Palmun puhdistaminen olikin oletettua vaarallisempaa. Mies sai terävästä lehvästä pistoksen hansikkaan läpi sormeensa, joka kipeytyi ja turposi. Tänään menimme sitten urgenciaan ja antibioottikuuri sieltä tuli. Kuulimme päivystävältä lääkäriltä, että palmunpistot infektoituvat usein, koska lehvissä on paljon bakteereja ja muita mikrobeja. Varokaapa siis palmunpistoja!
Puutarhatöitä tänään: multaa penkkeihin ja purkkeihin ja kukkien istutusta. Vaikein työ oli isojen palmujen siistiminen, sillä kuivien oksien katkominen useiden metrien korkeudelta oli vaarallista ja hankalaa. Paikallisia puutarhureita emme useista kyselyistä huolimatta ole onnistuneet saamaan palmuja siivoamaan.
Kävimme katsastamassa Tacossa sijaitsevan luolaravintolan, jossa kerhon kirjastoporukka kävi muutama päivä sitten. Hieno paikka, tilava, mahtuisi suuriakin juhlia pitämään. Emme syöneet, koska olimme ohikulkumatkalla, mutta ainakin juomahinnat (kolme kahvia ja yksi viini 2,8 €) olivat kohtuulliset. Täytyy joskus poiketa ruokailemaan.
Eilen, naistenpäivänä, kävimme ajelulla Teneriffan etelässä. Siellä näkyi Padre Teide, lunta on vielä huipulla ja alemmillakin rinteillä. Etelässä tuuli voimakkaasti, meri oli vaahtopäillä, mutta lämmintä oli. – Saharasta luvattua lämmintä ja calimaa ei ainakaan vielä ole tänne pohjoispuolelle tullut.
Toisessa kuvassa näkyy tämän päivän epäonni: iPad putosi sägystä ja lasi meni rikki. Harmi. Nyt täytyy päästä Santa Cruzin Banana Computer-kauppaan kysymään, mitä apua sieltä saisi.
Tänään Teide, oltuaan monen päivän ajan pilviverhon taakse piiloutuneena, näyttäytyi, tosin aamulla vain hetken. Uusia pihalöytöjä oli etana, joka ei näyttänyt sarviaan, sekä ystävältä lahjaksi saadun kasvin kukinta. Kasvin (köynnös) nimi vaan on hukassa.
Kävi niin, että yritys kotikonstein avata sateen aikana tukkeutunutta viemäriä epäonnistui. Niinpä espanjan sanavarastoni karttui monella uudella sanalla kun tilasin päivystävän viemärihuollon käymään. Nopeasti, hieman yli tunnin odottelun jälkeen, saapui nuori mies autolla. Hänen varusteillaan ja työpanoksellaan putket saatiin auki ja toimimaan. Putket olivat täynnä pihan kasvien juuria, jotka täytyi jonkinlaisella spiraaliporalla leikata poikki ja lopuksi viemärit pestiin tähän tarkoitukseen kehitetyllä painepesurilla. Hyvä tuli, viemärit vetävät nyt.
Hogar dulce hogar – Home sweet home.
Kotona taas, calima ja lämpö ovat palanneet nekin. Teide on ”kadonnut”, samoin horisontti, mutta sää on auringon paistaessa kesäistä, yli 20 lämpöastetta. – Vuorilla on lunta ja osa Teiden teistä on vielä suljettu.
Kävimme Camp Noulla katsomassa peliä FC Barcelona – Sevilla. Barca voitti niukasti 2-1 ja ainakin minun mielestäni Sevilla oli kova vastus. Barcan kannustusjoukot olivat kovasti äänessä: huutoa, lauluja, rummutuksia. Eniten minä katselin taas yleisön reaktioita, väkimäärää ja stadionin suuruutta ( n. 100000 katsojaa mahtuu ja aika täynnä istumapaikat olivat).
Kylmä tuuli kävi yläriveille (halvimmat paikat) ja palatessa metroon sai jonottaa kauan, ennenkuin ensin mahtui laiturille ja sitten junaan, jossa oli tilaa. Pari ensimmäistä junaa oli tupaten täynnä. Mutta koettu tämäkin nyt (itse asiassa jo toisen kerran).
Tänään oli nykytaiteen päivä, Museu d’Art Conteporani (MACBA) käyntikohteena. Aiemminkin olen huomannut, että nykytaiteen museot ovat kuin samalla kaavalla tehdyt, kun verrataan esim. Helsingin Kiasmaan tai Tallinnan Kumuun: suuria vaaleita pintoja, kaaria, kalteva kulkutasoja. Tarjonta oli tällä kertaa videoita, papertaittelua, tiloja ja esinepinoja. Mutta tarkoituksensa museo taas mielestäni saavutti, herätti kysymään, mitä taide on? Mikä on taidetta ja mikä ei? Voidaanko jotakin installaatiota nimittää taiteeksi, kun se tuodaan museoon ja kenellä on oikeutus se sinne tuoda? Sillä, joka on saanut meriittejä taiteen kentällä. Joku ”roskakasa” jäteastiaan vieressä ei ole taidetta, mutta jos se, joka on päässyt ”piireihin” taiteen kentällä tuo samat tavarat museoon, sitä nimitetään nykytaiteeksi. Mielenkiintoista, eikö? Tässä lähestytään nyt graduni teoreetikon Pierre Bourdieun pohdintoja. Minua nykytaide kiinnostaa, nimenomaan tämän ”mikä on taidetta?” -kysymyksen tiimoilta.
Tänään tutustuimme Antoni Gaudin suurtyöhön Sagrada Familiaan, josta näkymiä löytyy kuvista. Toista sataa vuotta kirkkoa on jo rakennettu ja nyt suunnitelmissa on, että rakennus valmistuisi vuonna 2026. Gaudi ehti eläessään suunnitella ja rakennuttaa neljä päätornia. Rakennustyöt alkoivat 1882. Arkkitehti Gaudi kuoli liikenneonnettomuudessa kesken töiden vuonna 1952. Rakennuksen pinta-alaksi on laskettu 4500 neliömetriä ja korkein torni ulottuu 175 metrin korkeuteen. Yksityiskohtien runsaus ihmetyttää kävijöitä vuodesta toiseen. – Jonottamaan joutui taas.