Maalauskurssin kanssa kävimme lounaalla La Verassa sijaitsevassa ravintolassa Cruz del Rayossa. Minulle tämmöiset ruokailut toimivat myös kielikylpynä ja tehokas oli tämäkin. Ymmärrän – ja osaan osallistuakin – jos minulle puhutaan, mutta silloin, kun kaikki puhuvat yhtäaikaa, kuten täkäläisille on yleensä tapana, on vaikeaa pysyä mukana. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että se suomalainen tapa, että jokaiselle annetaan puheenvuoro, on yliarvostettua!
Lisää tämmöisiä kielikylpyjä, siinä oppii, paitsi kieltä, myös kulttuuria.
Mittasin muuten kännyn desibelimittarilla: keskustelu ulottui ajoittain 96bB:iin, vaikka kukaan ei edes huutanut, kaikki vain keskustelivat.
Ruokana oli salpicon de atun (tonnikalasalaattia), croquetas de pollo (kanakroketteja), conejo (paistettua kania), carne de cabra (vuohenlihaa) perunoiden ja leivän kanssa. Juoman sai valita: puna- tai valkoviiniä, olutta, vettä.
Jälkiruuaksi saimme saimme suklaakääretorttua: se oli kyllä minulle tuttua, vaikka vieruskaverit selittivät tarkkaan miten sitä tehdään.
Ja sitten täkäläinen tapa: keskustelut jatkuvat pitkään vielä syönnin jälkeen. Minä lähdin ensimmäisenä kotiin sulattelemaan paitsi ruokia, myös lepuuttelemaan korviani.
