Bar Corona täytti eilen kaksi vuotta. Osallistuin syntymäpäiväjuhliin; hyvät olivat tarjoilut ja mukava oli tavata vanhoja tuttavia ja tutustua uusiinkin. Kiitos juhlista Päivi ja Mantsu!

Uutisista:
La Palmalla järisee edelleen. Nyt on laskettu jo yli 700 järistystä viikonlopusta lähtien. Osa on ollut asukkaiden tunnettavissa. Magma maankuoren alla liikkuu ja etsii uutta reittiä. Ennustaako se purkausta pinnalle, on vielä epäselvää. Sekä Kanarian presidentti että tulivuoritutkijat rauhoittelevat ja sanovat, että vaaraa väestölle ei ole. Keltainen varoitus on voimassa.

Kymmenen vuotta sitten (joko siitäkin on niin kauan?) El Hierrolla oli merenalainen tulivuorenpurkaus, josta ei odotuksista huolimatta muodostunut uutta saarta, vaan purkautuva laava ja sen huippu jäi merenpinnan alapuolelle.
La Palmalla Teneguia-tulivuori purkaantui voimakkaasti 1971. Nykyinen terremotoalue on saaren eteläosassa.

Kanarian hallitus on nyt lisäämässä tarkastuksia vanhustentaloihin, jotta nykyiset ongelmat hoidon laadussa ja olosuhteissa saataisiin korjattua. On laitoksia, joissa tarkastuksia ei ole tehty vuosiin ja joissakin ei koskaan.

Päivän refrán: ”A donde el corazón se inclina, el pie camina” – ’Minne päin sydän kallistuu, sinne jalka astelee’.

Kaksi tapahtumarikasta päivää on takana. Keskiviikkona menimme Garachicoon pikamatkalle yön yli syntymäpäiväni takia. Vietimme yön hienossa vanhassa hotellissa. Kuvat hotellin katosta, jossa on tyypillinen kanarialainen rakenne, sekä hotellihuoneen ikkunasta kaupungin keskusaukiolle.

Samana päivänä sain tekstiviestin koronarokotusajasta, siis yhden päivän varoitusajalla. Onneksi emme olleet kauempana. Eilen sitten sain yliopistosairaalassa AZ:n rokotteen. Täällä rokotetaan nyt 60-65 -vuotiaat tällä rokotteella, koska muista valmisteista on tällä hetkellä puutetta. Iäkkäämmät saavat odottaa. Rokotetta ei saa valita. Toisen annoksen saan kesäkuun alkupuolella.

Tänään ovat tulleet voimaan tiukennetut confinamiento-säännöt, voimassa 9.4. saakka. Vain kaksi henkilöä saa kokoontua, saarelta toiselle ei saa matkustaa ilman pätevää syytä ja negatiivista testiä. Turisteja saa tulla hotelleihin, mutta heiltäkin vaaditaan testi. Pääsiäinen on ollut perinteisesti vilkas turistiaika uskonnollisine tilaisuuksineen, mutta nyt ne on peruttu.
Vastuullisuutta viruksen torjumisessa vaaditaan.

Päivän refrán: ”Caras vemos, corazones no sabemos”, kasvot näemme, sydämistä emme tiedä.

Luukku kuusi:
Orotavan iltaa ja tyttären syntymäpäiväkakku. Vietimme mukavan illan kaupungin keskustan Depatanegra-ravintolassa. Turhaan ei ole sen paikan ruokia kehuttu! Kaikki tilaamamme oli erittäin maukasta, gluteenitonta ja vegetaariruokaa löytyi, ja maukkaita annoksia myös meille, joilla ei ole ruokarajoitteita. Hintakin oli sopiva, hieman guachinchea kalliimpi, mutta edullinen silti. Ja palvelulle täysi kymppi!

Vietimme mukavat syntymäpäivät ystäväperheen luona El Ortigalissa. Suku on asunut paikalla jo vuosikymmeniä ja ihastuttava perhekuvakin lienee otettu 1950-luvulla.

Paikalla oli lähisukua, ja olen onnellinen siitä, että minutkin lasketaan jo tähän perheeseen kuuluvaksi: onhan ystävyytemme kestänyt jo kahdeksan vuotta.
Söimme kanipaistia (saaren parasta). Ja tietysti kakkua.

Oli mielenkiintoinen ”kielikurssi” seurata – ja yrittää pysytellä mukana – pöytäseurueen keskustelussa (seitsemän aikuista). ¡Gracias querid@s amig@s!

P.S. Merkki @ ei ole painovirhe, vaan se on yhdistetty a ja o, siis maskuliini+feminiini ”nykykielellä”. Virallisesti käytetään maskuliinimuotoa, jos ryhmässä on yksikin mies. Minä olen oppinut @-merkin käytön tässä yhteydesssä feministiystävältäni. ?

Järjestimme yllätyssynttärit ystävälle, joka oli aiemmin kieltäytynyt juhliensa viettämisestä. Mutta ei semmoinen peli vetele täällä! Täällä juhlitaan aina, jos on pienikin syy siihen. Meistä on tullut jo vähän kanarioita tässä asiassa.

Niinpä menimme muutaman henkilön porukalla kakkujen ja cavapullon kanssa yllättämään ystävämme ja hänen kumppaninsa. Kanariokumppani ilahtui suuresti yllätysjuhlista. Sitten lähdimme seikkailumielellä etsimään ruokapaikkaa, jotakin guachinchea, missä emme ole aiemmin käyneet.

Löysimme autotalliravintolan nimeltä Nunca es Lejos ”Ei ole koskaan kaukana”. Mutta aika kaukana se oli. Näin sen löysimme: Risteyksestä ennen Santa Ursulan Ayuntamientoa, kaupungintaloa, käännyimme ylös vuorelle päin (Santa Cruzin suunnasta tullessamme). Ajelimme tosi jyrkkiä katuja ylös, ylös ja vielä mutkitellen ylös, sinne missä asutus jo loppuu ja on vain viininviljelyksiä. Korkeusmittari näytti vähän yli 700m. Ja yhtäkkiä, kun olimme jo pelänneet jyrkissä ylämäissä ja melkein menettäneet toivomme löytää mitään ruokapaikkaa, siellä se oli.

Söimme runsaan ja maukkaan aterian hyvän viinin kera. Joskus voisi käydä tässä paikassa uudestaankin, jos sinne vaan löytäisi.

Sitten kävimme vielä eräässä pienessä karnevaalivarustekaupassa Carretera Generalin varressa Santa Ursulassa täydentämässä asujamme huomista Puerton Coso-päivää varten.

Hauskan, ennalta suunnittelemattoman yllätyspäivän vietimme.

P.S. Netistä löytyi guachinchen osoite: Calle de las Turcas, 38399 Santa Ursula

Kävin ystävien syntymäpäivillä. Kakussa oli kaksi kynttilää siksi, että kaksi ystävätärtä täyttivät molemmat (n+1) vuotta, iässä, jossa vuosia ei ole niin tarpeen laskea.
Tarjoilut olivat maittavat.

Yläkuvassa on ruoka nimeltä escaldon: kalaliemi, johon sekoitetaan gofiota ja vihreää mojoa. Kannatti maistaa, hyvää oli. Lisäksi söimme kalaa, perunoita, tomaattisalaattia ja palanpainikkeeksi nautimme tietysti täkäläiseen tapaan punaviiniä. Mukava iltapäivä kului rattoisasti hyvässä seurassa.

Ja mikä ihana yllätys kotiin tullessa: jardinero oli saanut fontaneron korjaamaan vuotavan putken. Nyt allas on kunnossa! Kivi vierähti sydämeltäni, voin huoletta lähteä pikkulomalleni.

Juhlat vietettiin. Yllättäen sää suosi, vaikka aamulla satoi. Vieraita oli nelisenkymmentä, keskusteluja käytiin ainakin espanjaksi, englanniksi, saksaksi ja suomeksi. Tarjoilu onnistui ja bändi soitti ihanaa 70-luvun musiikkia. Paras syntymäpäiväni ikinä sitten lapsuusiän. Kiitos osallistujille!