Kuvia jo kaksi kertaa mainitsemaltani kävelykierrokselta. Vanhaa Havannaa ollaan restauroimassa nyt. Se on pitkä ja kallis projekti, mutta tarpeen maan turismin elvyttämiseksi. Oppaamme kertoi, että vaikeinta aikaa Kuuballe on ollut vuoden 1990 ja sosialististen maiden muutosten jälkeen: loppui apu idästä, mutta samalla oli päällä lännen kauppasaarto.
Vallankumouksen jälkeen on saavutettu paljon hyviä asoita, mm. ilmainen koulutus, laadukas terveydenhuolto ja hyvin edulliset asunnot. Tämä kuubalainen sosialismi halutaan säilyttää. Mutta muutoksia, joita tarvitaan talouden vakauttamiseksi, on tarpeen tehdä.

Raul Castron tavoitteena on uudistaa maataloutta niin, että omavaraisuus elintarvikkeiden tuotannossa lisääntyy. Toinen asia, millä maahan saadaan valuuttaa, on turismi, jota pyritään lisäämään.

Kuuba on turvallinen maa, jossa ei tarvi pelätä, kertoi oppaamme.

Minulle tuli tunne, että haluan tänne vielä uudestaan. Mutta privaattimatkalle ja myös kanarioystäviemme kanssa, sillä heillä on sukusiteitä Kuubaan. Minun juttuni ei ole se, että kävellään oppaan perässä numerotarra puserossa!

P.S. Oikean alareunan kuvassa 1700-luvulla rakennetun talon seinää, jossa näkyy jäänteitä koralleista.

Niinpä pääsimme Havannaan ja iltakävelylle. Tuttu katu Obisbo johtaa satamasta La Floriditaan, ”Hemingwayn baariin”. Siellä oli kuitenkin niin tungosta, että emme sinne menneet. Kadun baareissa hinnat vaihtelivat suuresti. Ostin Granman, jossa oli pitkä artikkeli Fidelistä: se kotilukemisiksi.
Aamulla meillä on vielä laivayhtiön tarjoama ekskursio vanhaan kaupunkiin. Nyt paikkaillaan laukkuja. Huomiseen, ystävät!