Olen paluumatkalla Teneriffalle. Lennän tänään Madridin kautta Tenerife Nortelle.
Odottelen sitä, että kohta alkaisi boarding koneeseen. En onneksi joudu exit-paikalle, en niistä pidä.
Ostin välipalaa yhdestä lentoaseman kahvioista: tiesin, että hinta on korkea, mutta sitä en arvannut, että kassa puhui minulle vain englantia. No, menee se niinkin.
Nyt koneeseen.
Vähitellen opin myös Etelä-Suomen paikkakuntia: Mäntsälä, Kellokoski, Järvenpää, Hyrylä, Vantaa…
Pohjoisen tyttönä minulle ovat tutumpia Pohjois-Suomen kylät ja kaupungit.
Jumbossa kävimme nettiasioissa ja kirjakaupassa: tyttäreni Berliinissä haluaa lukea suomenkielisiä kirjoja, joita hänelle Suomen reissuiltani usein ostan. (Tosin en tuota koko kasaa 🙂 ).
Järvenpäässä oli lasten taidekoulun ja sponsoreiden järjestämä kukka- ja taideaita. Mukava traditio, pari vuotta sitten samalla paikalla oli tuoli- ja kukkainstalaatio.
Kuvassa ei ole juhannuskokko. Vihdoinkin minulla oli aikaa setviä varastotavaroitani niin, että sain poltettua turhat paperit. Kun aikoinaan tyhjensin asuntoni, pakkasin laatikoihin kaiken tärkeän, mutta paljon myös sellaista, jota enää en tarvitse. Papereita: työhön ja harrastuksiin liittyviä. Onneksi eilen satoi, kulovaroitus on ohi ja naapurilla sattui olemaan pellonreunassa palamassa juurakoita ja oksia. Varastolaatikot vähenivät merkittävästi.
Taas oli läpikäytävä omaa elämää ja muistoja vuosikymmenten varrelta. Päivä oli sateeton ja melko lämmin, hyvä sää lajitella menneisyyttään. Nyt saa osan unohtaa. Oli helpottavaa nähdä joidenkin asioiden haihtuvat savuna ilmaan. Rakkaimmat muistot säästän paitsi laatikoihin, tietysti myös muistilokerohini.
Juhannussää Suomessa on sateinen, kuten monesti. Sehän mahdollistaa kuitenkin kokon polton, kun ei ole metsäpalovaaraa. Täällä Mäntsälän seudulla on kyläyhdistyksen kokko valmiina, sytytysaika illalla seitsemältä.
Ystävän pihalla on pystytettynä teltta ja siinä grilli, josko siellä illalla kastumatta grillaisimme.
Hyvää juhannusta!
Sateinen päivä. Hammaslääkärillä ja karkkitehtaan myymälässä, siinäpä hyvä kombinaatio tälle päivälle Porvoossa.
Olen käynyt nyt kolmena päivänä hoidattamassa hampaitani, sillä hammaslääkärikammoisena minun on helpompi asioida täällä. Ei tarvi miettiä ennakkoon, miten asiat selittäisi espanjaksi. Hoito on ollut hyvää Teneriffallakin. Ja ikävä kyllä kalliimpaa Suomessa.
Karamellitehtaalla kävimme ostamassa perinteisiä ”Suukkoja”, joita jo lapsena kävin mummolan lähikioskilta ostamassa. Silloin ne tunnettiin toisella nimellä, joka nykyään ei ole enää sopiva. Niinkin maailma muuttuu.
Tänään käveleskelimme Porvoon vanhankaupungin kauduilla: kauniita vanhoja puutaloja ja viehättävä alue vanhojen tavaroiden kauppoineen. Yksi miniatyyriliikekin löytyi. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen.
Ajelimme myös Emäsaloon maisemia ihailemaan. Mukana oli ystävä Teneriffalta ja toinen Meksikosta. Heille siirtolohkareet ja jääkausi olivat aivan uusia asioita. Minäkin opin: jääkausi on espanjaksi época glacial.
Googlailemalla sain selville, että viimeinen jääkausi näillä seuduilla on ollut noin 11 000 vuotta sitten ja että laajimmillaan jää ulottui Saksan alueelle saakka. Enpä olisi tullut etsineeksi näitä jo unohtuneita asioita ilman ulkomaalaisystäviäni.
Tavaroiden tarina
Niinkuin olen jo (monesti) kertonut, muutin Teneriffalle syksyllä 2009. Pari vuotta siitä myin asuntoni Oulusta, huonekalut jakelin nuorisolle, jotka olivat olleet vuokralaisina asunnossani. Kodintarvikkeita ja tekstiileitä ym annoin pojilleni ja äidilleni, loput menivät kierrätykseen tai jätteisiin. Mitään rahallisesti arvokasta ei jäänyt.
Mutta kaikki ne, millä on tunnearvoa, jäivät. Omien lasten askarteluja, valokuvia, mm. pienet kumisaappaat, muutamia leluja omasta lapsuudestani, opiskeluaikojen materiaaleja ym minulle tärkeää, ne jäivät. – Niin ja suuri määrä omia piirroksia ja maalauksia ja muita harrastejuttuja. Aluksi vuokrasin varastotilaa Omavarastolta, muutamaksi vuodeksi. Sitten eräs ystävä varastoi tavaroitani Etelä-Pohjanmaalla pari vuotta, kunnes tarvitsi tilan omaan käyttönsä. No, tavarat vietiin taas Oulun varastoon. Tänä vuonna yksi ystävä Mäntsälästä lupasi varastotilaa ja nyt tavarat ovat siellä.
Ulkomaille muuton suurin ongelma tähän asti ovat olleet nämä tunnearvotavarat, eivätkä ne kovin halvaksikaan ole tulleet. Mutta minulle ne ovat mittaamattoman arvokkaita.
Teneriffalle vien taas pienen osan tärkeistä tavaroistani, mutta siellä minulla ei ole varastotilaa. Kalliiksikin kuljetus tulisi, jos kaiken sinne veisi.
Olemme matkalla Etelä-Suomeen. Yötä vasten on näköjään parempi ajella: on vähän liikennettä.
Pysähdyimme Pihtiputaalla. Täällä mainostetaan Teiden parasta ruokaa. Ai, meidän El Teidenkö? Enpä usko.
Nyt ollaan jo Oulussa. Kävimme kauppahallissa: poikani on luvannut valmistaa meille oululaista perinneruokaa rössypottua.
Kauppahalli menee kuulemma remonttiin ja sen viereen rakennetaan moderni hotelli. Taitaa mennä koko torimiljöö pilalle! Aittojakin on siirretty rakennustyömaan tieltä.
Oulussa jyllää jonkinmoinen rakennusbuumi. Puistokadun päähän Limingantullin puolelle on rakenteilla uusi ”torahammas”, kaupungin mittakaavassa hyvin korkea kerrostalo, joka kyllä pilaa maisemaa, sekin.
No, minä olen onneksi täällä vain käymässä.
Viikonloppuna kävimme Ruotsin puolella, Haaparannassa. Ohitimme entisen kouluni, joka minun aikanani oli Suensaaren lukio, nykyään kai muuttanut nimeään jo. Haaparannassa kävimme vakiokierroksen ICA Maxissa ja IKEA:ssa, ja siellä nautimme perinteiset katkarapuleivät.
Muistelimme lapsuusaikoja, jolloin Haaparannalla käytiin perhekunnittain ostamassa mm. voita ja sokeria, kahvia ja mehua ja tietysti lapsille suklaata. Minun lapsuudessani Ruotsissa oli vasemmanpuoleinen liikenne ja ostokset piti käydä näyttämässä tullin tiskillä.
Vierailimme myös – ja tämä oli tärkein käynnin syy – serkkuni pojan lakkiaisissa. Vietimme mukavan juhlahetken ja illan. Onnea ylioppilaalle ja kiitos hyvästä juhlasta serkulleni!