää alkuruuan, esim. salaatti, pääruuan, esim. lomo perunoilla, jälkiruuan, esim. flan – muitakin vaihtoehtoja on. Vesi ja pullo viiniä kuuluvat hintaan. Maukasta ja edullista.
Lumihuippuisia vuoria näkyy horisontissa. Mikä lienee tämä pieni kivimaja matkan varrella? Kävelimme tänään Ventosasta Azofraan, vajaa parikymmentä kilometriä. Menossa on kymmenes vaelluspäivämme.