Oulu ja sininen talvi-iltapäivän hetki. Nyt, tämän seitsemän vuoden Teneriffalla asumisen jälkeen koen ja katselen jo hieman vieraana tätä Suomen talvea ja ihmisiä. Olen näinä vuosina käynyt vain kaksi kertaa talvisessa Suomessa, tämä kerta on toinen. Kylmä tuntuu hyytävältä, vaikka pakkasasteita ei ole monta. Ajatus talvesta täällä tuntuu nykyään mahdottomalta. Miten jaksaa ilman aurinkoa ja lämpöä? Onnellisia olemme me, joilla on mahdollisuus nauttia Teneriffan (tai muiden Kanariansaarten) lämmöstä.
Odotellessani junaa Ouluun olin hetken Kemin rautatieasemalla. Siellä oli kymmenkunta ihmistä, kaikki raplasivat kännykkää. Oli hiljaista, kukaan ei puhunut mitään – paitsi yksi mies kännykkäänsä. Sitten tuli sisään asemahalliin kolme ”muunmaalaista”, he puhua pulputtivat keskenään. Suomalaiset ovat hiljaisia: kyllä kanarioista enemmän ääntä lähtee.
Kylmä tuuli pakotti panemaan pipon päähän. Kaikilla oli lakit tai pipot – ja hanskat. Niitä kanariot tuskin omistavat. Mieleeni tuli myös tämä: Pipo ei ole mikään helppo asia meille 70-luvun nuorille, me kuljimme aina avopäin, kun vanhempien silmä vältti.
Lähetin kanarioystävilleni muutamia lumisia kuvia, jotta he näkisivät Suomen talvisen ankeuden. ”Precioso, bonito” oli heidän kommenttinsa. Niinpä niin. Onhan se ehkä kaunista katsella.
