Tämä mummoilupäivä kului suurelta osin Vauhtipuistossa Nallikarissa. Entinen paikka tälle laitepuistolle on siirtynyt asuntomessualueen tieltä lähemmäs uimarantaa. Iltapäivään saakka oli aurinkoista, mutta sitten pilvistyi ja alkoi hieman sataa, mutta me olimme jo valmiita lähtemään: lapsenlapsi oli käynyt jo kaikissa laitteissa, eikä mikään ollut hänen mielestään ”tarpeeksi hurja”.
Ihmeellistä on se energia, millä lapset jaksavat, eivät väsy, eivätkä minkäänlaiset kieputukset aiheuta huonoa oloa – aikuinen, puhumattakaan mummoikäisistä, ei moiseen pystyisi.
Mukava päivä ja iloinen lapsenlapsi, siinä tärkeimmät sisällöt tälle lauantaille.
Olen viettänyt kolmena kesänä Suomen loma-aikaani Hyvinkäällä. Nyt, kun olen jo päässyt hieman ”kartalle”, olen ryhtynyt miettimään, mikä on tämän paikkakunnan historia, miksi Hyvinkää, jota en yhtään tuntenut aiemmin, on rakentunut tänne ”keskelle ei-mitään”? Anteeksi hyvinkääläiset, en tarkoita vähätellä. Mutta täältä puuttuu vesi: meri, joki tai järvi, jotka usein ovat olleet asutuksen lähtökohtana. Esimerkkinä Kemi tai Oulu, jotka ovat muodostuneet paikkaan, jossa suuri joki on laskenut mereen ja joissa uitto ja paperi/selluloosateollisuus on antanut mahdollisuuden työllistyä ja kaupunki on alkanut rakentua.
Ja kuinka paljon rannikkokaupunkeja Suomessa onkaan!
Hyvinkää on rautateiden risteyskohta, se lienee yksi tämän paikkakunnan muodostumiselle tärkeä syy.
Kirjassa Hyvinkään seudun historia, Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset (Anu Lahtinen 2017) kirjoitetaan, että ”seudulla on ollut kulkijoita luultavasti siitä lähtien, kun mannerjäätikön reuna vetäytyi ja nykyinen Salpausselkä nousi esiin laskevan veden alta.” Asutusta ja maanviljelystä on alueella ollut jo 1500-luvulta alkaen. Helsingin ja Hämeenlinnan välinen tieyhteys – yksi vanhoista maanteistä – on mainittu historiankirjoissa ensimmäisen kerran vuodelta 1563. Noina aikoina Tallinnasta Hämeenlinnaan kulki mm. ratsujoukkoja, jotka yöpyivät Hyvinkäänkylässä.
Rautatien rakentaminen 1800-luvun puolessavälissä Helsingistä Hämeenlinnaan ja Hyvinkäältä Hankoon vilkastutti paikkakunnan elämää. Rautatie rakennettiin pohjoiseen Suomeen, esimerkiksi Ouluun 1880-luvun lopulla.
1800-luvun lopulla Suomessa merkittäviä teollisuudenaloja olivat puu- ja paperiteollisuus. Hyvinkäältä puuttui vesivoimaa, joten maanteitse ja rautateitse kuljetettavat raaka-aineet mahdollistivat teollistumisen: villatehdastoiminta alkoi.
Hyvinkäällä aloitti samoihin aikoihin myös parantola, sanatorio, lepoa ja kuntoutusta kaipaaville, ei tuberkuloosipotilaille, vaan hoidettiin ”yleistä heikkoutta, unettomuutta, pääkipua, hermostollisia häiriöitä, neurasteniaa, hysteriaa, vähäversyyttä, reumatismia” ja se kaltaisia oireita. Parantolarakennukset olivat mäntymetsän siimeksessä, koska siellä ajateltiin raikkaan ilman parantavan. Monet tuberkuloosiparantolat Suomessa omasivat saman hoitoajatuksen.
Vuoden 1918 sisällissodan laineet löivät myös Hyvinkäällä. – Siitä vappuna jo kirjoitinkin.
Myöhemmin metalliteollisuus on ollut merkittävä työllistäjä paikkakunnalla, mm. VR:n konepaja, Koneen hissi – ja nosturitehdas, joista jälkimmäiset toimivat edelleen. Suomen rautatiemuseo sijaitsee Hyvinkäällä.
Kaupunki on tunnettu myös taidekaupunkina, Helene Schjerfbeck on asunut Hyvinkäällä, samoin mm Tyko Sallinen, Jalmari Ruokokoski, Yrjö Saarinen.
Kaupungin sijainti noin 50 km päässä Helsingistä on tietysti etu; lähijunalla pääsee helposti pääkaupunkiin.
Tänään, suomalaisena juhannuspäivänä satoi aamusta saakka. Niinpä grillailut saivat jäädä ja ruokaa tehtiin sisätiloissa. Paistoimme lohta – valurautapannussa tietenkin. Sellaista ei Teneriffalta löydy, joten pitänee viedä syksyksi pannu Suomesta. Teflonpannut olen hylännyt niistä irtoavien kemikaalien/ kaasujen takia (esim PFAS -yhdisteiden vapautuminen ruokaan).
Uusia perunoita meillä oli omatekoisen vihreän mojon kanssa. Mojoon tarvitaan oliiviöljyä, viinietikkaa, valkosipulia, vihreää paprikaa, chiliä, korianteria, suolaa ja pippuria, kaikkia ”sopiva määrä”, jokaisella tekijällä on oma resepti määristä: kokeilemalla oppii. Sauvasekoittimella mojo saadaan konsistenssiltaan halutuksi.
Jälkiruuaksi teimme kermavaahto-vaniljarahkaa, johon lisättiin cavassa (kuohuviinissä) uitettuja mansikoita. Meillä ne marinoituivat yön yli jääkaapissa. Annos viimeisteltiin kaurakeksimurusilla.
Kesä on kukkeimmillaan. Tänään Suomessa vietetään juhannusaattoa, vääränä päivänä! Oikea aattohan olisi 23. päivä (kuten Teneriffalla), mutta tämä on yksi monista täällä siirretyistä juhlapäivistä. Sää näyttää kuitenkin suosivan siinä mielessä, että on aurinkoista. Eilen satoi ja huomisellekin on luvattu sateita. Viileää on, noin 15˚ aamupäivästä.
Juhannusmuistoja lapsuudesta:
Yleensä menimme koko perheellä – isä, äiti ja minä – telttaretkelle meren rannalle. Koska vietimme kesät Kemissä, mummoloissa, meren ranta oli lähellä. Ajelimme polkupyörillä Vähämaahan, joka oli retkipaikka niillä tienoin, missä Kemijoki laskee mereen, suistoalueella, josta löytyi pitkästi hiekkarantaa. Vähämaahan tuli muitakin juhannuksenviettäjiä, mutta alueelta löytyi myös rauhallisia rantoja telttailla.
Mummolassa ulkoportaiden molemmin puolin pystytettiin metsästä haetut pienehköt koivut koristeeksi. Mummo keitteli puuhellan ääressä juhannusjuustoa, tai ”makiaa juustua”, miksi sitä myös kutsuttiin.
Ruokakokeiluja juhannuksen alla, menevät ”jatkoon” molemmat.
Fetajuustopasta:
Näitä tarvitaan: Fetajuustopalanen, noin 200g, oliiviöljyä reiluja lorauksia, pieni chilipalko. Kirsikkatomaatteja rasia, suolaa ja mustapippuria hieman, pari kynttä valkosipulia murskattuna, spagettia sopiva määrä.
Laita fetapalanen kokonaisena uunivuokaan, päälle chiliviipaleita. Valele oliiviöljyllä, jota saa olla runsaasti. Asettele tomaatit vuoan reunoille ja pyöräyttele öljyssä. Lisää valkosipuli ja mausteet tomaattien sekaan. Paista 200˚ uunissa parikymmentä minuuttia ja lisäksi grillivastuksen alla 225˚ kymmenisen minuuttia.
Keitä spagetti kypsäksi (tai al dente, jos pidät siitä enemmän). Valuta vesi pois ja lisää paistettuun feta-tomaattiseokeen, ja pyöräyttele kauhalla/ haarukalla kaikki tasaisehkoksi seokseksi. Koristele basilikanlehdillä. Valmis!
Sillisalaatti:
Tarvitaan salaatinlehtiä, kevätsipulia, tuoretta kurkkua, keitettyjä kananmunia, muutama retiisi, saaristolaisleipää, silliä (pieni purkillinen).
Keitä kananmunat, jäähdytä, kuori, paloittele. Paahda pannulla öljyssä saaristolaisleipää, joka on leikattu pieniksi kuutioiksi. Leikkaa retiisit, kurkku ja sipuli pieniksi paloiksi. Kokoa salaatti vadille niin, että alimmaiseksi tulevat salaatinlehdet, päälle vihannekset ja lopuksi leipäkuutiot ja silli sekä kananmunalohkot.
Playa Jardinin ranta on tänään avattu, uimakielto poistettu. Ayuntamienton edustajat ovat käyneet avaamassa rannan virallisesti leikkaamalla kieltonauhan poikki. Tämän tiesi kertoa rtvc.es.
Kesä on vihdoin tullut Suomeen. Sen parin viikon aikana, minkä olin poissa, muutos on huomattava. Kaikkialla on kesän vihreää, kukat kukkivat, muutama lämmin päivä on jo saatu.
Ensimmäiset mansikatkin jo maistettiin, läheiseltä mansikkatilalta ostetut. Hyviä ja makeita, mutta kalliita olivat.
**********************
Tulevalla viikolla on juhannus, täällä Suomessa. Teneriffalla se on perinteisellä paikallaan, eli juhannusaatto on siellä maanantaina 23.6. Teneriffalla on tapana kokoontua rannalle ja sielläkin poltellaan kokkoja ja nuotioita aattona ja juhannuspäivänä perinteisesti uitetaan vuohet meressä, muellella, kalasatamassa.
Playa Jardinin veden laatu on jo tutkijoiden mukaan hyväksyttävää, aprobado, mutta tutkimuksia vielä jatketaan. Rannan avaamisesta uimiseen ei ollut vielä tietoa rtvc.es -sivulla.
P.S. Uusin uutinen: ranta avattaneen ensi viikolla
Vietimme eilen riemuylioppilasjuhlaa, me samasta koulusta 1975 kirjoittaneet. Osallistuimme ensin uusien ylioppilaiden juhlaan, siellä meille ”riemullisille” oli varattu omat paikat lähes eturivistä. Minun koulustani (entinen Suensaaren lukio) meitä oli paikalla neljä henkilöä, Putaan lukiosta, maan puolelta, osallistujia oli 20. Selityksenä muille kuin torniolaisille: Suensaari, keskikaupunki, on Tornionjoen saaressa, toinen lukio taas sijaitsee joen itäpuolella.
Uusia ylioppilaita oli paljon. Seremonia oli perinteinen, puheita ja musiikkia, lakkien ja todistusten sekä stipendien jako, gaudeamus igitur ja lakit päähän. – Kuvassa on oma 50-vuotias lakkini ja uusia ylioppilaita.
Sitten me, oman koulun sopivan pieni porukka lähdimme viettämään omaa iltapäivää ja iltaa. Pääsimme entiseen kouluumme käymään, sillä yksi meistä puolisonsa kanssa majoittui koulusta remontoituun hotelliin.
Aika paljon on ehtinyt tapahtua elämässä meille jokaiselle näiden kuluneiden vuosikymmenten aikana ja siinä menikin koko ilta, kun kaikki kerrottiin, välillä syötiinkin ja nostettiin muutama malja juhlan kunniaksi. Tuli hyvä mieli ja sovimme, että seuraavaan tapaamiseen ei enää odoteta kovin pitkään.
Hyvinkään Sahanmäessä, Surujen puistossa sijaitseva punaisten muistomerkki on joutunut vandalismin kohteeksi. Vappuperinne täällä on ollut jo vuosia kukittaa tämä kansalaissodassa vuonna 1918 teloitettujen punaisten muistopaasi. Tänä keväänä muistomerkistä on ilkivaltaisesti irroitettu käsi. Ojentunut käsi on ollut kuvaamassa sitä, kuinka teloitetut haudattiin liian pintaan niin, että osia vainajista jäi näkyviin.
Tämmöinen ilkityö – teoksen käden katoaminen – herättää suurta ihmetystä ja surua. Kuka tekee tämmöistä? Ja miksi?
Kävin Helsingissä vaateostoksilla. Olen löytänyt keskustasta kaksi Intian basaari -tyylistä vaatemyymälää, joissa käyn. Niissä myydään vaatteita, joita me 1960- ja 1970-luvun nuoret käytimme. Minä käytän niitä mielelläni edelleen muistellen menneitä parempia aikoja, jolloin laulettiin rauhanlauluja ja suunniteltiin rauhaa maailmaan.
Nyt ovat ajat muuttuneet, surullista kyllä. Sota ja siihen varustautuminen ovat pääuutisia.
Miksi aapinen on kuvassa? Siksi, että ostin sen viedäkseni canarioystävälle, joka haluaa opiskella suomea. Ja onhan tuossa vähän nostalgiaakin, näyttää niin tutulta, että taitaa olla sama koulukirja, joka minulla oli kansakoulun ensimmäisellä luokalla.
Miksi lentokoneet? Siksi, että sain tietää Hyvinkäällä sijaitsevasta pienkoneiden lentokentästä, jossa näyttää toimivan ilmailukerho. Kotimaahan tutustumista siis.
Nyt näyttää jo kesäiseltä, vaikka ilmat eivät ole vielä lämmenneet. Puut ovat jo lähes täydessä lehdessä täällä etelässä, mutta pohjoisessa oli satanut aamupäivällä lunta ja räntää. Jokohan pitäisi päästä Teneriffalle lämmittelemään?
