Hyvinkään työväen vapputraditiot ovat käynti ja kukkien lasku punaisten (1918) muistomerkille Puolimatkan hautausmaalla ja toinen on kukkien lasku Surujen puistoon Sahanmäessä, jossa punaisia teloitettiin luokkasodan jälkeen. Tilaisuuteen kuului myös työväen soittokunnan musiikkia ja puheet, jotka koskettavat etenkin nyt, kun Suomen nykyisen hallituksen leikkauspolitiikka tekee monen pienituloisen elämän entistä vaikeammaksi.
Vappumarssia Hyvinkäällä ei ollut järjestetty. Lähimmät olisivat olleet Riihimäellä ja Helsingissä.
Santa Cruzissa Teneriffalla on tietysti marssittu kuten joka vuosi.
Vappuaatto, loputkin lumikasat alkavat jo olla sulia täällä eteläisessä Suomessa. Kevään kukat pilkistävät esiin maasta.
Espanjan uutisissa tänään (ja jo eilen) oli merkittävintä se, että Pedro Sanchez on päättänyt jatkaa pääministerinä. Pitämässään puheessa hän suomii paitsi tietysti häntä vastustanutta oikeistoa, myös valeuutisia tiedotusvälineissä, bulos. Hän on kiitollinen saamastaan tuesta ja lupaa palata ”con más fuerza que nunca”, aiempaa voimakkaampana ja haluaa demokraattisia uudistuksia, regeneración democratica.
Kävin Espanjan suurlähetystössä Kaivopuistossa. Asiani oli se, että haluan äänestää Espanjan ehdokkaita Europarlamentin vaaleissa. Olen jo aiemmin saanut valita, äänestänkö Suomeen vai Espanjaan. Puerto de la Cruzin kaupungintalolta minulle annettiin ohje mennä hoitamaan asia lähetystöön, koska nyt olen Suomessa lomalla.
Menin Embajada de Españaan heti aamulla viraston auettua klo 9. Ystävällisesti minut otettiin siellä vastaan ja sain täytettäväkseni pari kaavaketta postitse tapahtuvaa ennakkoäänestämistä varten: Solocitud de certificador para el voto por correo de electores temporalmente en el extranjero. Passi ja residenciakortti tarvittiin, niistä otettiin kopiot. Espanjaksi asia hoidettiin. En tiedä olisiko voinut kommunikoida suomeksikin, mutta espanjaksi kaikki sujui ongelmitta.
Nyt jään odottamaan postia tänne Hyvinkään osoitteeseen, johon äänestysmateriaali minulle ohjeineen lähetetään. Äänestän kirjeen saatuani ja ohjeiden mukaan ääneni lähetän – luullakseni Madridiin. Siitä lisää jatkossa.
Olipa ankeaa aamulla herätä ja huomata, että talvi on palannut takaisin. Takatalvi. Onneksi pian pääsen Teneriffalle, jossa on asioita hoidettavana.
Uutisissa täällä on nyt vain kouluammuskelua – ikävä ja surullinen asia sinänsä. Mikä siihen on johtanut? Miksi lapsillakin on paha olla?
Hyvää ruokaa saa täälläkin, jos itse tekee. Kuvissa eiliset pizzat ja tämän päivän gambas al ajillo. Hyvän viinin, patongin ja jälkiruokajuustojen kanssa kestää lumisen maisemankin.
Pistäydyin pohjoisessa: Oulu, Kemi. Täällä on vielä talvi, lunta riittämiin ja valkoista hankea. Omaisten tapaamista tämäkin: pari mummopäivää lapsenlapsen kanssa, vierailu äitini luona.
Mikä onni, että ei tarvitse enää asua täällä talvimaassa! Sukulaiset ovatkin ainoa syy käydä täällä. Jos ketään läheisiä ei olisi, en usko että Suomessa kävisinkään. En ole talvi-ihminen, enkä varsinkaan kevätihminen! Valkoinen lumi ja kirkas terävä valo ahdistavat.
Etelä-Suomea vielä katsahdan seuraavaksi, josko siellä viihtyisi paremmin. Paluu Teneriffalle on muutaman päivän päässä, siellä on asioita hoidettavana ja siellä viihdyn paremmin.
Silloin yli 14 vuotta sitten Teneriffalle muuttoaikeissani mietin, mitä tulisin Suomesta kaipaaman. En ole kaivannut oikeastaan mitään. En haaveile suomalaisesta ruisleivästä tai suklaasta niinkuin monet Teneriffan talviasukkaat. En ikävöi mitään Suomen paikkakuntaa – kun en ole mistään kotoisinkaan. Ja valitettavasti nykytilanne (ja -hallitus) on Suomessa huolestuttava, huono. Terveydenhuoltoa ajetaan alas, tuet leikataan, lakko-oikeuskin viedään, hyvinvointivaltiota ei kohta enää ole – jos nytkään.
Uskooko kukaan, että Suomi on maailman onnellisin maa? En minä ainakaan.
Kanariansaarillakin on ongelmansa, en sitä kiellä. On taloudellisia vaikeuksia, työttömyyttä, asuntopula, kuivuusongelma (viime päivinä on onneksi satanut runsaasti), ja myös liikaturismi on uhkaamassa saaren ainutlaatuista luontoa. Mutta ilmasto, eternal primavera, sekä lämmin suhtautuminen kanssaihmisiin ovat eräitä niistä asioista, jotka sinne houkuttavat.
Joululoma on lähes ohi, hyvä niin. Sää on talvista, lunta paljon ja valoa vähän. Värit ovat kadonneet: valkoista ja mustaa-harmaata. Ankeaa. Vielä ei ollut, onneksi, kovia pakkasia. Päivän pituus Oulussa tänään on 3 tuntia 32 minuuttia. Iltapäivällä alkaa sininen hämärä, joka vaihtuu pimeäksi.
Matkustin lomalla junalla reittiä Helsinki-Vantaa – Hyvinkää – Oulu – Kemi – Hyvinkää. Junat olivat sekä ennen joulua että sen jälkeen lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä niin pohjoiseen päin kuin etelään. Sukulaisvierailuja, oletan. Omiani minäkin kävin tapaamassa.
Nyt on jo varattuna paluulento Teneriffalle.
Vihje: Kannattaa katsoa matkanjärjestäjien ”jämälentoja”, viimeisiä paikkoja koneessa, niitä saattaa saada edullisesti. Nyt on taas suorien lentojen kausi, vaikka minä kyllä pidän pompuista, kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut. No, edullinen hinta ratkaisi nyt sen, että valitsin suoran lennon.
Osallistuimme eilen Helsingissä mielenosoitukseen Palestiinan kansan puolesta ja Gazan pommituksia vastaan. Äänekkäässä kulkueessa oli noin kaksi tuhatta osallisujaa. Mielenosoitus kierteli Helsingin keskustaa ja päätyi eduskuntatalolle. Free Palestine! Vapaa Palestiina! Stop bombing Gaza! Kuka on terroristi? Israel! Stop killing people, stop killing babies! Free Palestine, from the river to the sea!
Suurimmasta kuvasta löytyvät boikotoitavat Israelia tukevat tuotemerkit. Siitä voi tarkistaa, mitä kannattaa vältää ostamasta, jotta ei välillisesti tukisi Israelia. – Jo 1970-luvulta minä olen boikotoinut mm. Jaffa-appelsiineja.
Tämä Lähi-idän konflikti on kestänyt vuosikymmeniä ja aiheuttanut tuskaa, kärsimystä ja kuolemaa tuhansille ja tuhansille ihmisille: se olisi syytä saada jo loppumaan! Eilen YK:ssa Suomi äänesti tyhjää tulitauko Gazaan -äänestyksessä, enemmistön äänestäessä tulitauon puolesta. Häpeällistä Suomelta!
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni kuvataidemallina. Taiteilijan työhuoneen innostava ilmapiiri sai ajattelemaan omiakin kuvantekemisiä: ollapa tällainen työhuone, ja jospa olisikin nuorena ollut mahdollista ryhtyä tekemään taidetta päätyönään! – Tai toiveammattiini taideterapeutiksi! Sen olen tosin huomannut/ymmärtänyt vasta liian myöhään.
Miten houkuttelevalta öljyvärit tuoksuvatkaan; tulee muistoja vuosien takaa, kuvataidekursseista, joita olen käynyt, mieleen tulvahtaa ajatuksia siitä, mitä vielä voisi ehkä tehdä, jos…
Nyt on taas kotiinpaluun aika. Lennän Barcelonan kautta Teneriffan lämpöön.
Hyvinkää on Uudenmaan maakunnassa sijaitseva n. 50 000 asukkaan kaupunki, joka on tunnettu kuvataideperinteestään. Paikkakunnalla on 1900-luvun alkupuolella asunut ja työskennellyt kuvataiteilijoista mm. Helene Schjerfbeck. Kuvassa on jäljennös yhdestä hänen omakuvistaan asuintalonsa paikalla nykyään sijaitsevan kerrostalon seinämaalauksessa. Tyko Sallisella ja Jalmari Ruokokoskella oli Hyvinkäällä ateljeetalonsa Humala ja Krapula, talot olivat valmistuneet vuonna 1916. Asukkaina olivat myöhemmin mm. Anton Lindforss ja Terho Sakki. Myös taidemaalari Yrjö Saarinen on asunut Hyvinkäällä.
1914 Hyvinkäällä avattiin yksi Suomen ensimmäisistä maaseutuelokuvateattereista, Hyvinkään elävien kuvien teatteri (puurakennus kuvassa).
Yläkuvassa on julkinen teos Kaksi maailmaa (Hannu Lindholm, 1995), Martin koulun aulassa.
Kävimme maaseutuajelulla: Etelä-Suomessa alkaa näkyä jo syksyn merkkejä: lehdet puissa ja kasveissa ovat värjäytyneet punaisen ja keltaisen sävyillä ja tuulenpuuskat pudottelevat lehtiä maahan. Joutsenparvikin näkyi, ilmeisesti kohta muuttopuuhissa.
Suomen syksy ainakin täällä etelässä on vielä melko lämmintä. Viivyn vielä reilun viikon ja sitten palaan takaisin koti-Teneriffalle. Tänään tulee täyteen 14 vuotta siitä, kun muutin Puertoon. Aika on mennyt nopeasti ja paljon on tapahtunut, mutta ainakin nyt tuntuu, että elämä on menossa parempaan suuntaan. Toivottavasti Teneriffan vuoteni jatkuvat vielä pitkään ja sieltä pääsen välillä käymään täällä tutussa Suomessa.
